Frans Emil Salminen syntyi Kokemäellä 1.8.1874 Kokemäenkartanon muonarenki Johan Niklas Johanssonin ja Lovisa Gustafsdotterin pojaksi. Sukunimellä Salminen hän otti 2.3.1905 passin Amerikkaan ja saapui New Yorkin satamaan Lucania-laivalla 21.3.1905 yhdessä 11 vuotta vanhemman Viktor Salmisen kanssa. Tämä oli asunut Massachusettsin Norwoodissa vuodet 1902-11 ja oli mahdollisesti Frans Emilin Kokemäellä 23.9.1862 syntynyt veli Johan Viktor.
Frans Emil täytti kutsuntakorttinsa Norwoodissa ja asui vuonna 1920 saman kauntin Walpolessa. Tuolloin perheessä Anna-vaimon lisäksi tyttäret Ester 11v., Edith 9v. ja Ebba 7v. Kaksi nuoremmaista asuivat äitinsä kanssa vielä vuonna 1930, jolloin samassa taloudessa asui myös Annan 31-vuotias poika Swen (aikaisemmasta avioliitosta?), joka oli tullut Atlantin yli vuonna 1928.
Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1869-1879 s. 417
Siirtolaisuusinstituutti passitietokanta.
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1905; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_546; Line: 29; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Norfolk County, Massachusetts; Roll 1684748; Draft Board: 34.)
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Norwood, Norfolk, Massachusetts; Roll T624_609; Page: 31A; Enumeration District: 1133; Image: 651)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Walpole, Norfolk, Massachusetts; Roll T625_724; Page: 29B; Enumeration District: 271; Image: 805)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Walpole, Norfolk, Massachusetts; Roll 937; Page: 9A; Enumeration District: 126; Image: 671.0.)
lauantai 7. elokuuta 2010
Kirkkonummen Aavarannassa 1872
Augusta Krookin muistelmakirja Mitt Helsingfors on nimetty hieman harhaanjohtavasti, sillä siinä kerrotaan myös perheen kesänviettopaikoista Helsingin ulkopuolella. Yksi näistä oli Hvitträsk-järven rannalla sijainnut Avaranda, jonka karaktäärirakennuksen Augustan äiti vuokrasi postidirektööri Hjalmar Lagerborgilta ja tämän vaimolta Gertrud von Kothenilta kesäksi 1872.
Sivurakennuksessa asui tilanvuokraaja, jonka nimeä Krook ei mainitse. Mies oli "jokseenkin sivistynyt", mutta alkoholin vaikutuksen alaisena oli kaatanut yhden Krookien muuttokuormista niin, että salin peili pirstoutui ja vehnäjauhot sekä sokerit pilaantuivat. Eräänä kesän päivänä vuokraajan yksivuotiaan päälle kaatui kiehuvaa vettä. Kuultuaan tästä Krookin tyttäret kiirehtivät käyttämään äidinäiti Elisabeth Collanin konstia: siirapilla kyllästettyjä puuvillasiteitä. Tämä tehosi muistelun mukaan ihmeenomaisesti.
Aavarannassa Augusta Krook heräsi kello kuusi aamulla lukemaan, mikä sai sisäpiian kysymään josko tämä aikoo papiksi. Mutta Aavarannan elämään kuului myös seurustelua. Krookien yhteiskuntaluokkaan kuului Oulun entinen kuvernööri Otto Nyberg, joka asui vaimonsa ja tyttärensä kanssa Rauhalassa, sekä Nybergin sisar Mathilde, joka oli naimisissa parooni Georg von Alftanin kanssa.
Lähin naapuri oli "Kaisi", joka asui pienen pienessä tuvassa. Hän oli entinen kaartin muusikko, joka oli tapetoinut seinänsä vanhoilla mainoksilla esiintymisistään. Nyt hän, Augusta Krookin silmissä, eli viululleen. Kulki ympäri tupaa ja soitti.
