Kosketeltavat asiat: 6. Museo laatikossa

Kuudes osio esitteli 1900-luvun opetuskaapiston, jonka oli kehitellyt Philadelphiassa toiminut "kaupallinen museo" palvelemaan kaupungin ulkopuolella asuvia oppilaista. (Kuva Independence Seaport Museum, Flickr CC BY-NC-ND 2.0)

Kyse ei ollut menneisyyden esittämisestä vaan valmistautumisesta tulevaisuuteen tutustumalla erilaisiin raaka-aineisiin ja tuotteisiin. (Muistiin palasi Kalle Kallion esitys, jossa puhuttiin jostain samantapaisesta amerikkalaisesta laitoksesta. Samasta?)

Luennoitsijat esittelivät hartaudella tuotenäytteitä sisältäviä laatikoita, mutta minulta taisi mennä pointti ohi. Eikä se valjennut harjoitustehtävässäkään, jossa piti tehdä virtuaalisesti oma laatikko opetuskaapistoon. Käytin Pinterestiä pitkästä aikaa ja kokosin salmiakista kuvia, joiden esittämät asiat voisivat olla laatikossa. Paitsi ei jäätelö.

Keskustelukysymyksessä piti valita museo, jossa on käynyt, kertoa sen tavoitteet ja miettiä miten tavoitteet vaikuttavat sen tapaan järjestää ja esittää esineitä. Ei maailman vaikein kysymys, mutta tehtävämaratooni alkoi tuntua jo aivoissa jne. ja yritin kelata mahdollisimman yksinkertaista museota kuvailtavaksi.

Päädyin Helsingin työväenasuntomuseoon. Pyrkii käsittääkseni esittämään työväenluoka asumista ennen vanhaan. Tekee tämän kalustamalla eri aikojen ja erilaisten perheiden asuntoja autenttiseen ympäristöön.

Huh. Laiskottelu otettu kiinni ja seuraava osio julkaistaan vasta kun päivä koittaa Yhdysvaltain itärannikolla maanantaina 23.6.. Eli ihan pian, ellei jo nyt.

Kosketeltavat asiat: 5. Piilossa kaikkien näkyvillä

Viidennen osion videoissa tutustuttiin Harvadin yliopistolle lahjoitettuun kotimuseoon, jossa tuodaan voimakkaasti esille suvun miesten sotakokemuksia. Mutta katsomalla tarkasti/toisin, talosta löytyy merkkejä myös siellä asuneista ja vaikuttaneista naisista.

Ensimmäisenä tehtävänä oli analysoida yhtä perheen naisten esineistä. Valitsin videollakin mainitun tilkkutäkin, jonka tekijä Ella oli 4-vuotias aloittaessaan ja 5 1/2 -vuotias tilkkutäkin valmistuessa. Kuullostaa kammottavalta ensin, mutta tarkemmin ajateltuna tilkkujen yhdistäminen toisiinsa on aika hyvää ompeluharjoitusta. Aikuiset ovat varmasti ohjanneet tilkkujen valintaa ja tehtävää varten annetun artikkelin perusteella myös ommelleet osan peitosta. Eli taas esimerkki siitä, että kirjallinenkin tieto vaatii tarkistamista.

(Ellan ikäisenä minä pujotteln kuvioita vohvelikankaisiin pyyhkeisiin.) Kuvitus Miami University Library, Flickr Commons

Toisena tehtävänä oli miettiä jotain paikallista museota tai historiallista paikkaa ja miettiä näkyykö siellä "piilossa" olevia merkkejä ihmisistä, joita ei varsinaisesti esitellä. En ole varma ymmärsinkö tehtävänantoa oikein ja juhannuspäivänä oli heikot mahdollisuudet lähteä tarkistamaan museoiden sisältöjä.

Helpointa on muistella henkilömuseota ja Kokemäeltä käsin tulee mieleen tietenkin Emil Cedercreutzin museo. Sen Maahengen temppelinhän voisi sanoa olevan täynnä kaivattuja merkkejä, sillä siellä on esillä kymmenien (ellei satojen) menneisyyden ihmisen kädenjälki, mutta ei juuri yhdenkään henkilöä. (Sillä Cedercreutz ei niitä merkinnyt muistiin.)

Kurssivastausta kirjoittaessani tuli mieleen, että museoissa on usein useita esimerkkejä esineistä, sillä ne ovat kaikki yksilöjä. Silti tulee kuviteltua, että esi-isän höylä oli "ihan samanlainen" kuin museon kappale ja/tai naapurinsa.

Cedercreutzin museoon kuuluva Harjulan kesäkoti on hämärämpänä mielessäni. Veikkaan, että siellä ei ole merkkiäkään palvelusväestä?

Kosketeltavat asiat: 4. Patsaan varvas

Neljännessä kurssin osassa lähdetään liikkeelle Harvardin yliopistolla olevasta patsaasta, jonka kengänkärjen koskettamisella on taikauskoista merkitystä ja se on siksi aivan toisenvärinen kuin muut osat patsaasta.

Nimellisesti patsas esittää 1638 kuollutta yliopiston varhaista ja merkittävää lahjoittajaa, jonka nimen yliopisto sai/otti. Valitettavasti lahjoittajasta ei ollut käytettävissä kuvaa ja 1880-luvun kuvanveistäjä teki niin kuin parhaaksi näki. Tätä ratkaisua vierastettiin tuolloin ja kysyttiin, eikö olisi ollut parempi tehdä vertauskuvallinen esitys muistuttamaan yliopiston historiasta.

Tehtäväksi annettiin valita omasta ympäristöstä muistomerkki tai patsas ja verrata sen syntyhistoriaa ja merkitystä Harvadin patsaaseen. Olin juhannusta viettämässä Kokemäellä ja ensimmäiseksi tuli mieleen lapsuuteni ainoa patsas eli koskenraivaajien muistomerkki. Sitä olisi ollut hankala selittää englanniksi, joten vaihdoin tuoreempaan tapaukseen eli E. N. Setälän muistomerkkiin.

Opettajan tekijänoikeus -sivuston tulkinnan mukaan "Pysyvästi julkisessa tilassa olevia teoksia saa kuvata, ei kuitenkaan ansiotarkoitukseen.", joten uskallan esittää Lauri Astalan Kielioppi-teoksesta kuvan.

Muistomerkkin aktiivinen puuhaaminen alkoi vasta paikkakunnalta muuttamiseni jälkeen. Olen varmaankin lukenut paikallislehdistä etenemisestä ja tuhahdellut ajatusta kunnioittaa sitä ainoata valtakunnallisesti merkittävää henkilöä, jolla on marginaalinen yhteys Kokemäkeen.

Muistiin perustuen en siis osaisi kuin todeta, että muistomerkki on suhteellisen onnistunut ulkonäöltään. Onnekseni verkosta löytyi Tuuli Lähdesmäen väitöskirja "Kuohahdus Suomen kansan sydämestä" Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa, jossa Setälän muistomerkistä todetaan m.m.

Veistosta kiiteltiin julkisissa kannanotoissa selkeästä symboliikasta, mutta toisissa näkökulmissa sitä myös pidettiin liian osoittelevana ja naiivinakin. [...] Kielioppi on kiinnostava tapaus myös siksi, että monumenttihankkeen voi nähdä eräänlaisena imagostrategiana, jossa muiston kohteen ohella tehtiin näkyväksi hanketta vievää yhteisöä.

Kiitos tekstihaun sain selville, että Kokemäen Taiteilijaseuran edustaja olisi kaivannut näköispatsasta. Tästä ja parista muusta pointista sain rakennettua vaaditun vastauksen, jonka lopetin huomauttamalla, että Harvardin varpaan hinkkaus on todiste (kirjaimellisesta) kontaktista patsaaseen, kun monien muiden muistomerkkien ohi kävellään niitä huomaamatta.

Kosketeltavat asiat: 3. Arkistoitu tooga

Kurssin kolmannessa osassa aloitettiin 1830-luvun erikoisesta vaatekappaleesta, jota oli käyttänyt Harvardin opiskelija. Kysymällä oikeita asioita se kertoi aikansa historiasta.

Piti miettiä sitä miten sitä oli käytetty, sillä vaate saa merkityksensä käyttötavasta. Tässä tapauksessa käytettävissä oli piirros vastaavasta sekä käsityökirja, jossa sama malli oli molemmille sukupuolille ja kaiken ikäisille sopiva kotitakki. Harvardin opiskelijat olivat siis tuoneet sen uuteen ympäristöön ja luoneet nuorisomuodin.

Lisämerkityksiä löytyi kun tarkasteltiin omistajan suhteita sukupolvensa ajattelijoihin, jotka olivat opiskelleet Harvardissa samaan aikaan. Lisäksi huomioitiin vaatteen materiaalin eli puuvillan poliittiset merkitykset aikana, jolloin orjuutta alettiin kritisoida.

Lopuksi oli tehty vaatteesta käyttökopio. Virttymättömästä kankaasta tehtynä modernin opiskelija päällä se näytti melko rajulta. Pukemisen yhteydessä saatiin lisäymmärrystä vaatteen rakenteesta ja toiminnallisuudesta.

Lukuläksynä oli Thoreaun kirjasta Walden pätkä, jossa hän kritisoi muotia ja vaatteiden sosiaalisia merkityksiä laajemminkin. Sitä piti reflektoida suhteessa luokkatoverinsa takkiin sekä johonkin omaan vaatekappaleeseen. Lisäksi omasta vaatteestaan piti etsiä yhteyksiä aikamme poliittisiin, taloudellisiin tai sosiaalisiin ilmiöihin.

Hieman erikoisesti kuvaan asettelemani nykyään Kokemäellä sisätiloissa ja yksityisoloissa käyttämäni paita oli 80-luvun puolivälissä (muistaakseni) äidin ulkomailta tuoma tuliainen, jota käytin ylpeänä koulussa. Ulkomaanmatkailu olisi siis yksi mahdollinen konteksti. Toinen kulttuuristen symbolien kansanvälistyminen 1900-luvulla. Ja tekijänoikeudet kolmas.

Kosketeltavat asiat: 2. Katso kalaa

Tangible things -kurssin kakkososion otsikko "katso kalaa" liittyi kokemukseen 1800-luvulla. Innokas opiskelija oli tullut tutustumaan Harvardin vertailevan eläintieteen kokoelmaan ja sen johtaja Louis Agassiz istutti hänet useaksi päiväksi tuijottamaan yhtä ainutta säilöttyä kalaa. Vasta kun opiskelija oli saanut näytteestä tuotettua järkeviä kommentteja (kuten kalan symmetrisyyden) ja yleistyksiä, hän sai lisää kaloja katsottavaksi. (Tarina luettavissa verkossa.)

Eli pointtina oli, että ymmärtäkseen pitää tänäkin päivänä aloittaa tarkalla katsomisella ("close looking", onko jotain suomenkielistä termiä?) Eikä yllättäne, että osion ensimmäisenä harjoitustehtävänä oli valita joku esine ja tarkastella sitä huolella. Toisin kuin historiallisessa versiossa, saimme vinkkejä, kuten ominaisuuksien listaaminen, mittaaminen, maistaminen, haistaminen, koskeminen, kuvaaminen piirtämällä, massasta muovaamalla tai valokuvaamalla, synnyttämällä kysymyksiä, etsimällä niihin vastauksia, etsimällä esineeseen liittyviä taideteoksia, valokuvia, sananlaskuja, runoja, lainauksia...

Lopuksi piti saada kaikki tiivistettyä yhdeksi tekstinpalaksi. Eli työn määrä näkyy vain tekstin laadussa.

I was looking at a decorative object which is made of paper. I like the idea that it is made of plant based material and resembles a plant. I have had one for years, so it was not a revelation that it is relatively light, stays upright and gathers dust. Now I also know that it doesn't smell much and the leaf-like parts actually feel like dried leaves. But I do not know who made it and when? Who came up with the design and where? Who hard is it to learn to make one? How long does it take?

(Edelleen 17 päivää jälkijunassa.) Lisäkysymyksenä piti pohtia eroa esineen ja siitä otetun kuvan tarkastelun välillä. Esimerkkissäni kuvasta ei erotu kuinka lehdet värisevät kun hakkan näppäimistöä samalla pöydällä. Mahdollisesti siitä ei pysty edes varmasti sanomaan mistä materiaalista on kyse. Eli ei myöskään arviomaan painoa eikä tuoksuttomuutta.  

Nimi Louis Agassiz oli minulle tuttu kevään IHME-festivaalilta. Sen videoteoksessa esiteltiin hänen rasistisia ajatuksiaan. Nämä tuotiin esiin myös kurssimateriaalissa. Agassiz oli ottanut seitsemästä afrikkalaisperäisestä orjasta daguerreotyypit eli varhaiset valokuvat. Hän katsoi niitä varmasti huolellisesti, mutta keskittyi asioihin, jotka erosivat eurooppalaisita, eikä nähnyt yhtäläisyyksiä.

Kosketeltavat asiat: 1. Intro

Kun huomasin EdX:n valikoimassa kurssin USW30x Tangible Things: Discovering History Through Artworks, Artifacts, Scientific Specimens, and the Stuff Around You opettajanaan Laurel Thatcher Ulrich (! mainittu tässä blogissa kauan sitten) olin aivan innoissani. (Kurssin promovideo YouTubessa.) Mutta ensimmäinen moduli paljasti, että kyseessä ei ollut tavanomainen konsepti "katso videoita ja tee monivalintatehtävä". Vaadittiin ajattelua ja niinpä jäi roikkumaan useammaksi viikoksi. Juhannusaattona  ja -päivänä oli aikaa ja mahdollisuus laiskanläksyihin, jotka julkaisen täällä tänään. Onneksi kurssilla ei ole tiukasti seurattavaa aikataulua.

Intron ensimmäisessä videossa Ulrich selitti miten hän oli päätynyt esineiden pariin tutkiessaan varhaisten amerikkalaisten naisten historiaa. Kurssin tavoitteena on osoittaa, että esineiden (joihin kuuluuvat m.m. taide, käsityöt, työkalut ja tieteelliset näytteet) tarkka tarkastelu voi olla ovi historiaan.

Toisessa (ja viimeisessä videossa) opiskelijat selittivät, että tuoli ei ole ainoastaan tuoli vaan myös (tapauksesta riippuen) "puu" eli materiaalinsa, "kauppatavara", jonka kautta voidaan tarkastella verkostoja ja arvoja, "veistos", joksi se käyttämättömänä muuttuu museossa, "vallan symboli", joka kertoo patriarkkaalisesta kulttuurista, "dokumentti/todiste" tehdyksi tulemisestaan ja siihen liittyvistä asioista tai "lääketieteellinen hoitokeino", jos se on sellaiseksi tehty.

Pääharjoituksena oli sitten valita kotoa tavallinen esine ja määritellä se uudelleen ainakin viidellä tavalla. Vilaistuani muiden tuotoksia rohkaistuin tekemään oman pätkäni, josta perustelut jäivät puuttumaan ja tuolivideon ideat tulivat uudelleen käytettyä.

This is not a coffee maker, it is a product of industrial design. This is not a coffee maker, it is a commodity. This is not a coffee maker, it is a tool. This is not a coffee maker, it is (future) waste. This is not a coffee maker, it is an energy converter. 

Lopuksi piti vastata kysymyksiin milloin olit viimeksi museossa? minkälainen museo se oli? opitko jotain historiasta ja mitä se oli? Kyseessähän oli retkiraportoitu Itä-Hämeen museo, joka on paikallinen kulttuurihistoriallinen museo. Opettavaisinta oli 80- ja 90-lukujen esittely viidellä esineellä, joista yhtään en ole käyttänyt.

100%:n suoritukseen vaadittiin osallistuminen keskusteluun, joten kävin kommentoimassa 17 päivää vanhaa vastausta. Tuntui typerältä.

Palkittuja opettajia vuonna 1903

"Itsellisleski Anna Liisa Nordman, synt. 5 p. jouluk. 1830.
Jo vähän yli 40 vuoden on Anna Liisa Nordman pitänyt yksityistä pikkulasten koulua Laitilan Salon kylässä, jota tointa hän vielä jatkaa. Opetustoimessaan toimii hän innolla ja lämmöllä ja on siinä aina menestynyt, mutta ei ole koskaan tullut millään julkisella tavalla palkituksi. Itse elää hän köyhässä ja vaatimattomassa asemassa."

Anna Lisa syntyi Laitilan Paltilassa torppari Karl Henrikssonin ja Lisa Karlsdotterin perheeseen. Ilmeisesti 1850-luvulla hän oli mennyt naimisiin tarkk'ampuja Evert Johansson Nordmanin kanssa. (RK 1860-1866, 1867-1876, 1877-1886)

"Maria Österman Porvoon pitäjässä, synt. 4 p. huhtik. 1831.
Vuodesta 1862 alkaen on Maria Österman Saxbyn kylässä opettanut lapsia sisäluvussa, katkismuksessa ja lastenraamatussa saamatta koskaan muuta palkkaa, kuin mitä lasten vanhemmat ovat saattaneet antaa. Jälkeen vuoden 1898, kun kylään tuli ylempi kansakoulu, ovat hänen oppilaansa suuresti vähentyneet ja hän alkaa itse olla hyvin puutteellisissa varoissa."

Isonkyrön vanha kirkko. SLS Flickr

"Maria Kaarlontytär Slöög, synt. 12 p. toukok. 1831.
51 vuotta on Maria Slöög toiminut Isonkyrön Palonkylässä antaen alkeisopetusta pienokaisille. Työstään on hän nauttinut mitättömän pientä palkkaa. Vaatimattomana on hän asunut pienessä isältään perityssä mökissään ja aineellisesta puutteestaan huolimatta on hän kestävyydellä ja lämmöllä aina työskennellyt."

Maria Fredrika oli pitäjänsuutari Carl Fredrik Slögen ja vaimonsa Susannan tytär. Rippikirjoissa ei näy Marian opettajantoimi. (RK 1865-1871, 1872-1881, 1872-1881)

"Kanttori Karl Johan Bergman Teerijärvellä, synt. 12 p. kesäk. 1833.
Syksystä 1859 alkaen aina syksyyn 1900 on Bergman vaikuttanut eräässä Teerijärven alemmassa kansakoulussa, jonka hän itse on perustanut. Tämän koulun hyväksi on B. käyttänyt miehuutensa parhaat voimat ja työskennellyt suurella menestyksellä ja siunauksella. Monet ovat ne, jotka ovat häneltä saaneet ensimmäiset opetuksensa ja jotka kiitollisuudella aina tulevat muistamaan tätä lämminsydämmistä opettajaansa. — Heikontunut terveys on viime aikoina estänyt häntä jatkamasta työtänsä."

Palkittiin jo kertaalleen vuonna 1900!

Tekstilainaukset: Rauman Lehti 17.1.1903
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto