Lisää kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", joita jo muutaman tänne aiemmin kopsasin. Vielä kaksi lisää:

* Suomen talonpoika on, monien avujensa keralla, valitettavasti, sangen taipuvainen lainkäymisiin ja riitoihin, usein niin vähäpätöisistä asioista, että itse voittajakin tule tuhlaamaan aikansa ja rahansa, jotka hiljaisesti vierivät asianajajain eli alvokaattein plakkariin.

Aikanansa eli maanmmittari, joka huvittavain tapainsa ja monen kokka-puheensa varten sai lisänimen: Hullu-Heikki. Jakaissansa tilukset kahden talonpojat välillä, tuli toinen hänen tykö ja sanoi, näyttäin kartalla:
- Jos te ja'atte niin, että minulle tulee osaksi tuo pelto-palanen, ehkä se ei ole kahden tynnyrin alan maata suurempi, maksan minä teille sata riksiä.

Maanmittari silmäillen karttaan vastasi:
- Anomukses, Tervonen, on kartan jälkeen likimittäin vilpitön. Annan siis sen pelto-palasen sinulle.

Maanmittarin pitäissä sanansa, sai hän myös Tervoselta luvatun makson. Mutta Tervosen naapuri, Yrjölä, ei saanut mieleensä, tämän asian oikein käyneen, jonkatähden lähetti valituskirjan asianomaiselle oikeudelle. Oikeus, nähden valituksen ei juuri perättömäksi, lähetti toisen maamittarin tutkimaan jakoa. Tämä uusi jakaja päätti asian tuiki toisin, niin että Yrjölä sai pelto-palansa takaisin. Kun tästä päätöksestä ei enää kelvannut aplierata, tuli Tervonen vihastuneena ja murheellisena Hullu-Heikin tykö, ja pyysi sata riksiänsä takaisin. - "Kuules, Tervonen, etkös sinä luvannut minulle sata riksiä, jos minä sinulle antaisin tuon peltokappaleen. Minä jaoin sen sinulle; enkö minä puolestani sitä sinulle antanut? Mutta sinä, miks' ett'et pitänyt sitä?"

* Eräs talonpoika tuli liki-asuvaisen lakimiehen tykö, sanoen tulleensa suureen pulaan onnettomasta, äsken tapahtuneesta kohtauksesta. - Yhden teidän häristänne on minun sonnini pahasti puskenut. Olisin iloinen, kun saisin tietää, minkä palkinnon saisin tarita. - "Te olette kunnian mies, sanoi advokaatti - ette suinkaan pidä sitä sopimattomana, jos minä toivon teiltä soisen härjän, haavoitetun siaan." - "Tämä ei ole muuta kun oikein, mutta - huomasi talonpoika - kuinka olen sanonut? Todella sanoin väärin, teidän sonninnehan se oli, joka puski minun härkäni kuolijaksi." - "Onko niin", haastoi alvokaatti - "tämä tekee asian toiseksi. Minun täytyy likemmin tiedustella koko seikka, jos...." Mikä jos? - katkaisi talonpoika hänen puhettansa - koko asia olisi tullut päätetyksi ilman tuota sanaa jos, kun vaan te herra sihtieri oisitte yhtä valmis antamaan toisille oikeutta, kuin olette sitä toisilta vaatimaan."