Luin taas Hikipediaa

Edellisen katsauksen jälkeen Hikipedia on jälleen kehittynyt (ja/tai sitten hakutaitoni). Mukana nyt jopa yksi Kokemäen suurista pojista. Naapuripitäjän kansallissankari on myös saanut esittelyn. Satakunnan kirjailijasuuruudesta kerrotaan:

Yliopisto-opinnot jäivät kesken, koska Sillanpäästä oli mukavampi lihoa, sukia partaansa ja muistella, kuinka hän oli kotikylässään fiksumpi kuin kukaan. Olikin luonnollista, että Sillanpää palasi Hämeenkyrön tölliin vanhempiensa nurkkiin, jossa ei Sillanpään kirkkaan pääkopan ansiosta tarvittu pärevaloa enää koskaan. Kun äiti kysyi, suvaitsisiko arvon ylioppilas saapumaan heinäpellolle ansaitakseen ruokansa, iski krooninen laiskuus alkoivat runottaret kuin väkisin vaatia omaansa. Herkkä hedonisti-Sillanpää ryhtyi työtarjouksen sijaan kirjailijaksi.

Lars Gabriel von Haartman (jonka tytär ei viihtynyt Kokemäellä, katso kirjani Kamariherra,...) on saanut artikkelin kuin myös kotikatuni mukaan nimensä saanut Robert Henrik Rehbinder (menikös tässä nyt jotain väärinpäin?). Mukana myös Paavo Ruotsalainen, Lars Levi Laestadius, Pietari Brahe, Matti Klinge ja Elias Lönnrot:

Oli Lönnrotin Elias
köyhä poika Sammatista,
torpastansa törkyisestä,
murjustansa kurjastansa.

Mieli tulla muistetuksi,
suurmieheksi halusi,
suuren Suomen sankariksi,
kansakunnan kaapin päälle.

Opiskeli niitä näitä,
lääketiedettä ja muuta,
latinaa ja ruotsiakin
päähänsä kovasti ahtoi.

Kunhan lumet sulavat ja Helsingin kesäyliopiston retkibussi lähtee liikenteeseen, mieleeni palannee mikä on kuppikivi. Muinaisjäännöksistä Hikipedia esittelee myös tuohikirjeen 292:

Tuohikirje numero 292 on kirjoitettu teksti, jonka arkeologit löysivät. Sitä eivät ole kirjoittaneet itämerensuomalaiset 1200-luvun alkupuolella, sillä rotunsa jäsenkansaa kun olivat, eivät suomalaiset osanneet kirjoittaa ennen germaanivalloittajien uhoa. Se ei myöskään ole kirjoitettu rys kyrillisillä kirjaimilla vaan germaanisen rodun riimukirjoituksella. Sitä ei ole löydetty mistään Novgorodista vaan Ahvenanmaalta, joka oli ennen muinainen viikinkien tuhatvuotinen valtakunta Birka. Ja vaikka kirje olisikin Novgorodista, niin joka tapauksessa Novgorod on jalojen viikinkien perustama kuten kaikki muukin siellä idässä. Tuohikirje on loistava esimerkki siitä, että ruotsin kieli on aina ollut osa suomenkielisten identiteettiä. Tai jos ruotsin kieli ei ole osa suomenkielisten identiteettiä, niin ainakin siitä on tehtävä sellainen.