Helsingin eliittiä

Muistikuvani Helsingin elämästä huoraavana ja riitelevänä 1740-luvulla perustuu Mari Rakkolaisen lisensiaattityöhön Sallittu, siedetty ja sanktioitu. Sundin kauppiasveljesten oikeudellinen toiminta yhteisöllisten vuorovaikutussuhteiden kuvastajana vapaudenajan Helsingissä. Jessica Parland-von Essen on tuoreessa kirjassaan Ammatti, avioliitto ja arvostus. Helsinkiläinen eliitti 1740-1820 aloittanut vähän sivistyneemmässä hengessä. (Hän tosin lopettaa ajanjakson riitelyyn ja alkoholinkäyttöön.)

Artikkelikokoelma Kaikella on paikkansa on edelleen mielessäni ja Parland-von Essenin kirjan alkupuoli oli kuin oppikirjaesimerkki "uudesta paikallishistoriasta". Tutkimuskysymys, rajaus, henkilötaso. Weckströmin perheen kautta tuodaan Helsingin elämästä monia puolia esille. Kirjan loppupuoli taas keskittyy lääkäri O. B Rosenströmiin ja enemmänkin lääkärinkoulutuksen ja -työn käsittelyyn kuin laajempaan Helsinki-kuvaan.

Kirjan voi kyllä lukea myös sukukroniikkana. Parland-von Essen tuo esiin sukulaisuussuhteita, mutta on tukeutunut toisten tekemiin selvityksiin. Asiallisesti hän toteaa, ettei Hiskiin perustuen voi vetää varmoja johtopäätöksiä (s. 207), mutta on jostain syystä jättänyt huomiotta Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjassa julkaistun Helsingin henkilötietokokoelman S:t Johannes Logen S:t Augustins matrikel 1762-1808, josta olisi (muistaakseni) löytynyt sukulaisuustietoja monille mainituille henkilöille. (Henkilöitä tekstissä vilisee ja on sääli, ettei kirjassa ole henkilöhakemistoa.)

(Toinen marginaalinen puute, johon kiinnitin silmäni oli verkkolähteiden merkinnät. Kirjallisuusluettelossa on mukana verkkosivuja, joille on annettu URL:t, mutta ei lukupäivää. Monessa ohjeessa annettu formaatti taitaa näyttää liian kömpelöltä? Sen sijaan en keksi mitään syytä sille, miksi en löydä lähdeluettelosta viitteissä mainittuja entiteettejä: "Helsingin Yliopiston matrikkeli Internetissä", "Henrik-tietokanta", "Hiski-tietokanta". Näistä ainakin ensiksi mainitulla on tekijä ja myös suositeltu viittausformaatti.)

Aivan viimeisillä sivuilla Parland-von Essen luo katsauksen ajan horjuviin nimikirjauksiin, jotka ovat sukututkijoille perin tuttuja. Hän toteaa niistä ja vaihtuvista syntymävuosista:

"Vaikuttaa siltä, että näillä tunnuksilla ei välttämättä ollut ihmisten mielessä samoja sementoituneita muotoja kuin nykyisin, kun nyky-yhteiskunnan kulttuuri on tehnyt tämäntyyppisestä tiedosta keskeisen meidän omakuvallemme. Se mitä nykyisin pidämme identiteettinä, ei vuoden 1800 paikkeilla ollut yhtä riippuvainen näistä yksittäisistä tiedoista tai nimistä."

Ja niinkuin monet tietävät, sukunimi ei ollut sataa vuotta myöhemmin kovin kiinteä osa länsisuomalaisen ei-säätyläisen identiteettiä. Sopi valita niinkuin tahtoi. Syntymäpäivän muistamisesta (väärin) olen reflektoinut täällä jo aikaisemmin.