lauantai 13. kesäkuuta 2009

Kasvillisuuskatsaus Porin ympäristöstä


Haeskelin Porin ympäristöstä Hannby-nimistä kylää ja osuin vuonna 1909 julkaistuun Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica kirjaan. Siinä oli perusteellinen selostus Porin ympäristön kasvillisuudesta. Eli jos haluaa tietää kasvoiko kylän ympärillä heinää vai vesakkoa niin ruotsinkielisestä tekstistä voi yrittää ottaa selvää.

Pikanttina lisänä oli kasvikohtaisissa tiedoissa myös kasvien havannoitsijoista tietoja, esim:

Gypsophila fastigiata L. — Kumo: elev A. Polviander i H. M. F. och Thyra v. Knorring enl. Harald Lindberg (Hjelt III, sid. 42). Kumo vid landsvägen nära gränsen till
Kjulo på sandmo den 15 juli 1908: Carl Cedercreutz i H. M. F. - Säkylä: Prytz (Hjelt 1. a).


Thyra v. Knorring oli Kokemäenkartanosta ja Carl Cedercreutz arvatenkin Köyliönkartanosta kotoisin. Ehkäpä keränneet Herbariota, kuten Linneaus konsanaan.

(Hannby löytyi Luvialta. Suomeksi Hanninkylä.)

Minimaalinen paikallishistoriallinen tutkimus

Huomasin vanhasta sanomalehdestä pienen uutisen ja innostuin kovasti. Keski-Suomi raportoi 20.07.1897, että "Runoilija J. H. Erkko oleskelee nykyään Kokemäellä Vitikkalan rustitilalla tehdäkseen kansantapoja koskevia tutkimuksia Länsi-Suomessa "(Historiallinen sanomalehtikirjasto on hiljaisesti lähestynyt vuosisadan vaihdetta digitoinnissaan, upea juttu.)

Vau, kuuluisa runoilija vielä kuuluisammasta suvusta. Yhdessä Kokemäen komeimmista taloista. Ja jossain arkistossa voisi olla piilossa unohtunutta kansatieteellistä aineistoa?

Lainasin Martti Jukolan kirjan Juhana Heikki Erkko. Elämä, runoilijatoiminta ja teokset. Kirjallisuushistoriallinen tutkimus II osa (1890-1906). Kokemäkeä ei mainittu hakemistosa, mutta selaus tuotti tulosta sivulla 40:
”Kun hän kesällä 1897 asui kolme viikkoa Kokemäellä, kertoi Wilho Ahlgren (kirjeessään Eero Erkolle 19/10 1907) hänen suunnitelleen jotakin maaromaania Tolstoin henkeen. Se suunnitelma ei kuitenkaan liene päässyt puheita pitemmälle, sillä minkäänlaisia luonnoksia sellaisesta ei ole Erkon muistioissa eikä muidenkaan paperien joukossa.”
Jos piti paikkakunnan kansakouluopettajalta jälkikäteen asiaa tiedustella, niin ei Erkko mitään merkittävää varmaankaan saanut paperille. Toivottavasti nautti kesästä sen sijaan. Ei ilmeisestikään Vitikkalassa, sillä samaisessa kirjassa sivulla 31:

”Vapauduttuaan näytelmänsä synnytysponnistuksista Erkko lähti hetkiseksi lepäilemään Kokemäelle, jossa hänen entinen seminaaritoverinsa, opettaja Wilho Ahlgren, oli hankkinut hänelle asunnon erään maalarin luona.”

Mutta oli kuitenkin paikkakunnalla. Pienestä(kin) täytyy repiä iloa. Tai ainakin blogipostaus. (Viime lauantaina tapaamani blogini lukija puuskahti "sinä sitä Kokemäkeä jaksat", äänensävyllä joka viittasi siihen, että saisi jo riittää. Lisäpalautetta odotellessa... )

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Rauma ennen uudistushullutusta

Kaupunginkirjastosta lainasin ohuen opuksen, jolla oli pitkähkö nimi: Kotimaan kirja. Suomi kirjailijainsa kuvaamana. Maakuntalukukirja kansakouluja sekä muita oppilaitoksia varten. Satakunta (toimittaneet E. N. Setälä, Laina Hänninen ja A Kohonen).

Kirja on painettu 1927. Sen teksteissä ei ole mainintaa aiemmista julkaisukerroista eikä kirjoitusajankohdasta. Rauman keskustan tuhoutumiselle ei siis ole tarkempaa määrettä kuin ennen vuotta 1927. Merkittävää muutos on ollut, sillä kirjaan on valikoitu kaksi valitusta aiheesta kirjoittajinaan K. Vikstedt ja Hj. Nortamo. Näistä lainauksien sikermä:

”... lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, kun varakkaimman porvarisi talo Polttla vielä oli matala punamullalla maalattu laudoittamaton rakennus, jonka aitta oli kadun varrella yhdessä jaksossa asuinhuoneitten kanssa, kun Mattla ei vielä uneksinutkaan katukäytävistä ja muista uuden ajan ylellisyyksistä, kun lehmät täydessä vapaudessaan saivat pitää katujen ruohokasvillisuutta kurissa ja hevoslaumat pikku poikien seuraamina täyttä laukkaa siirtyivät läpi kaupungin itäisiltä laidunmailta läntisille ja päinvastoin.”

”Kolmen vapaastisuuntautuvan kadun risteyksessä kohosi täällä vielä viime aikoihin asti ”Hauenguonoksi” nimitetty lautakattoinen, ruskeankellervä puutalo, jossa oli neliruutuiset ikkunat valkeiden pilasterien välissä. Säilyttyään onnellisesti toista sataa vuotta alkuperäisessä asussaan se liittyi merkittävimpänä renkaana tuohon tyypillisesti raumalaiseen rakennusketjuun, johon myöskin voidaan lukea talot sellaiset kuin ”Kruuku”, ”Närvä”, ”Rautla”, ”Songi”, ”Pinnala”, ent. alkeiskoulu ja n.s. ”Kaffemylly”, mutta pari vuotta sitten löi sen kohtalon hetki, ja tyylikäs talo muuttui lyhyessä ajassa pahanpäiväiseksi pelätykseksi.”

”Vielä muistuttavat Rautla ja Käkelä miltei koskemattomina menneitten aikojen komeutta, ja Kiviniemen kulmalla sekä Naulan- ja Pätränmäen rinteillä ovat pienet, vanhanaikaiset asumukset tiheissä ryhmissään.”

”Ovathan katusi yhtä mutkikkaat kuin ennenkin, ja onhan melkein jok’ainoa, hauska umpisokkelo säilynyt puhkaisematta. Vielä on Kitukränni keväisin ja syksyisin tulvivana jokena, ja Kriipinoja voi, kun niikseen tulee, ilakoitsevana purona raivata itselleen luvattomia teitä poikki Vanhan-kirkon kadun ja muodostaa lammikoita keskelle katua.”

”Koko ulkoasusi on muuttunut, kadonnut on suurin osa noista mataloista asumuksistasi, jotka laudoittamattomine hirsiseinineen ja epäsäännöllisesti sijoitettuine pienine ikkunoineen tekivät sinut niin kodikkaaksi.” ”Komeina, uudenaikaisesti koristettuina kohoavat nyt upeat hienoiksi maalatut talot kapeitten katujesi varsilla, ja uusissa hepeneissäsi sinä näytät isoäidiltä, jonka lastenlapset ovat helyillään morsiameksi pukeneet.”

Elävää kuvaa Rauman rakennuksista löytyy Elävästä arkistosta. Rauman pitseistä on pätkä kansantieteellisissä filmeissä.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Vanhat pellot kartalla!


Terveiset Kansallisarkistosta. Asiat tulivat hoidettua ja niinpä selailin kirjastossa sukututkimuskansion lehtiä. Salon seudun sukututkijat julkaisevat pienikokoista lehteä, joka olisi helppo ohittaa. Mutta mitä pienempi sitä nopeampi selata läpi...

Ja bongata esittely sivustosta www.lounaispaikka.fi, josta löytyy Lounais-Suomen karttoja. Eikä mitä tahansa karttoja, vaan myös ISOJAKOKARTTOJA. En meinannut silmiäni uskoa, mutta kyllä piti paikkansa. Ei digikuvina alkuperäisistä vaan vanha tieto uudenaikaisessa formaatissa.

Hieman hankalasti löydettävissä tosin. Etusivulta ensin Karttapalveluun. Sitten yläreunasta Ympäristötutkimus. Sitten oikeassa reunassa täppä Ympäristökartaston kohdalle ja klikataan "Siirry eteenpäin". Seuraavassa näytössä oikeassa reunassa täppä Maisemahistorian alla oleviin Isojakokarttoihin. Kun siinä on täppä, voi klikata "Hae"-näkymän esiin ja laittaa siihen sopivan paikannimen. Ymmärtääkseni kattavuus yläkulmassa olevan kartan mukainen. Itse sain esiin Mähkärlän pellot.

(Isojakokarttoja on ollut palvelussa keväästä 2007, onpahan mennyt minulta ohi, kun en aluetta usein tutki.)

Kahvilassa

Eilen ohjelmassa oli vuorossa Sederholmin talon Café 1809 - Ruotsin ja Venäjän aika kohtaavat kahvipöydässä. Tullessani soivat musiikkiesityksen viimeiset sävelet, joiden vaiettua vapautui joitakin istumapaikkoja.

Tarjoamukset näyttivät kaikki herkullisilta. Pysähtymättä miettimään (ja tarkastamatta hintoja) valitsin lautaselleni kreemileivoksen ja punaherukkaleivoksen. Pöydästä löytyneen esitteen mukaan molemmat olivat Cajsa Wargin keittokirjasta. Kaimaa ei voi kuin kehua, hyviä olivat.


Esitteestä opin, että Helsingin ensimmäinen sveitsiläiskonditoria avattiin vuonna 1817, mikä kuullostaa aikaiselta. Sveitsiläistyyliä kahvilan tarjonnassa edusti Aleksanterinleivos.

Kahvila on auki sunnuntaihin ja musiikkia on tarjolla klo 13 (ei to) ja 15. Kolmena iltana esitettiin kappale Wallenbergs svindlande sjöäventyr, tänään viimeistä kertaa.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Menneisyyden matkassa Vanhassakaupungissa

Eilen oli vuorossa Kesäyliopiston järjestämä arkeologinen kiertokävely Helsingin Vanhassakaupungissa. Täydensi mukavasti perjantain teatterielämystä, sillä nyt ei käyty kuninkaankartanolla vaan oltiin vanhojen tonttien keskellä.

Tiukkaa asiaa tuli paljon, mutta sateessa ja isossa joukossa oli hieman työlästä kuunnella. Hyödyllisintä oli kuulla, että Vanhankaupunginlahti on 1800-luvulle asti ollut paljon lähempänä Hämeentietä kuin tänä päivänä. Siis Petter Sundin matkustaessa 1700-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kaupungin ja Tuomarinkylän väliä, maisemat ovat olleet monella tavalla erilaisia.

Näkymä Vanhankaupungin kortteleihin:

Näkymä samaan Kellomäeltä:

Kierroksen loppu kirkon paikalla:

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Musiikkia ja kirjallisuutta

Olin eilen illalla kuuntelemassa Rajaton&The Real Group konserttia. Missä ei ole mitään historiaan liittyvää. Ja oli siellä muutama muukin.

Real Group on edelleen enemmän miun maun mukainen, Färön saarilta inspiroitu laulu kaikkein ihanin. Mutta, aasinsiltaa pykätäkseni, Rajattoman Leinon tekstittämät laulut toivat mielen nostalgisille ja suomenmielisille raiteille.

Muistatko aikaa,
milloin sun aamusi nous elon kultaan,
lempesi taikaa,
riemuja, ammoin jo menneitä multaan,
retkiä marjassa,
laineita soiluvan salmen ja lahden,
käyntejä karjassa,
kesä-yön ääniä yksin ja kahden?
Juu, voisi lukea Leinon runoja. Omassa hyllyssä on kyllä ja Gutenberg.org:ssa. Nyt kun Linnan Pohjantähti tuli luetuksi (hyvä oli loppuun asti) jäljellä on enää Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä, Punainen viiva, Kalevala ja muutama muu. Laulun tulipunaisesta kukasta olen sentään (kaksikymmentä vuotta sitten?) lukenut.