Yritin auttaa amerikkalaista sukututkijaa toteamalla, että pelkän Hiskin varassa hän ottaa ison riskin seurata vääriä henkilöitä. Hän vastasi reippaasti löytäneensä omia "tutkimustuloksiaan" vastaavia sukutauluja toistenkin tekeminä. Plussaa oli, että hän totesi, ettei näihin oltu merkitty lähteitä. Eli toivottavasti hän ymmärsi, että vertailutaulujen tekijät ovat voineet tehdä täsmälleen samat päätelmät samojen Hiski-tietojen perusteella. Mikä ei tee päätelmiä sen oikeammiksi (eikä vääremmiksi).
Vastaavasti SukuForumin tuoreehkossa keskustelussa viitattiin verkkosivujen sukutauluihin ikäänkuin saman tiedon esiintyminen useammassa paikassa tekisi tiedosta oikeampaa/luotettavampaa. Ottaen huomioon kuinka helppo tekstejä on tänä päivänä kopioda, kopioiden määrä ei kerro tiedon laadusta yhtään mitään, pikemminkin antaa negatiivisen signaalin.
Samoin sukutaulustojen laajuus on useimmiten merkki siitä, ettei tietoja ole kerätty alkuperäislähteistä. Vaikka olen täällä toisinaan hyödyntänyt pikahutkimuksissani verkon isoja taulustoja en enää (toista oli 5-6 vuotta sitten) kopioisi niistä suoraan tietoja omiin tiedostoihini. Enkä tekisi sitä ainakaan merkitsemättä lähdettä...
Myöskään se, että tutkimus on kauniisti taitetussa kovakantisessa kirjassa ei tee sitä luotettavaa. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa kirjassa (ei kuitenkaan minun tekeleeni!) isoäitini isän väitetään kuolleen vuonna 1904, vaikka alla olevassa lapsilistassa syntymäajat ovat 1905, 1908 ja 1910. Minun todellisuudessani lapsia syntyi vielä lukuisia tuonkin jälkeen, mm. isoäitini 1920-luvulla, ja perheen isä kuoli melko nuorena, mutta vasta 20.7.1931.
Kyllä sukututkija voi olla sitten nipoja. Kuollut kuin kuollut!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti