Michiganin Detroitissa täytti ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin Frans William Viljanen. Ilmoitus syntymäpäivästä ja -paikasta täsmää Kokemäen kastettuihin. Aviottomana 1.7.1892 syntynyt Frans on käyttänyt äitinsä aviomiehen sukunimeä. Kutsuntakorttia täyttäessä hän oli sähkömies, ilmoittanut aikeestaan ottaa Yhdysvaltain kansalaisuus ja naimisissa.
Kokemäellä syntynyt 17-vuotias Frans Wiljanen oli saapunut New Yorkin satamaan 28.5.1910 Caledonia-laivalla. Hän ilmoitti, että Kokemäelle oli jäänyt isä Frans Krootilan kylään. Ikä sopii edellä olevaan ja äitinsä aviomiehen nimi oli Frans. (Samalla laivalla tuli Kokemäellä syntynyt 20-vuotias Aina Korpela ja tämän sarjan osassa 36 käsitellyt Aina ja Kaarle Tulonen.)
Eri Frans Wiljanen on ollut se vuonna 1884 syntynyt Frans Johannes, joka lähti Kokemäeltä heinäkuussa 1907 ja sai passin 19.7.1907. Ajallisesti tähän sopisi yhdistettäväksi Bostoniin 15.8.1907 Ivernia-laivalla saapunut 23-vuotias Frans Viljanen, joka oli syntynyt Kiukaisissa, mutta viimeksi asunut Kokemäellä, jonne oli jäänyt Pelholan kylään odottamaan Saima. Vastaanottajan oli siskon mies / vaimon veli Frans Syren Wisconsinin Superiorissa.
Saima taisi olla Fransin vaimo, sillä laivalla Tunisian tulivat Liverpoolista Vermontin St. Albansiin 8.7.1910 Saima Viljanen, jolla oli mukanaan 5-vuotias Tyyne-tytär ja 3-vuotias Hjalmar-poika, joka oli syntynyt Kokemäellä. Ryhmää odotti perheenisä Frans Wiljanen Superiorissa.
Lähteet:
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Kokemäen rippikirja 1891-1900 s. 580
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Lauantai Ruotsissa
Lauantai-aamuna ajoimme itään ja pellot muuttuivat kallionyppylöiksi. Saavuimme kalliopiirrosten mekkaan, Bohusläniin. Aivan ensimmäinen kohde Vitlycken museon vieressä oli mielestäni liian parturoidussa luonnossa, mutta muut katsastamamme paikat ennen ja jälkeen lounaan luonnonmukaisempia. Mutta varustettu puutrallein, joilla porukkamme nyt pysyi tiukasti. Toista oli ollut torstaina, jolloin osoittelemani rastit kenkäsymbolien päällä eivät kiinnostaneet ketään.
Vitlycken museo osoittautui infokeskuksen omaiseksi. Kysyin henkilökunnan edustajalta taannoin kertomastani kuppikivitarinasta. Se oli tosiaan ollut aiemmin esillä ja kuulemma tapahtunut (yllätys, yllätys) aivan toisessa läänissä.
Yleensä tykkään aidosta enemmän kuin tehdystä. Vitlyckessä kuitenkin ihastuin museon takapihan pronssikauden farmiin ja teemapolkuun. Toivat ihmiset lähemmäksi kuin kätensä jäljet.
Vitlycken alueelta lähdettyämme siirryimme ajassa eteenpäin ja vierailimme Grebyn rautakautisella kalmistoalueella. Siitä tuli kumma olo. Jokainen kumpu oli hauta (tosin suurin osa tutkimatta), siellä täällä seisovissa kivissä ei mitään merkintöjä.
Ulmekärrin jatulintarha innosti osan ryhmästä tramppaamaan peräkanaa sokkelossa. Itse ihastelin enemmän jonkun puusta äkkäämää ite-taiteilijan (?) naamiota.
Päivän viimeinen kohde oli Blomsholmin laiva-asetelma, joka oli niin kaunis ja vaikuttava, etten sanoin pysty sanomaan. Tai kamerallani kuvaamaan.
Vitlycken museo osoittautui infokeskuksen omaiseksi. Kysyin henkilökunnan edustajalta taannoin kertomastani kuppikivitarinasta. Se oli tosiaan ollut aiemmin esillä ja kuulemma tapahtunut (yllätys, yllätys) aivan toisessa läänissä.Yleensä tykkään aidosta enemmän kuin tehdystä. Vitlyckessä kuitenkin ihastuin museon takapihan pronssikauden farmiin ja teemapolkuun. Toivat ihmiset lähemmäksi kuin kätensä jäljet.
Vitlycken alueelta lähdettyämme siirryimme ajassa eteenpäin ja vierailimme Grebyn rautakautisella kalmistoalueella. Siitä tuli kumma olo. Jokainen kumpu oli hauta (tosin suurin osa tutkimatta), siellä täällä seisovissa kivissä ei mitään merkintöjä.
Ulmekärrin jatulintarha innosti osan ryhmästä tramppaamaan peräkanaa sokkelossa. Itse ihastelin enemmän jonkun puusta äkkäämää ite-taiteilijan (?) naamiota.
Päivän viimeinen kohde oli Blomsholmin laiva-asetelma, joka oli niin kaunis ja vaikuttava, etten sanoin pysty sanomaan. Tai kamerallani kuvaamaan.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Hakukokemuksia
Pariakin kanavaa pitkin kiiri pari päivää sitten "korviini" tieto Riksarkivetin uudesta hakuliittymästä. Merkitty vielä Beta-täpällä, mutta testaukseen tarkoitettu, niin tietenkin piti kokeilla. Vanhoilla tutuilla hakusanoilla Kumo, Flachsenius, Gottleben ja Hohenthal. Kokemus oli positiivinen, totesin tuoreeltaan
Esimerkki hauistani Gottleben tarttui väestönlaskentaan vuodelta 1890, perukirjaan, merimieshuoneeseen, Kuninkaalliselle majesteetille lähetettyihin kirjelmiin ja kirjeeseen, jossa Gottleben on paikannimi. Mystisempää aineistoa on Kammarkollegiet "Feiff, Elisabeth, se: Helidag Feiff, Jacob, köpman i Stockholm Fijthson, Viet, köpman i Stockholm Fisilier, Hans, köpman i Lübeck Fleming, Hendrich, krigsråd Flygge, Crispinus, generaltullinspekt..." joka avautuu Vakan oloisissa syövereissä.... "Gottleben, Adrian, köpman i Narva" ... tämäpä mielenkiintoista! Katsotaanpa vielä sitä viimeistäkin, valtion kriminaaliteknisestä laitoksesta! "Allmän anmärkning Gottleben - Grawander" päiväyksellä 1956 jää kyllä mysteeriksi. Varsinkin kun kyseisillä nimillä solmittiin avioliitto 1700-luvulla.
Uusi haku muistutti mieleen jokin aika sitten avatun Sonderan, jonka piti myös kattaa ruotsalaisten kansallinen arkistotietokanta. Mutta tuottaa Gottlebenillä ulos vain tuon viimeksi mainitun kriminaaliteknisen osuman. Hmmm.
Mutta takaisin Suomeen ja mietintöihini tältä viikolta. Lukuunottamatta kirjastokantoja ja Ancestry:n hakuja totesin useimmiten käyttäväni enimmäkseen yhden hakukentän simppeleitä sanahakuja. Sellainenhan on Arkistolaitoksen digitaalihakukin kuten myös Vakka. Mikä sitten erottaa Vakan tästä ruotsalaisesta palvelusta, johon ihastuin viidessä minuutissa?
Ennen kaikkea nopeus. Vakasta ei tiedä mitä tulee ja koska tulee. Kun tulee, niin kaikki tulokset ovat vasemmassa reunassa hierarkkiassa ja niitä pitää klikkailla esiin yksi kerrallaan. Aivan liian työlästä. Joihinkin aineistoihin, kuten ansioluetteloihin, on lisätty henkilönimiä, mutta yksityiskohtaisen indeksoinnin laajuudesta minulla ei ole mitään käsitystä, vain negatiivisia arvailuja.
Vakasta testihaulla Gottleben tuli 3 osumaa: Tammelan seurakunnasta " Luettelot kirkkoherrra Gottlebenin omalla kustannuksellaan Tammelan pappilaan teettämistä rakennuksista ja korjauksista", Jyväskylän maakunta-arkiston Ecclesticasta Joh. Edv. Gottlebenin näytesaarna vuodelta 1851 ja Arvi Ilmoniemen arkistossa Gottleben sukututkimusta. Nimellä haku siis kannattaa kokeilla, mutta kattavuus on aika olematon.
Vakka ei tule olemaan ikuinen, vaan työn alla on Astia. Sen testikäyttäjän julkinen arvio Arkistolaitoksen blogissa ei ollut paljoa lupaava, valitettavasti.
