Kontekstittomasti

Vuonna 2000 kokoelmassa Jäljillä. Kirjoituksia historian ongelmista julkaistu Vesa Vareksen artikkeli Historia ja julkisuus. Tiedeyhteisön, maallikon, tiedotusvälineiden ja poliittisen eliitin diskurssissa ei tunnu kymmenessä vuodessa vanhenneen. Näkemykset siitä, miten historiantutkimus ja -tutkijat julkisuudessa näkyvät, vaikuttivat median seuraajan näkökulmasta tutuilta. Yksinkertaistukset ja tiettyjen aiheiden jatkuva esiinnosto ainakin.

Vares kirjoittaa julkisuuden lisäksi myös tieteellisen tutkijan ja harrastajan suhteesta. Todeten:

"Sukututkijalla ja harrastehistorioitsijalla on yleensä hyvin spesialisoitunut kiinnostuksen kohde, hieman kärjistäen samantapainen kuin urheilufriikillä, jolle urheilukirjan oleellisin ja kiinnostavin osa ovat tulostilastot. ... Mutta laajempi perspektiivi harrastetutkijalta mitä todennäköisemmin puuttuu, samoin tieto siitä, millaiseen mentaaliseen yhteyteen menneiden aikojen ihmisten tietyt teot kuuluvat ja miten niitä tulisi tältä pohjalta selittää."

Epäilemättä Vares perustaa tämän näkemykseensä laajaan kirjallisuusanalyysiin, mutta koska kappaleen lopussa ei ole lähdeviitettä, syntyy vaikutelma mielipiteestä. Vares aloittaa seuraavan kappaleen:

"Tämänkaltaisella historianharrastuksella on oma yhteiskunnallinen tehtävänsä, jota ammattitutkijat eivät sinällään edes voi täyttää ja jota heidän ei ole syytä halveksia. Näin ei tule tehdä huolimatta siitä, että kieltämättä tuntuu turhauttavalta, kun harrastajahistorioitsija penää jotain pientä yksityiskohtaa ja ilmiselvästi tulkitsee olevansa parempi historioitsija, kun tietää jonkin detaljin perusteellisemmin kuin ammattilainen. Harrastajahan ei aseta itselleen sellaisia rajoituksia, mitä ammattitutkija on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä."

No, jos tuon lukee irrallaan kontekstista (!) voisi vetää johtopäätöksen, että historian tutkimuksen ammattilainen on henkilö, joka ei huolehdi pienistä yksityiskohdista, eikä kyseenalaista toisten tuloksia. Tarkoitettiin ehkä kuitenkin jotain muuta.

Ymmärrän kyllä ihan maallikon järjellä&kokemuksella, että on rasittavaa, kun tullaan kysymään/valittamaan detaljeista, jotka eivät ole olleet oman kiinnostuksen/tutkimuksen kohteena. Mutta olisiko mahdollista hyväksyä, että harrastaja vaan tietää kyseisen asian paremmin? Ja jos historioitsija haluaa voittaa paremmuus kilpailun, on hänelle sitten haasteena myydä omien tuloksiensa merkityksellisyys maallikolle. Nykypäivää kun on, ettei kenelläkään ole automaattista auktoriteettia.

***
Ilmeisesti samaa aihetta sivusi Pekka Masosen artikkeli Aamulehdessä 22.4.2010, jota en ole päässyt lukemaan. Kati Parppei kirjoittaa siitä ja toteaa:

Merkki ammattitaidon ja etenkin ammatillisen itsetunnon kehittymisestä lienee sekin, että osaa kranaatinheitinkomppania X:n saappaannumeroita tivattaessa jo iloisesti todeta, ettei aavistustakaan, mutta voin yrittää tarkistaa asian, jos niin halutaan.