Kokemäeltä Amerikkaan, osa 90

Sippolan talon poika Fredrik Immanuelinpoika jäi taloon työmieheksi ja otti sukunimen Palomäki. Hänen poikansa Juho Kustaa (s. 6.1.1880 Kokemäki) lähti maasta lokakuussa 1903 ja merkittiin vuonna 1908 palanneeksi 3 vuoden jälkeen. Juhon veli Verner Mikkel (s. 19.9.1877 Kokemäki) otti passin Amerikkaan 16.04.1903. Hänellä oli tuolloin jo vaimo ja kaksi lasta.

Veljesten serkku Kalle Vilhelm Sippola (s. 9.10.1885 Kokemäki) saapui 17.3.1907 Halifaxiin. Hän meni naimisiin 6.9.1912 Thunder Bayssa ja kuoli siellä 10.6.1975 ison perheen isänä.

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 171, 1881-1890 s. 201, 1891-1900 s. 256
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Passitietokanta, Siirtolaisuusinstituutti
Struthers Family Tree, Ancestry.com member tree owned by user jimstruth

Tenholassa palkittiin hengenpelastaja ja hedelmäviljelijä

Tenholassa 4.5.1783 palkittiin rahasummalla jumalanpalveluksen jälkeen vaimo Ingeborg Norell. Hän oli pelastanut elämälle hukkuneen lapsen. Juhlallisuuksista lähetettiin tiedonanto, joka julkaistiin vasemmalla olevan näköisesti sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.7.1783.

Ingeborgista tietäisin ja kertoisin mielelläni enemmän.

Hiskistä yksi tarjokas on Porvoossa 9.8.1764 vihitty "J: Ingeborg Dan:dr:", jonka mies "Gullsmedsges: C: G: Norell ". Pariskunnalle syntyi Porvoossa 6.4.1765 tytär Elsa Greta, Vehkalahdella 24.7.1766 Jacob Johan ja 4.10.1768 Cathar: Elisabeth, joka kuoli 22.12.1768. Mutta mitä kultasepän vaimo olisi tehnyt Tenholassa?

Paikkakuntalaisesta oli selkeämmin kyse kolme vuotta aiemmin kun lukkarintuvassa pidetyn pitäjänkokouksen jälkeen palkittiin Prästkullan tilalta seppä Johan Berg hedelmäpuiden johdosta. Tästä kertoi Inrikes tidningar 10.8.1780. Samana vuonna oli vihitty 28.3.1780 Rombystä "Sne:Smed Johan Berg " ja Skinnarby Lillgårdin "Bond:Dr Caisa Johansdr. ". En pikaisella hakemisella löytänyt heitä Prästkullan sivuilta rippikirjasta 1780-1785, mutta ei siellä toistakaan seppää näkynyt. Hiskistä poimittuna suurin osa pariskunnan lapsistakin syntyi Rombyssä ja sieltä perhe löytyy myös edellä mainitussa rippikirjassa.

No ei ihan!?

Aprillipäivän kunniaksi epätarkoilta vaikuttavia juttuja ulkomaiden mediasta.

Literary Gazette kertoi vuonna 1817,

The system of Match-making in England has generally been considered rather as a private affair than a public occupation. In Finland, however, it is actually a profession, practised by one or two old women in every village. But it is perhaps a more curious fact, that the solemnization of the marriage ceremony only takes place on one day in the year!

että Suomessa kaikki häät pidetään yhtenä päivänä. Niinkuin olen täällä blogissa muutamassa jutussa todennut, monissa pitäjissä oli yleisiä hääpäiviä, mutta vielä en ole törmännyt paikkaan, jossa kaikki olisi vihitty samana päivänä. Siinäpä olisi ollut juhlimista!

Arctic zoology, Volume 3 sisälsi Thomas Pennantin tekstiä (kirjan omistus päivätty 1788) Suomesta väittäen,

Finland, especially the middle parts, is most amazingly intersected with lakes and moors; it abounds with game, and, unluckily, with fastnesses for bears, of such fierceness, that in the year 1758 they destroyed, in the parish of Huittis alone, not fewer than eight hundred and eighty-seven cattle!

että vuonna 1758 pelkästään Huittisissa karhut tappoivat 887 nautaa (tai mahdollisesti muuta karjaa). Tämä lienee mahdollisuuksien rajoissa, mutta silti rohkenen epäillä. Olisiko kuitenkin koko Suomen luku? Tai muutkin pedot kuin karhu mukaanlaskettuna?

Mutta löytyy sitä omituisuuksia kotimaisestakin mediasta. Alla on Kyläkirjaston kuvalehti 9/1886 mukaan Turun linna.

Numerossa 10/1886 luonnollisesti korjaus, lehteen oli erehdyksessä mennyt kuva Viipurin linnasta. Alla muistutukseksi Turun linna kyseisestä numerosta.

Linkkikatsaus sukututkimuksen laatuun ja sukututkijoiden sertifiointiin

SukuForumilla on parhaillaan käynnissä keskustelut Voiko harrastelija tehdä sukututkimusta tieteellisesti? , joka voi otsikkonsa ulkopuolelta katsoa käsittelevän myös laadukkaan tutkimuksen kriteerejä, sekä Tutkijakortti tutkimuksen laadun takaajana?, joka vivahtaa sukututkijoiden sertifiointiin. Summeeraamatta kyseisiä keskusteluja ennen sammumistaan tai päätymistään lopputulokseen totean...

... että kirjoitin tänne näköjään viime elokuussa SukuForumissa käynnissä olleesta tutkimuksen laatuun liittyneestä keskustelusta. Kopsasin äsken tekstistäni pätkän nyt käynnissä olevaan keskusteluun promotakseni amerikkalaisia standardeja. Olen kyllä yrittänyt ennenkin, ainakin tässä blogissa joulukuussa 2007.

... että viime kesäkuussa olin kirjoittanut omia näkemyksiäni otsikolla Sukututkimisesta ja -hutkimisesta. Sekä otsikolla Tutkimusten luotettavuudesta joulukuussa 2009.

... viime lokakuussa olin kirjoittanut tutkijan itsearvioinnista, mutta ilmeisesti en koskaan vielä varsinaisesta sertifioinnista. Jan Granath totesi viime kesänä aiheesta på svenska:

Frågan är om genealogin har ett så stort ekonomiskt och allmänt intresse att man behöver certifiera det som profession. De flesta av oss ser väl släktforskningen som en hobby och i de fall vi tar hjälp av genealoger av yrket så får vi nog söka värdera deras arbete själva från fall till fall. Att någon av de stora släktforskarföreningarna skulle upprätta någon sorts checklista för vad en som säljer sina släktforskarkunskaper borde räcka.

Mutta Amerikassa ammattimainen sukututkimus on niin laajaa, että ovat katsoneet tarpeelliseksi luoda systeemeitä ainakin kaksi. The Board for Certification (BCG) on siinä määrin kaupallinen, että vaatimuslista Certified Genealogist (CG) -leimalle on ostettava. Yleiskuvan saa kuitenkin verkkosivulta. The International Commission for the Accreditation of Professional Genealogists (ICAPGen) tarjoaa leimaa Accredited Genealogist. ICAPGen on linkissä MAP-kirkon kanssa ja tarjoaa testiään myös Pohjoismaiden tutkimukseen. Sivut ovat kylläkin niin keskeneräiset, ettei täyttä varmuutta saa.

... että amerikkalaista tutkimusta koskeviin tutkintoihin voi valmistautua vaikkapa Boston Universtyn ammatillisen koulutuksen keskuksen kurssilla. Eikä varmasti ole ainoa opetuksen tarjoaja lätäkön takana.

Bussipysäkiltä ja muista rakennuksista

Jos ja kun ihmisen pitää olla 6:23 bussipysäkillä joka ainoa arkiaamu, pitänee olla kiitollinen siitä, ettei paikka ole Helsingin epämiellyttävin. Pysäkin takaa pilkottaa yksityisomistuksessa oleva Villa Johanna, johon tuskin koskaan pääsen sisälle. Mutta Kotitaide 4/1907 julkaisi rakennuksen interiööristä muutamia kuvia, jotka antavat jotain käsitystä. Alla yksi niistä.

Lyhyt talon esittely kuului

"Villa Johanna" on yhden perheen asunto, jommoisia Helsingissä ei ole vielä montaa. Varakas perhe on siinä pystyttänyt itselleen kokonaisen talon asunnokseen oman erityisen puutarhan ympäröimänä. Sen sisustukseen varsinkin on uhrattu meidän oloihimme verraten hyvin suuria summia. erityisesti huomattavaa on G. Engbergin freskomaalaukset, jotka ehkä saanemme toiste julaista Kotitaiteessa.

Jyväskylän yliopiston digitoimista Kotitaide-lehdistä löytyi muitakin rakennusesittelyjä, joista merkitsin muistiin seuraavat

02/1906 Kallion rukoushuone (Penttilän lehdessä Penttilän työ!)
04/1907 Villa Johanna
01/1908 Työmiehen painotalo
03/1908 Oitbackan nuorisoseuran talo Kirkkonummella
01/1909 Fazerin kahvila
02/1909 As oy Päivölä
03/1909 Lastenkoti Pietarsaaressa
04/1909 Yhdyspankin konttori Kotkassa
05/1909 "Kuinka Helsingissä rakennetaan" Pietarinkatu/Kapteeninkatu!
09/1909 Schalinin huvila Leppävaarassa
10/1909 Huvila Pelander Kauniainen
11/1909 Vilho Penttilän huvila Kauniaisissa + Silmäys Huvilasiirtoloihimme (Kulosaaresta ja Kauniaisista plus kuittaus Huvilakadusta)

Raportti Metsätalon salista 2

HY AY Kulttuuri ja yhteiskunta

Kolme luentoa kulttuuri- ja yhteiskuntahistoriaa kuunneltu. Ollaan kaasuteltu Suomessa keskiajalta 1600-luvun loppuun eli tahti melkein kuin Jason Laverylla. (Joka tulee jälleen Helsingin kesäyliopistoon pitämään kesäluentosarjansa History of Finland, suosittelen lämpimästi.) Ei ole ollut vaaraa pudota kyydistä, mutta en kyllä tiedä olenko omaksunut kaiken oleellisen.

Eilisellä luennolla käsiteltiin Nuijasota ja Elimäen talonpoikien surkeus. Ennen aloitusta näin luennoitsijan avaavan sivuston Ratsumestarin perintö. 400 vuotta Elimäen kartanohistoriaa, mutta siihen ei palattu. En todellakaan (!) kaipaa peruskurssin materiaalirunsautta (marmorikiven kierrätys jätti jälkensä), mutta ruumiinrakenteeni soveltuu kovin huonosti seuraamaan yhtä ainutta kirjaa. Alan kiemurtelemaan.

Koska Nuijasota käsiteltiin Katajalan kirjasta, oli hänen tulkintansa viimeinen sana aiheesta. Ei henkäystäkään Mirkka Lappalaisen Susimessusta, josta en itse lukenut ensimmäistäkään sivua kokonaan, mutta joka käsittääkseni ei kulkenut aivan entisia polkuja? Lappalaisen teksteistä luennoitsija kyllä mainitsi Gertrud von Ungernia koskevan esseen (?), joka ei ole silmiini osunut. Ungernin ja kumppanien erikoistapauksen kautta Suomen 1600-luvun hahmottaminen lienee tyylipuhdasta mikrohistoriaa, mutta aiheutti minussa yksityisen kapinan. "Ei joka paikkakunnalla ollut liivinmaalaisia idiootteja ja nimismiehet nostettiin edelleen talonpojista ja talonpojissa oli niitä, jotka osasivat hoitaa asioitaan ja etujaan, lue vaikka Haikarin väikkäri." Jota en itse ole edelleenkään lukenut.