Alla Hvitträsk otteessa kartasta Karta öfver Helsinge socken, Esbo socken, Kyrkslätt socken, Sjundeå socken / upprättad på general läntmäterie contoiret för att underkastas allmän granskning vuodelta 1843.
Sivurakennuksessa asui tilanvuokraaja, jonka nimeä Krook ei mainitse. Mies oli "jokseenkin sivistynyt", mutta alkoholin vaikutuksen alaisena oli kaatanut yhden Krookien muuttokuormista niin, että salin peili pirstoutui ja vehnäjauhot sekä sokerit pilaantuivat. Eräänä kesän päivänä vuokraajan yksivuotiaan päälle kaatui kiehuvaa vettä. Kuultuaan tästä Krookin tyttäret kiirehtivät käyttämään äidinäiti Elisabeth Collanin konstia: siirapilla kyllästettyjä puuvillasiteitä. Tämä tehosi muistelun mukaan ihmeenomaisesti.
Aavarannassa Augusta Krook heräsi kello kuusi aamulla lukemaan, mikä sai sisäpiian kysymään josko tämä aikoo papiksi. Mutta Aavarannan elämään kuului myös seurustelua. Krookien yhteiskuntaluokkaan kuului Oulun entinen kuvernööri Otto Nyberg, joka asui vaimonsa ja tyttärensä kanssa Rauhalassa, sekä Nybergin sisar Mathilde, joka oli naimisissa parooni Georg von Alftanin kanssa.
Lähin naapuri oli "Kaisi", joka asui pienen pienessä tuvassa. Hän oli entinen kaartin muusikko, joka oli tapetoinut seinänsä vanhoilla mainoksilla esiintymisistään. Nyt hän, Augusta Krookin silmissä, eli viululleen. Kulki ympäri tupaa ja soitti.
Alla Hvitträsk otteessa kartasta Karta öfver Helsinge socken, Esbo socken, Kyrkslätt socken, Sjundeå socken / upprättad på general läntmäterie contoiret för att underkastas allmän granskning vuodelta 1843.
perjantai 6. elokuuta 2010
Amerikkalaisesta lehdestä luettua
Vinkkasin Yhdysvalloissa asuvalle tuttavalle, että tuoreessa Family Tree Magazinessa on juttu suomalaisesta sukututkimuksesta. Hän ystävällisesti skannasi minulle kyseiset sivut ihmeteltäväksi. Kolmessa sivussa ei ihmeitä saa aikaan ja epäilemättä David A. Fryxell on parhaansa yrittänyt.Hiski esiteltiin ja asiallisesti todettiin, että kannattaa tarkistaa "oman" seurakunnan tarkistustilanne. Henkikirjat mainittiin, mutta ei kerrottu, että 1800-luvun osalta näitä löytyy arkistolaitoksen digitaaliarkistosta. Useat internetissä kohtaamani amerikkalaiset sukututkijat ovat käyttäneet niitä sieltä suurella innolla. Eikä sanaakaan digitoiduista kirkonkirjoista (SSHY tosin linkkilistalla vanhalla osoitteellaan.)
Siirtolaisuusinstituutin kohdalla täytyy jonkun sanan olla väärin? "It's also home to an online library of 9,000 publications about Finnish emigration, a database of 12,000 photos, and the Migration and Ethnicity Research Network, a database of 450 researchers and others interested in migration and ethnicity research in Finland."
Palastellaan. Siirtolaisuusinstituutin kirjastossa oli "vuoden 2010 alussa yli 10 000 luetteloitua julkaisua siirtolaisuudesta ja muista muuttoliikeilmiöistä" ja verkossa digitoituna muutamia kymmeniä . Sana "online" siis väärässä paikassa, ainakaan minä en hahmota tuosta kirjastotietokantaa, joka kylläkin on "online". Kuva-arkistossa on Siirtolaisuusinstituutin arkistosivun mukaan yli 1400 kuvaa eikä 12000. ( Osa arkistosta on katseltavissa verkon kautta.) Migration and Ethnicity Research Network tutkijoista? Tästä olisin aidosti kiinnostunut... Google poimii Siirtolaisuusinstituutin englanninkielisen sivun, jossa kuvaus "The Institute maintains a Research Register of research completed, in progress, and planned" kuullostaa tutkimus- eikä tutkijarekisteriltä. Suomenkielisellä sivulla ei ole vastaavaa kohtaa.
Artikkelin linkkilista ei ole aivan surkea, mutta parempiakin on nähty. Jos tämän jutun perusteella lähtisi suomalaista sukututkimusta yrittämään olisi aika monta erehdystä edessä ennen onnistumista. Mutta keskustelupalstojen perusteella esteitä on runsaasti: "I use Hiski as record source, if I go back and try the digital records either I can't read them or many Finns can't read some of them either." Jollei saa tolkkua kastelistoista, saa tuskin otetta rippikirjoista ja siinä vaiheessa suomalainen sukututkimus on käytännössä mahdotonta.
Kesälomalla arkistossa oli minulla kyllä ilo nähdä useampia amerikkalaisia käyttämässä ihan aitoja dokumentteja (mikrofilmiltä). Mutta kuulin myös erään kysyvän päivystäjältä kastelistoista "Are they in English?"
[Lisäys illalla. Tuo amerikkalaisten lausahdus on raportoitu nyt tänne jo kaksi kertaa. Yritän jättää kolmannen väliin.]
Ainoa Lander
Hesarin hehkutettua Leena Landerin uutuutta varasin sen ja pari muuta hänen historiaan sijoittuvaa kirjaansa kirjastosta. Ennakko-odotus "liian raskaasta" piti paikkaansa ja ainoa kirjoista, joka tuli luetuksi oli lasten/nuorten kirja. Sen pirtsakka nimi oli Kuolemaan tuomitun tarina.
Kyseessä oli 1600-luvun ylioppilas Henricus Eolenius, jota syytettiin noituudesta. Olin tapahtumista lukenut ohimennen muista kirjoista, mutta Landerin minä-muotoon kirjoittama teksti oli ensimmäinen rauhassa läpiluettu. Hän oli onnistunut kokonaisuudessa hyvin. Mukana oli jonkin verran arvausta, mutta lopputulos oli uskottava ja todentuntuinen.
Samassa Suuret seikkailut -sarjassa on 1980-luvulla julkaistu Aura Louhijan Mathilda Wrede - vankien ystävä ja Leena Erkkilän Marjatta, Lemminkäisen äiti. Positiivishenkisiä varmaan nuokin.
(Landerin uutuuden eli Liekin lapset on lukenut ainakin Anneli.)
Kyseessä oli 1600-luvun ylioppilas Henricus Eolenius, jota syytettiin noituudesta. Olin tapahtumista lukenut ohimennen muista kirjoista, mutta Landerin minä-muotoon kirjoittama teksti oli ensimmäinen rauhassa läpiluettu. Hän oli onnistunut kokonaisuudessa hyvin. Mukana oli jonkin verran arvausta, mutta lopputulos oli uskottava ja todentuntuinen.
Samassa Suuret seikkailut -sarjassa on 1980-luvulla julkaistu Aura Louhijan Mathilda Wrede - vankien ystävä ja Leena Erkkilän Marjatta, Lemminkäisen äiti. Positiivishenkisiä varmaan nuokin.
(Landerin uutuuden eli Liekin lapset on lukenut ainakin Anneli.)
torstai 5. elokuuta 2010
Ruotsi-Suomen hengessä
Arkistolaitoksen blogi palasi kesätauolta pääjohtajan katsauksella Pohjoismaisen yhteistyön renessanssi. Sattumalta oli aamulla asiaa entisen emämaamme valtionarkiston sivulle (jota on mielenkiintoista verrata suomalaiseen) ja silmiin osui uutinen Vasatidens räkenskaper på nätet! Juu, niitähän on digitoitu Suomessakin, joka oli Vaasa-aikaan täysin-integroitu-osa Ruotsin valtakuntaa. Mitä ei kyllä ihan heti huomaa ...
Otoksen alareunassa mainostetaan paikallisessa julkaisusarjassa Skrifter utgivna av Riksarkivet tänä vuonna julkaistua kirjaa Vasatidens samhälle. En vägledning till arkiven 1520-1620 i Riksarkivet, kirjoittajana Jan Brunius. Jos uppoaisi Olofin etsintään täysillä, pitäisi tuohonkin tarttua. Ilmaantunee Kansallisarkiston kirjaston hyllylle ennen pitkää.
Otoksen alareunassa mainostetaan paikallisessa julkaisusarjassa Skrifter utgivna av Riksarkivet tänä vuonna julkaistua kirjaa Vasatidens samhälle. En vägledning till arkiven 1520-1620 i Riksarkivet, kirjoittajana Jan Brunius. Jos uppoaisi Olofin etsintään täysillä, pitäisi tuohonkin tarttua. Ilmaantunee Kansallisarkiston kirjaston hyllylle ennen pitkää.
Oikea hakusana
Pari vuotta sitten olin kirjoitusviikonlopussa, jossa ohjaaja mainitsi aiheesta. Että sukupolvi toisensa jälkeen esiintyy samoja elämänkohtaloita. Kuullosti hitusen hörhöltä ja kun en hänen mainitsemillaan termeillä löytänyt kirjaa enkä muutakaan, unohdin jutun.
Sitten luin artikkelikokoelmaa Aina uusi muisto, jossa Katarina Eskola kirjoitti sosiaalisesta genealogiasta. Siinä tutkijat "ovat osoittaneet, kuinka monissa suvuissa ylläpidetään arvostuksia ja toistetaan kertomuksia, joista vähitellen tulee sukumyyttejä ja -legendoja. Ne toimivat sukupolvesta toiseen suhteutuspintoina, joihin suvun jäsenet vertaavat omia ratkaisujaan. Ne jättävät jälkensä suvun jäsenten reagointi- ja tulkintatapoihin."
Ja toisin sanoin artikkelin loppupuolella: "Suvuissa on tarinoita, jotka tunnetaan ja joita toistetaan ja tarinoita, joista vaietaan. Myös viimemainitut eli nuo salatut tai mykistetyt tarinat vaikuttavat suvun jäsenten ajatuksiin ja toimintaan. Kertomattomatkin kertomukset ovat läsnä ja vaikuttavat piilotettuinakin. Suvun eetos säilyy ja välittyy niissä ja niiden kautta."
Eskola viittaa tutkijoihin Daniel Bertaux, Isabelle Bertaux-Wiame ja Paul Thomson, joilla hakemalla löytyi Kirsti Kuusterän gradu Aineettomien pääomien ylisukupolvinen siirtyminen harrastustoiminnassa : tapaustutkimus Koiton Laulu, jossa oli antoisaa materiaalia henkilöhistorian pohtijoille(kin).
(Sen sijaan haku "social genealogy" tuotti ensisijaisesti osumia sosiaalisiin sukututkimussivustoihin.)
Sitten luin artikkelikokoelmaa Aina uusi muisto, jossa Katarina Eskola kirjoitti sosiaalisesta genealogiasta. Siinä tutkijat "ovat osoittaneet, kuinka monissa suvuissa ylläpidetään arvostuksia ja toistetaan kertomuksia, joista vähitellen tulee sukumyyttejä ja -legendoja. Ne toimivat sukupolvesta toiseen suhteutuspintoina, joihin suvun jäsenet vertaavat omia ratkaisujaan. Ne jättävät jälkensä suvun jäsenten reagointi- ja tulkintatapoihin."
Ja toisin sanoin artikkelin loppupuolella: "Suvuissa on tarinoita, jotka tunnetaan ja joita toistetaan ja tarinoita, joista vaietaan. Myös viimemainitut eli nuo salatut tai mykistetyt tarinat vaikuttavat suvun jäsenten ajatuksiin ja toimintaan. Kertomattomatkin kertomukset ovat läsnä ja vaikuttavat piilotettuinakin. Suvun eetos säilyy ja välittyy niissä ja niiden kautta."
