keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Ilmestynyt: Hohenthalit painomusteessa 1762-1904

Eilen meni painoon kirjamessujen lahjakortista lähtölaukauksen saanut projekti nimellä Hohenthalit painomusteessa 1762-1904 ja takatekstillä
Tässä kirjassa esitellään ne Hohenthalit, jotka ennen vuotta 1905 löytyvät Ruotsin valtakunnan tai Suomen suuriruhtinaskunnan sanomalehdistä. Heistä kerrotaan nimenomaan se, mitä sanomalehdet kertovat eli mikä oli omana aikanaan yleistä tietoa. Holhouksen alle joutumisesta, opintojen edistymisestä, viranhausta, yhdistystoiminnasta, viinanpoltosta, purjehduksesta, oikeudenkäynneistä, urheilukilpailuista ja susijahdista.
Tilattavissa BoD:n omasta kaupasta ja pian muista verkkokirjakaupoistakin sekä saatavilla aikanaan myös jonkinlaisena e-kirjana. BoD:ltä tilaukset ovat yleensä tulleet tosi nopeasti, mutta jouluksi tekee kyllä tiukkaa.

Tiukasta aikataulusta puhuen, tämä oli omakustanneurani vauhdikkain projekti. Ennen lähtölaukausta oli valmiina idea ja olin pari vuotta kerännyt materiaalia niin paljon, että tiesin sen realistiseksi. Sanomalehtien (laaja) lainaaminen nopeutti sivujen kertymistä. Mutta ellen olisi rajannut aikaa Lennartin murhateon perusteella, kirja ei olisi valmistunut ennen vuoden loppua. Menoa olisi hidastanut myös se, jos olisin eksynyt (vielä useammalle) sivupolulle sanomalehtiaineiston parista/parissa.

Oli sattumaa, että Hohenthal-nimi on suomalaisten sanomalehtien koneluvussa hyvin erottuva ja itse lehdissä suhteellisen usein esiintyvä. Kirjan mielekkyys syntyi nimenomaan siitä, että mukaan tuli yli kolmekymmentä eri ihmistä erilaisista ammateista. Osa porukasta jäi katveeseen, mutta osumia oli monista suvun osista.

Olen vuosia miettinyt kirjaa, jolla kertoa sanomlehtien uskomattomasta monipuolisuudesta henkilöhistoriallisena lähteenä. Tämä projekti oli yritys siihen suuntaan, mutta paljasti taas niin yllättäviä asioita, että kattavan katsauksen kirjoittaminen "sanomalehdistä sukututkimuksen lähteenä" lienee mahdottomuus.

Tukholmassa käyneet tyttäret

Liina Holmin kirja Suurmiesten sukulaisia muodosti poikkeuksen sokkona varaamissani muistelmissa olemalla lainassa varaushetkellä. Ottaen huomioon, että teksti historiamme kestojulkkisten (Snellman ja Lönnrot) lähettyvillä kulkee epäsentimentaalisesti ja sujuvasti, minun olisi pitänyt joutua pidempäänkin varausjonoon.

Kuvatut tapahtumat Oulussa ja sen ympäristössä palauttivat mieleen Ville Rannan sarjakuvan Kyllä eikä ei, jossa esiintyi samoja henkilöitä. Holm lienee kuitenkin Rantaa uskollisempi totuudelle, vaikka osa tapahtumien käänteistä vaikuttaa teatraalisilta. Referoitavaa siis riittäisi useampaankin blogitekstiin, mutta nostan esiin itseäni kiinnostavan teeman pappien tytärten koulutuksesta ja liikkuvuudesta.

Holmin kertomuksen mukaan Utajärven kappalaisen Gabriel Ståhlbergin tyttäristä vanhin eli Liisa Madlena "oli ollut Tukholmassa sisäoppilaitoksessa", "osasi kertoa kuningas Kustaa III:sta ja hänen hovistaan" ja "oli käynyt Upsalassakin". Nuorempi tytär Anna Kristiina oli päässyt vain Ouluun asti oppimaan kankaan kudontaa. Molemmat koulutusjaksot muistelman mukaan vähän ennen vuotta 1768.

Seuraavasta sukupolvesta lähetettiin Gerhard Snellmanin ja Anna Kristina Ståhlbergin vanhin tytär Anna Jakobina Tukholmaan. Majurinrouva Montgomery tunsi sisäoppilaitoksen johtajattaren ja oli neuvotellut vapaaoppilaspaikan. "Syksyllä 1801 hän lähti purjelaivalla Oulusta."
"Hän kirjoitti eräässä kirjeessään, että hän ja muutamat muut laitoksen oppilaat olivat päässeet erääseen kuvaelmaan kuninkaalliseen linnaan. Hänellä oli ollut yllään valkoinen leninki, oma ompelemansa, joka oli koristettu kirjo-ompeluin helmasta polveen saakka."
Isän ehdotuksesta Anna Jakobina aloitti kaupungissa kätilöopinnot, mutta ne jäivät kesken, kun äidin sairauden takia piti palata Suomeen.

Kirjassa mainitut henkilöt esiintyvät kirjeissä, joita on osana Snellmanin koottuja teoksia.

Kuvituksena Tukholman Södermalmia 1870-luvulla. RAÄ, Flickr

tiistai 15. joulukuuta 2015

Anna Catharina Qwistin testamentti

Perin harvinaista on, että ruotsalaisten 1700-luvun sanomalehtien joukosta löydän edes kaukaisia sukulaisia. Tällainen osuma oli sanomalehti Posttidningar numerossa 12.6.1783:
Välskäri Henrik Bergin leski Anna Catharina Qwist kuoli Porissa 3.4.1783 (tosin tälle ei löydy vahvistusta haudattujen luettelosta). Hän oli tehnyt testamenttinsa jo 28.11.1774 Nils Gottlebenin lesken Christina Barckin hyväksi.

Välskäri Bergille vaimoineen (vihitty 22.12.1745) oli syntynyt ainakin kolme lasta (Anna Margareta s. 22.8.1746, Anna Christina s. 11.3.1750 ja Anna Caisa s. 5.11.1750 k. 1.12.1750), mutta Anna Catharinan kuollessa lähimmät tunnetut omaiset olivat sisarusten lapsia. Välskäri Berg oli kuollut ennen testamentin tekoa, 30.3.1763.

Kotivuoren Ylioppilasmatrikkeli kertoo vaivattomasti, että Nils Gottlebenin äiti oli (oma esiäitini) Sara Nilsdotter Qvist. Oliko Anna Catharina hänelle sukua?

Kirsti Ervola arvelee Anbytarforumilla, että Porin historiassa mainittu Johan Qwist, joka 1712 oli raatimies ja laivanomistaja, olisi Saran veli eli Nils Larsson Qwistin poika. Johan Qwistille on Porissa syntynyt 12.1.1707 Anna Katarina, jonka kummeina olivat Niels Larsson Qwist, Adrian Gottleben (NLQ:n vävy), H:r Abrahams h:u (NLQ:n miniä) ja Sara Oselia (NLQ:n tyttärentytär). Todennäköisesti tämä Anna Katarina kuoli lapsena, sillä saman nimen sai Johan Qwistin 9.8.1712 syntynyt tytär, jonka kummeissa ei ole selviä sukulaisyhteyksiä. Tämä Anna Katarina olisi sopivaa ikäluokkaa testamentin tekijäksi.

Toisessa Anbytarforumin keskustelussa mainitaan, että
En förteckning finns i Sehlbergs "Gefle och dess slägter", och bland barnen till Sigfrid Wolcker och hans andra hustru Anna Gavelia finns en Chatarina g m rådmannnen i Kristinestad Anders Larsson Telin, som i sin tur hade barnen Elisabeth, Anna g m hdl i Björneborg Johan Qvist, och Elias.
Kotivuoren Ylioppilasmatrikkelin mukaan Eliaksella oli sisaret Kristina (aviomies Johan Kellander) ja Katarina (aviomiehet Matias Nervander ja Henrik Hidenius). Mutta ruotsalainen tiedonanto saa vahvistusta Porin haudatuista, joissa mainitaan 12.1.1776 lähes 87-vuotiaana kuollut "Enke fru Anna Qvist född Telin".

Porin rippikirjassa (suurkiitokset Digihakemistoon nimiä keränneelle!) 1751-1757 s. 83 pariskunta Henrik Berg ja Anna Catharina Qvist ovat samassa taloudessa kuin Anna Telin. Anna Catharinalle on merkitty syntymäpäiväksi 9.8.1712. Eli hän on Johan Qvistin ja Anna Telinin tytär ja hyvin todennäköisesti läheistä sukua Porin muille ajan Qvisteille.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Venähtänyt piipahdus Pommerissa

SLS:n syksyn seminaarisarja jäi ensikäynnin  jälkeen väliin, enkä ole kaivellut verkkosivuiltaan tallenteitakaan. Eilen hätkähdin huomaamaan, että viimeisellä kerralla puhutaan Pommerista, ja lähdin tänään paikan päälle, vaikka otsikossa oli uhkaavasti sana og eikä och. Esityksen jälkeen muita kuulijoita haastattelemalla selvisi, että Jens E. Olesen oli yrittänyt puhua skandinaaviskaa, mutta innostuessaan livennyt tanskaan. En ollut ainoa, jolla oli ymmärrysvaikeuksia.

Muta onneksi oli kuvia, joissa tekstit ruotsiksi. Minua kun pystyi hätkähdyttämään jopa kartalla postireiteistä, jotka kulkivat meren yli Pommeriin siinä missä Suomeenkin. Ja saivat etäisyyden näyttämään paljon pienemmältä. (On siis jäänyt lukematta Postimuseon verkkojulkaisu Postin talot ja tilat. Postitalot Pohjolassa ennen ja nyt, jossa Stralsundin postitoimisto vuodelta 1720 mainitaan. Karttaa kuvitukseksi hakiessani avatuksi tuli myös julkaisu Connecting the Baltic Area. The Swedish Postal System in the Seventeenth Century, jossa onkin mielenkiintoisen näköisiä artikkeleita. Mutta takaisin Pommeriin.)

Jos ymmärsin oikein, niin Olesen selitti ruotsalaisten tehneen verotusta varten alueen ensimmäiset tarkat kartat (Matrikelkarten) - samaa sarjaa kuin Suomessa maakirjakartat. (Saatavilla digitoituina!) He veivät alueelle oman lakisysteeminsä. Mutta eivät "vapauttaneet" maaseudun väkeä, mikä houkutteli Ruotsin aatelia alueelle. Ja Greifswaldin yliopisto, jossa Olesen itse työskentelee, oli tietenkin 1700-luvulla kaiken sivistyksen lähde. Mutta oliko se saksalaista vai  ruotsalaista sivistystä? Jos saksalaisuutta oli ennen Saksan yhdistymistä...

Raja-alueen historiankirjoitus tuli teemana esiin vasta loppupuolella ja siitä oli vaikeinta saada tolkkua. Omien tutkimustulostensa sijaan Olesen näytti kaaviota Andreas Önnerforsin väitöskirjasta Svenska Pommern : kulturmöten och identifikation 1720–1815 ja oli osin eri mieltä.

Sukututkimukseni kannalta tuskin menetin ymmärtämättömyydessäni mitään oleellista. Olesen muuten totesi sekä esityksensä aluksi että lopuksi saavansa yhteydenottoja ruotsalaisilta (ja suomalaisilta?) sukututkijoilta. Onkohan pystynyt auttamaan?

Mutta, mutta. Minulle osoittautui kuitenkin antoisaksi tai ainakin aikaakuluttavaksi epäonnistunut yritys löytää tähän kirjoitukseen jotenkin liittyvää kuvaa. Tarkistaessani Hohenthalien sukuhistoriaan liittyvää tilan nimeä, jotta olisi voinut hakea sen Matrikelkartenin yllä linkitetyltä sivustolta, avasin Genos-artikkelin. Jossa on maininta sanomalehtijutusta, jonka olin unohtanut. Ja joka tavallaan kuuluisi työn alla olevaan kirjaan. Googlauksella Stralsundische Zeitung löytyi digitoituna vuodesta 1772, mikä ei auta kun kaipasin vuotta 1762. Ei senkään jälkeen kun eräästä bibliografiasta löytyy rinnakkaisnimi Auszug der Neuesten weltbegebenheiten. Mutta kun kiinnittää huomiota sivuston nimeen Mecklenburg-Vorpommern. Digitale Bibliothek  herää ajatus mahdollisesta muusta hyödyllisestä sisällöstä. Ainakin jos osaisi saksaa...

Monipuolinen muistelma

Onneksi huomasin kirjaston uutuuslistalta Marjaliisa Dieckmanin uutuuden Kirja ja lettupannu . lastenkirjailija muistelee (2015). Ilmeisesti se ei ole ollut muilla uutuuslistoilla eikä kirjamessuilla esillä. Tuotteliaan kirjailijan muistelmia kun ei ole kustantanut iso tekijä.

Ulkonäöllisesti omakustanteen oloinen kirja on tekstinsä puolesta ammattilaisen työtä ja sisällöltään monipuolinen. On sotavuosien lapsuutta Loimaan Mellilässä, koulunkäyntiä Loimaan yhteiskoulussa, opiskelua Turun yliopistossa. Dieckman opetti ammatikseen 32 vuotta ja tämän ohella teki radioproduktioita, näytelmiä ja kirjoja sekä kasvatti lapsensa. Vyörytys on uskomaton ja vastoinkäymiset ohitetaan melko pienellä huomiolla. Jää kyllä käsitys, että Dieckmannille olisi kelvannut suurempikin menestys ja julkisuus.

Itseäni kiinnostavasta historiallisten näytelmien ja romaanien kirjoittamisesta  muistelmissa ei ole suuremmin kuvausta. (Viime vuosina olen kirjoistaan lukenut Satujen kuningas. Sakari Topeliuksen tarina, Luostarin Piritta. Nuortenromaani vuoden 1462 Naantalista ja Metsän poika tahdon olla. Aleksis Kiven tarina.) Aihevalinta on lähtenyt omasta kiinnostuksesta ja saanut vahvistusta ensimmäisen aviomiehen arkeologiammatista.

Dieckmann sivuaa monia mielenkiintoisia teemoja ja ajankohtaisesti tarjoaa myös väläyksen digitaalisten ihmistieteiden alkuvaiheisiin Suomen Turussa.
Yliopisto on hankkinut ensimmäisen tietokoneensa tai ainakin sellaisen edeltäjän. Se on Hollerith-merkkinen reikäkorttikone, jota kansa käy ihmettelemässä ihan Åbo Akademista saakka. "Min man profesor Säochså", sanoo eräs hieno rouva, joka avustaa miehensä tutkimustyötä samansorttisesti kuin minä Paavo Siron tutkimusta. Kirjoitan korteille sanoja Marja-Liisa Vartion kirjasta Se on sitten kevät. Kun asetan ne koneeseen, ne mennä vilistävät huikeata vauhtia ja järjestyvät pinoihin sen mukaan kuinka tohtori on koneen ohjelmoinut. (s 38) 

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Taksoitusluetteloista hajatietoja

Olin Hohenthal-kirjaan kerännyt tiedot kotkalaisen pankkineidon äyrimääristä sanomalehdissä julkaistuista kunnallisveroluetteloista ja huolettomasti kutsunut niitä palkaksi tekstissäni. Tänään innostuin hakemaan pidempää sarjaa oululaiselle opettajalle, mutta kesken työn tajusin, etten oikeastaan tiedä mistä luvuista on kyse. Yksittäisen vuoden kohdalla voi listasta (kai?) saada vertailevaa tietoa muihin sillä oleviin. Mutta onko kyse pelkästään tulosta vai muustakin?

Kunnallisasetusten yms. teksti olisi asiallinen lähde ja kommentointia siitä on varmasti sanomalehdissä. Mutta ei sitä pyhäpäivänä kaikkea viitsi.

Verohallinnon julkaisu 381.09 Verotuksen historiaa Suomessa (pdf) kertoo lyhyesti
Toinen merkittävä uudistus verotuksessa autonomian ajalla oli kokonaistulon käsitteeseen ja veronmaksukykyyn perustuvan tuloverotuksen käyttöönotto. Toisin sanoen: mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat verot. Tämä toteutui 1860-luvulla säädetyssä suostuntaverossa ja 1880-luvulla säädetyssä kunnallisverossa. 
Omassa blogitekstissäni vuodelta 2008
Rahatoimiston arkistoluetteloon oli kopioitu Helsingin Sanomissa 11.2.1958 julkaistu Helli Suomisen artikkeli Kuinka helsinkiläisiä verotettiin 50 vuotta sitten. Siitä selvisi, että verotus aloitettiin vuonna 1873 annetun asetuksen perusteella. Veroa maksettiin 1) kiinteistötuloista 2) liike- ja ammattituloista sekä 3) palkasta, eläkkeestä yms. tulosta.

Tulojen ilmoittamisvelvollisuutta ei ollut! Taksoituslautakunta määräsi äyrit harkintansa ja eri tavoin hankkimiensa tietojen pohjalta. Mielenkiintoinen duuni Helsingin kokoisessa kaupungissa, jossa henkikirjoitettiin vuonna 1905 93 626 asukasta ja taksoitettiin 14 789.
Toisinpäin kuin nykyään, sai 1900-luvun alussa tuloista vähentää ne velan korot, joissa EI ollut kiinnityksenä maaomaisuutta (Työväen kalenteri no 2/1909 ja kirjaa tekiessä luetut tekstit).

Velikulta 8/1897:

Matti Meikäläinen 22/1897:

Aiemmin lainaamani Juhani Ahon tarina kuvannee maaseutua osuvasti. Google Booksista näkyy Olli Korjuksen kirjasta Kuusi kuolemantuomittua rivit, joilla todettiin
"Erityistä ärtymystä herätti järjestelmän läpinäkymättömyys, veroilmoituksia ei tehty, vaan verotus perustui taksoituslautakunnan arvioon kunkin tuloista. [...] työläisten palkkatiedot menivät palkkakonttorista suoraan taksoituslautakunnalle, talollisilta riitti oma ilmoitus."  
Lakimies IV/1904 opastaa, että
"Kukaan ei lain mukaan ole velvollinen taksoituslautakunnalle ilmoittamaan tulojansa, eikä kukaan tee ainakaan laillisesti väärin maksaessaan hänelle laillisessa järjestyksessä määrätyn veron, joko tämä vero sitte vastaa hänen todellisia tulojansa tahi ei. Se joka on tullut verotetuksi liian vähän on aivan samaten kuin se jolle on määrätty liian korkea vero oikeutettu vaan ei velvollinen valittamaan siitä." 
Johtopäätöksenä edellänäkyvästä voinee pitää sitä, että tarkimpia veroluvut ovat palkansaajille, joiden palkat olivat yleisesti tunnettuja (esim. opettajat ja virkamiehet) tai erikseen ilmoitettuja. Sanomalehtien luvut ovat kai useimmiten verotuksen kohteena olevat tulot (vähennyksineen), mutta toisinaan veron määrä tai muu laskettu luku.  

Lukemisia kansalle: osat 140-149

Lukemisia kansalle...
140. Kotieläimet ja kotitarwekaswut. Mukailema 1861
Tämä yllätti. Kyse ei ollut 1800-luvun Suomen kotieläimistä vaan kotieläimien historiasta maailmanlaajuisesti. Kuvan kanssa mukana myös "kameli ja dromedari".
141. Carlsson, W[ilhelm]: Kutsumus pahoille ja hywille. Saarna. Toinen painos. 1866
142. Kaksi nais kuningasta: Englannin Elisabeth ja Skotlannin Maria Stuart. Kappale ihmiskunnan historiasta.. 1861
143. A[hlqvist], F[r].: Muutamia waroitus ja lohdutus sanoja merimiehille. Mukailemalla kirjoittanut F. A. 1861
144. Kertomuksia. 1861
145. Pikkuinen kertomus seitsemästä uni-kekosta. Suomentanut V. F-s. Toinen painos. 1865
146. Neljä huwittawaa ja sukkelaa juttua. Suomentanut V. F-s. 1861
Jutut ovat ulkomailta ja sieltä on ehkä saatu niiden kuvituskin. Kuvitusta on mukana myös Wilhelm Carlssonin historiaesityksissä.
147. Carlsson Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta. IV. 1861
148. Carlsson Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta. V. 1861
149. Carlsson Wilh[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta. VI. 1861
Ajatus Raamatusta lähteenä heprealaisten vaatetukseen yms. arkitodellisuuteen on viehättävä. Mahtoiko olla Carlssonin oma?