tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kampasin, karstasin, kehräsin ja kudoin


Kiitos Jenni Sahramaan mainostuksen pääsin viime lauantaina Sommelon järjestämään tekstiilityöpajaan Pukkisaaren rautakautisessa ympäristössä, jossa pyörähti välillä muitakin vierailijoita (katso kuva yllä). Tarkoituksena oli päästä kokeilemaan rautakautisia käsityötekniikoita käytännössä ja tämä toteutui osaltani täysin.

Aamupäivän aiheena oli kehräys, joka ei alkanut värttinästä, vaan villan käsittelystä. Opin, että karstat otettiin käyttöön vasta keskiajalla ja sitä ennen villaa kammattiin. Kammat vaalean villan keskellä kuvan yläreunassa.

Kampaamiseni jäi puoliväliin, mutta karstaamisesta sain otetta. Aiemmat yritykset museoissa tms. ovat tainneet kariutua turhan voiman käyttöön. Kuin lapsen hiuksia harjaisi, kuten ohjaajamme opasti. Ja yksinkertaisuudessaan kuin lasten leikkiä ja oli kuulemma aikanaan lasten työtä. Karstaukseni tuloksia tummasta villasta kuvan keskivaiheilla.

Enemmän aikaa meni siis valmistelutöihin kuin varsinaiseen kehräämiseen, jossa en ollut niin toivoton kuin olin pelännyt. Mutta kaukana sujuvasta, tietenkin. Värttinäni kuvan alareunassa. Jenni Sahramaan blogista voit tarkistaa miltä se näytti kädessäni.

Valmistelutöihin meni aikaa myös kankaankudonnassa. Vaikka sen ohjaaja toi paikalle valmiit loimet, kului lounasta edeltävä aika kapeahkon palttinaloimen niisimiseen. Tavallaan harmitti, etten ollut työssä mukana, mutta kun olen kuitenkin samaa tehnyt moderneissa kangaspuissa... Alla olevassa kuvassa nelivartisen toimikkaan niisimistä, joka ei tullut lauantaina valmiiksi.

Olin kokenut pystypuut jotenkin mysteeriseksi välineeksi, mutta saatuani palttinapuissa vihdoinkin ymmärryksen siitä, miten viriö aukeaa, ei kutomisen mekaniikassa ollut oikeastaan mitään outoa. Huvikseni kudoin viitisen senttiä jatkoksi kuvassa näkyvään.

Käsitöistä tutkittua:

Ei kommentteja: