Perinteisesti (tarkoituksellisesti) esitetyt luurangot ja täytetyt eläimet eivät kerro niiden suhteesta ihmiseen - elävinä eikä kuolleina. Toisista Harvardin museoista oli löytynyt lattiatiili, jossa oli koiran tassun jälki, ja lääkepullo, jossa oli kuollut hiiri. Kieltämättä nämä toivat aivan toisen ulottuvuuden esitykseen. Myös sillä tavalla, että niissä eläintä ei oltu tarkoituksellisesti tapettu eikä käsitelty esitettäväksi.
Kasvitieteen opetukseen tehdyt upeat lasimallit olivat lähes tulkoon taidetta. Rinnastus konkretisoitiin tuomalla niiden rinalle Tiffany-pullo, joka oli lasia ja saanut innoituksensa kukasta. Toisaalta tarkoituksena oli esittää kasveja, joten oli myös poimittu yksi näistä - ananas - ja etsitty toisita kokoelmista siihen liittyviä esineitä.
Kolmas esitelty kokelma oli mineraalikokoelma, joiden kaltaisten läpi olen kulkenut usein omaksumatta mitään. Tieteellinen luokittelu ei aukea ja missään ei ole kertomuksia. Luennoitsijan luomat laajennukset olisivat siis tuoneet itselleni merkittävää lisäarvoa. Jos munuaiskivi on mineraalia, miksi sitä ei voisi esittää muiden kivien rinnalla? Ja lyijykynä graffiitin rinnalla kertoisi siitä mitä hyötyä kivistä voi olla.
Tehtävänä oli miettiä minkä vierailevan esineen itse sijoittaisi kuhunkin esiteltyyn museoon ja selostaa mitä lisäarvoa se toisi. Hiukan haastavaa etäyhteydellä.
Lisäksi piti kertoa minkälaisen useon itse haluaisi perustaa ja miten sen järjestäisi. Minä haluaisin kansatieteellisen museon, jossa kustakin työkalusta selostettaisiin sen tarkoitus, kehittyminen varhaisimmasta alustaan, alueelliset variaatiot ja nykyvastine. Työkaluista olisi kopioita, joita olisi mahdollisuus kokeilla.