Eskola viittaa tutkijoihin Daniel Bertaux, Isabelle Bertaux-Wiame ja Paul Thomson, joilla hakemalla löytyi Kirsti Kuusterän gradu Aineettomien pääomien ylisukupolvinen siirtyminen harrastustoiminnassa : tapaustutkimus Koiton Laulu, jossa oli antoisaa materiaalia henkilöhistorian pohtijoille(kin).
(Sen sijaan haku "social genealogy" tuotti ensisijaisesti osumia sosiaalisiin sukututkimussivustoihin.)
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Heinäkuussa arkistossa koettua ja opittua
Kesäloman kolmen viikon lähes joka arkipäivänä olin muutaman tunnin Kansallisarkistossa. Ilmaista ja mikrofilmisalin puolella melko viileääkin. Loman alussa olin täynnä hyviä aikomuksia - kuten aina - ja kuitenkin harhauduin kaikenlaisille harhapoluille alkuperäisen ohjelman sijaan. Osin hedelmällisesti ja osin ei.
Aloitin (muistaakseni) 1700-luvun tuomiokirjojen parissa. Löysin pari hyödyllistä/hauskaa juttua selaamalla läpi ilmoitusasiat, mutta vasta tahkottuani (mikrofilmirullista kun oli kyse) erinäisiä tunteja varsinaisten käräjien juttuja, mieleen palasi, että minulla on niistä kotona valokuvat vuodelta 2008. Ei ehkä maailman terävimmät, mutta EHKÄ kannattaisi lukea niitä kaikessa rauhassa ja palata mikrofilmin pariin vasta, jos jostain ei saa totisesti selvää.
Toinen läpikäyntikohde ovat 1700-luvun läänintilit omituisuuksineen. Niitäkin olisi voinut käydä läpi järjestelmällisesti (tai edes järjestelmällisellä poiminnalla), mutta ei sopinut minun pirtaani. Järjestelmällisyys rajoittui siihen, että kävin yhdestä tilistä läpi kaksi eri kihlakuntaa (tai mitä ne nyt olivatkaan) ja havaitsin, että ylellisyysverojen keräys ja/tai kirjaus oli todellakin hoidettu kirjavasti. Eli pitäisi ihan oikeasti posottaa kaikki tilit läpi oman tutkimuspaikkakunnan osalta. Odottamassa voi olla sellainenkin helmi kuin pitäjän säätyläisten ikkunoiden sijainnit ilmansuuntia myöden. (Määrät olivat tosin jääneet mikrofilmikuvauksessa taitteeseen.)
Silkkaa ajanhukkaa oli tarttua DelaGardie-suvun arkistoon, mutta lomalla saa tehdä mitä haluaa (?). Forsby-kirjaa tekiessäni muutama vuosi sitten uskoin arkistoluetteloa liian kirjaimellisesti ja vasta nyt kun tutustuin Kokemäenkartanolla otsikoituihin aineistoihin löysin 1600-luvun inventaariota ja rakennusluetteloa kartanon lisäksi myös Forsbystä ja Ylistaron Malmista. Valitettavasti nimien lisäksi en sisällöstä saanut paljoakaan selvää. Mutta jos jokin päivä Kokemäen historiasta kertovien kirjojen menekki nousee toiselle kymmenelle, niin tiedän mistä löydän lisää aineistoa. (Helpommin kuin läänintilejä läpikäymällä.)
Ruotsalaisten mikrofilmien luettelokansioiden uudelleenselailu ei kokonaisuutena ollut hyödytöntä. Sillä tekniikalla sieltä nimittäin löytyi kokonaisuus Förläningar, josta a) sain lähes aikalaistodisteen Oloff Ångermanin voutivuosista, b) ja hänen palkkaluettelonsa yhdeltä vuodelta sekä, mikä tärkeintä, c) löysin sen dokumentin, jonka perusteella Almquist väitti Oloffin asuneen omistamallaan tilalla Tenholassa. Kyseistä tilaa en ole SAY-selailulla löytänyt ja alkuperäistekstin perusteella sanoisin kirjurin mokanneen kirjoittamalla Tenholan Pohjan paikalle.
Alkuperäinen lähde on aina alkuperäinen, vaikka sitten mikrofilmillä. Mitä eivät ehkä arvostaneet ne amerikkalaiset turistit, jotka kasteluetteloista päivystäjältä kysyivät "Are they in English?"
Aloitin (muistaakseni) 1700-luvun tuomiokirjojen parissa. Löysin pari hyödyllistä/hauskaa juttua selaamalla läpi ilmoitusasiat, mutta vasta tahkottuani (mikrofilmirullista kun oli kyse) erinäisiä tunteja varsinaisten käräjien juttuja, mieleen palasi, että minulla on niistä kotona valokuvat vuodelta 2008. Ei ehkä maailman terävimmät, mutta EHKÄ kannattaisi lukea niitä kaikessa rauhassa ja palata mikrofilmin pariin vasta, jos jostain ei saa totisesti selvää.
Toinen läpikäyntikohde ovat 1700-luvun läänintilit omituisuuksineen. Niitäkin olisi voinut käydä läpi järjestelmällisesti (tai edes järjestelmällisellä poiminnalla), mutta ei sopinut minun pirtaani. Järjestelmällisyys rajoittui siihen, että kävin yhdestä tilistä läpi kaksi eri kihlakuntaa (tai mitä ne nyt olivatkaan) ja havaitsin, että ylellisyysverojen keräys ja/tai kirjaus oli todellakin hoidettu kirjavasti. Eli pitäisi ihan oikeasti posottaa kaikki tilit läpi oman tutkimuspaikkakunnan osalta. Odottamassa voi olla sellainenkin helmi kuin pitäjän säätyläisten ikkunoiden sijainnit ilmansuuntia myöden. (Määrät olivat tosin jääneet mikrofilmikuvauksessa taitteeseen.)
Silkkaa ajanhukkaa oli tarttua DelaGardie-suvun arkistoon, mutta lomalla saa tehdä mitä haluaa (?). Forsby-kirjaa tekiessäni muutama vuosi sitten uskoin arkistoluetteloa liian kirjaimellisesti ja vasta nyt kun tutustuin Kokemäenkartanolla otsikoituihin aineistoihin löysin 1600-luvun inventaariota ja rakennusluetteloa kartanon lisäksi myös Forsbystä ja Ylistaron Malmista. Valitettavasti nimien lisäksi en sisällöstä saanut paljoakaan selvää. Mutta jos jokin päivä Kokemäen historiasta kertovien kirjojen menekki nousee toiselle kymmenelle, niin tiedän mistä löydän lisää aineistoa. (Helpommin kuin läänintilejä läpikäymällä.)
Ruotsalaisten mikrofilmien luettelokansioiden uudelleenselailu ei kokonaisuutena ollut hyödytöntä. Sillä tekniikalla sieltä nimittäin löytyi kokonaisuus Förläningar, josta a) sain lähes aikalaistodisteen Oloff Ångermanin voutivuosista, b) ja hänen palkkaluettelonsa yhdeltä vuodelta sekä, mikä tärkeintä, c) löysin sen dokumentin, jonka perusteella Almquist väitti Oloffin asuneen omistamallaan tilalla Tenholassa. Kyseistä tilaa en ole SAY-selailulla löytänyt ja alkuperäistekstin perusteella sanoisin kirjurin mokanneen kirjoittamalla Tenholan Pohjan paikalle.
Alkuperäinen lähde on aina alkuperäinen, vaikka sitten mikrofilmillä. Mitä eivät ehkä arvostaneet ne amerikkalaiset turistit, jotka kasteluetteloista päivystäjältä kysyivät "Are they in English?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)