Varsinaisissa Helsingin Sanomissa oli 7.7. Saska Saarikosken alaviite. Hän oli "kahlannut" loppuun Seppo Zetterbergin Viron historian:
Tavallisen lukijan kannalta ikävämpää on muinaisaikojen pitkäpiimäinen kuvaus. Moni juttu jumittui kartanotalouden tai koululaitoksen kehitysvaiheisiin, eikä siksi koskaan päässyt viime vuosisadan hurjiin draamoihin asti.Hetkinen? Aika ennen 1900-lukua on "muinaisaikaa"?
23.6. sivun juttu kivikauden kylästä, Saarijärven kivikauden kylän 30-vuotisjuhlan kunniaksi. Kuvissa esitellään 4 löytöjen perusteella rakennettua asumusta ja paikka näyttää vierailun arvoiselta.
Viipurin tuomiokirkon asioista kerrottiin 22.6. Mikael Agricola-seuran hankkeen tarkoituksena on restauroida jäljellä olevat kirkon osat. Työ aloitettiin tarkoilla mittauksilla, joista saatujen titojen perusteella päätetään, miten raunioiden kunnostus suoritetaan. Arkeologisia kaivauksia tehdään mahdollisesti ensi kesänä.
Sunnuntaisivujen juttu 13.6. oli otsikoitu "Nyt tulevat uuskarjalaiset. Karjalaisuudesta on tullut harrastus ja uusidentiteetti, jota ilmastaan Facebookin Karjala-ryhmissä. Uuskarjalaiset löytävät niissä itsensä ja toisensa." Maritta Lehvonen, joka perusti FB-ryhmän Juuret rajantakaisessa, kauniissa Karjalassa, toteaa "Sen kautta karjalaisuudesta on tullut minulle luonteva osa jokapäiväistä elämää."
Nyt-liitteen Kysy mitä vaan -palstalla oli 18.6. oli kysymyksenä "Saako ihmisestä kirjoittaa elämänkerran ilman tämän lupaa?" Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna vastasivat "No ilman muuta!" päättäen kappaleeseen:
Suurilevikkisissä lehdissä julkkiksia saa ruotia miten päin vain. Sen sijaan säyseäsävyisetkin pienilevikkiset kirjat näkyvät nostattavan myrskyjä pipetissä. Keksikäämme hienostuneempia tapoja ilmaista kirjallista mediumia kohtaan tuntemaamme arvostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti