Ensiksi puhuneen Päivi Räisänen-Schröderin aihe oli minulle tuttu jo Joensuusta. Kertaus on opin äiti ja yleisökeskustelusta laitoin muistiin Heikki S. Vuorisen maininnan, että osa 1800-luvulla Suomeen tuodusta kiinanpuukuoresta ei ollut aitoa. Nykyäänhän myös viedään lääkeväärennöksiä kehitysmaihin.
Saara-Maija Kontturi kertoi piirilääkärilaitoksen varhaisvaiheista perustuen graduunsa Parantajat ja tieteentekijät : piirilääkärit Ruotsin valtakunnassa 1700-luvun lopulta 1800-luvun alkuun. Hän jatkaa aiheen parissa väitöstutkimusta, jossa keskittyy Suomen alueeseen. Päälähteinään ovat piirilääkärien vuosikertomukset, joista vain osa on painettu amatöörien iloksi.
Lääkäreitä valmistui Ruotsin valtakunnassa liian vähän väestön määrään ja levinnäisyyteen nähden. Aihetta sivuten minulla oli tallessa Heinolan lasareetin rekrytointi-ilmoituksia Ruotsin ajan lopulta. Paikan täyttö onnistui kolmessa kuukaudessa kesällä 1795, mutta ei kevättalvella 1806.
Inrikes tidningar 29.5.1795
Mona Rautelin on tutkinut piiloraskauksia, joissa raskaana oleva nainen ei itse huomaa olevansa raskaana eikä sitä välttämättä huomaa tutkiva lääkärikään. Kuukautisten tapaiset vuodot jatkuvat ja kropan muoto ei viittaa raskauteen. Näitä koskevissa uutisoinneissa on usein kommentteja "kyllähän nainen tietää", mutta todistettavasti ei vaan tiedä.
Ilmiö on tunnistettu jo antiikin aikaan ja mainittu ruotsalaisessa kirjallisuudessa 1500-luvulla, mutta se ei edelleenkään ole laajasti tunnettu. Nykyään tiedetään, että piiloraskauteen ei vaikuta kokeneisuus synnyttäjänä, ikä, varallisuus, siviilisääty, mielenterveysongelmat tai päihteiden käyttö. Mutta monet eivät tiedä piiloraskaudesta ilmiönä mitään.
Tilassa olevat mieltävät synnytyksen käynnistymisenkin sairaskohtaukseksi ja lapsen tulo on niin suuri yllätys, että se saattaa johtaa lapsenmurhaan. Rautelin on poiminut aineistoa nimenomaan näistä oikeustapauksista.
Tarja-Liisa Luukkanen yhdisti esityksessään Karstulan kirjaston lainauslistat 1880- ja 90-luvuilta paikkakunnalta kerättyyn kansanperinteeseen. Lääketieteellisiä kirjoja oli lainattu vähän - ainakin verrattuna Lutherin Kirkkopostillaan. Luukkanen argumentoi, että kansalla ei ollut tarvetta etsiä hoitotietoa kirjasta, kun jokaiseen lääketieteelliseen ongelmaan oli loitsut ja sanat omasta takaa.
Viimeiseksi puhui Timo Vilén sodan jälkeisestä kariestutkimuksesta ja -valistuksesta. Hammaslääkärin tyttärenä kuuntelin mielenkiinnolla. Molempien maailmansotien aikana sotaa käyvissä maissa karieksen määrä oli laskenut ja syntyi hypoteesi yhteydestä sokerin kulutukseen. Ruotsissa tehtiin epäeettisesti ihmiskoe mielisairaalan potilailla, joiden ravintoa pystyttiin kontrolloimaan. Tulokset valmistuivat vuonna 1949 ja ne vahvistivat sokerin käyttötiheyden merkityksen. Mutta tämä julkistettiin vasta vuonna 1953.