Mutta seuraavalla kerralla siirrymmekin sitten jo Englantiin. Ei tuottane suurempia ongelmia, sillä kirjahyllystäni löytyy John O' Farrellin loistava teos An Utterly Impartial History of Britain or 2000 Years of Upper Class Idiots in Charge, joka ainakin alaotsikkonsa puolesta kattaa yhteiskunnallista historiaa. Jos jää aukkoja, niin DVD-kasassa on Simon Schaman A History of Britain - a complete series, joka on niin kattava, ettei paketista löydy... aah, pohjassa... 14 1/2 tuntia.

(Huomautus 31.3.2011: Kalvot tulivat, tänään ollaan vielä enimmäkseen Suomessa. Taisi olla Englanti vuorossa vasta ensi viikolla.)

Topelius, kaksi kertaa

Taisi olla Hesarissa pieni kirja-arvostelu, josta huomasin tiedon Maijaliiisa Dieckmannin kirjasta Satujen kuningas. Sakari Topeliuksen tarina. Tuhahdin "Arjatsalo teki jo, eikö olisi voinut valita tuoreemman aiheen?" mutta varasin kirjan kuitenkin kirjastosta. Osoittautui viehättäväksi tarinaksi, joka kattoi Topeliuksen elämän lapsuudesta yliopiston aloitukseen sadalla pienellä sivulla. Kolmannessa persoonassa, mutta vain päähenkilön näkökulmasta kirjotettuna.

Dieckmann aloitti keittiöstä, jossa Sakari kuunteli piian tarinaa. Arvi Arjatsalon Topelius. Kertomus Zachris Topeliuksen elämästä alkaa reippaamalla linnakekohtauksella ja ajallisesti lähempänä Ouluun lähtöä. Ouluun päästyä on ensimmäisenä katutappelu, eikä ole jälkeäkään Diechmannin tunnelmista

Häntä tönitään ja tuupitaan, ja silloin tällöin hän saa selkäänsä kivikovaksi puristetun lumipallon. ... Kovanyrkkinen porukka on päättänyt nujertaa maalaispojan, joka on tullut jostakin kaukaa Uudestakaarlepyystä, mistä lie Jumalan selän takaa.

Topeliuksen lähtö Helsinkiin valmistautumaan ylioppilastutkintoon tarjoaa selkeimmän vertailukohdan kirjojen välille. Arjatsalo:

Zachris vihelteli huolettomasti ladatessaan kahta Kaarle XII aikaista ratsupistooliaan, perintökaluja. ... Äiti katsoi pitkäksi venähtänyttä, hoikkaa nuorukaista ja hymyili alakuloisesti.
- Meille tulee tyhjää ja yksinäistä nyt, kun sinä lähdet niin kauas... ja kun isäkin on poissa.
- Älä ole murheellinen äiti, Zachris sanoi hellästi. - Ovathan täällä Lithénit ja Lindqvistit ja kaikki! Yksinäisempää minulla tulee olemaan Helsingissä.

Dieckmann:

Taas Sakari on jättämässä kodin. Hänen on vaikea lähteä, sillä leskeksi jäänyt äiti tarvitsisi rinnalleen pojan. Jäähän kotiin vielä sisko, mutta perheessä pitäisi sentään olla myös mies, jollaisena Sakari jo vähitellen pitää itseään.
- Älä minua murehdi! Kyllä minä tule täällä toimeen. Sinun tulevaisuutesi on nyt kysymyksessä.
Sakari ei välittäisi tulevaisuudesta, mutta kun isä oli toivonut hänen menevän yliopistoon, hänen on mentävä.

Eli vedän johtopäätöksen, että kyllä historian lisäksi myös historiallista fiktiota sopii kirjoittaa uudestaan. Vaikka kirjoittamattomia aiheitakin kyllä riittäisi muutamaan hyllymetriin.

(Topeliuksen tuotantoa ruotsiksi Runeberg.org:ssa, enimmäkseen suomeksi gutenberg.org:ssa ja Pelasta kirja-kokoelmassa. Ylläoleva kuva kuvitusta Topeliuksen kirjasta Lasten kesäinen elämä.)