Eka hakutulostestaus RA:n uudesta käyttöliittymästä "aika kiva". Eilisellä kotimatkalla hahmottelemastani unelmasta tässä puuttuu vain aikarajaus.Jos minulla olisi SVAR-tilaus, olisi hakutestaus mielekkäämpää, mutta osumia tuli myös mielenkiintoisiin kohteisiin digitoimattomasta aineksesta. Kävi selväksi, että joku paikallinen kirjekokoelma oli indeksoitu niin kirjeen lähettäjän, vastaanottajan kuin myös kirjeessä mainittujen henkilöiden suhteen. Vau! Myös perukirjoista oli jossain päin Ruotsia kirjattu talteen enemmän kuin päähenkilön nimi. Väestönlaskentaan osuin paikkakuntahaullakin eli siellä oli kirjattu syntymäpaikkoja ylös.
Esimerkki hauistani Gottleben tarttui väestönlaskentaan vuodelta 1890, perukirjaan, merimieshuoneeseen, Kuninkaalliselle majesteetille lähetettyihin kirjelmiin ja kirjeeseen, jossa Gottleben on paikannimi. Mystisempää aineistoa on Kammarkollegiet "Feiff, Elisabeth, se: Helidag Feiff, Jacob, köpman i Stockholm Fijthson, Viet, köpman i Stockholm Fisilier, Hans, köpman i Lübeck Fleming, Hendrich, krigsråd Flygge, Crispinus, generaltullinspekt..." joka avautuu Vakan oloisissa syövereissä.... "Gottleben, Adrian, köpman i Narva" ... tämäpä mielenkiintoista! Katsotaanpa vielä sitä viimeistäkin, valtion kriminaaliteknisestä laitoksesta! "Allmän anmärkning Gottleben - Grawander" päiväyksellä 1956 jää kyllä mysteeriksi. Varsinkin kun kyseisillä nimillä solmittiin avioliitto 1700-luvulla.
Uusi haku muistutti mieleen jokin aika sitten avatun Sonderan, jonka piti myös kattaa ruotsalaisten kansallinen arkistotietokanta. Mutta tuottaa Gottlebenillä ulos vain tuon viimeksi mainitun kriminaaliteknisen osuman. Hmmm.
Mutta takaisin Suomeen ja mietintöihini tältä viikolta. Lukuunottamatta kirjastokantoja ja Ancestry:n hakuja totesin useimmiten käyttäväni enimmäkseen yhden hakukentän simppeleitä sanahakuja. Sellainenhan on Arkistolaitoksen digitaalihakukin kuten myös Vakka. Mikä sitten erottaa Vakan tästä ruotsalaisesta palvelusta, johon ihastuin viidessä minuutissa?
Ennen kaikkea nopeus. Vakasta ei tiedä mitä tulee ja koska tulee. Kun tulee, niin kaikki tulokset ovat vasemmassa reunassa hierarkkiassa ja niitä pitää klikkailla esiin yksi kerrallaan. Aivan liian työlästä. Joihinkin aineistoihin, kuten ansioluetteloihin, on lisätty henkilönimiä, mutta yksityiskohtaisen indeksoinnin laajuudesta minulla ei ole mitään käsitystä, vain negatiivisia arvailuja.
Vakasta testihaulla Gottleben tuli 3 osumaa: Tammelan seurakunnasta " Luettelot kirkkoherrra Gottlebenin omalla kustannuksellaan Tammelan pappilaan teettämistä rakennuksista ja korjauksista", Jyväskylän maakunta-arkiston Ecclesticasta Joh. Edv. Gottlebenin näytesaarna vuodelta 1851 ja Arvi Ilmoniemen arkistossa Gottleben sukututkimusta. Nimellä haku siis kannattaa kokeilla, mutta kattavuus on aika olematon.
Vakka ei tule olemaan ikuinen, vaan työn alla on Astia. Sen testikäyttäjän julkinen arvio Arkistolaitoksen blogissa ei ollut paljoa lupaava, valitettavasti.
Perjantai Ruotsissa
Perjantai alkoi sateisena ja kylmänä. Ekalla pysäyksellä tarvoin paljaat jalat sandaaleissa (lenkkareiden kastumista vältellen) märässä ruohossa katsomaan Karlebyn kammiohautoja, mutta seuraavalla pysäyksellä luovutin jo alkumetreillä. Ekornavallenin hauta-alueella oli tuhansien vuosien ajalta hautauksia. Jännää, mutta kuivat ja lämpimät kintut kivemmat.
Varnhemiin päästyämme satoi vielä enemmän, mutta yritin nauttia luostarin raunioista, jotka selkeästi hahmottuvina ja infokyltein varustettuina olisivat olleet ilman vesiannosta tosi antoisia. Sade taisi hämärtää myös näkymän kirkon ulkopuoliseen arkkitehtuuriin, jota en noteerannut yhtä oudoksi kuin valokuvissa.
Sisältä kirkko vaikutti aika tavanomaiselta. Siinä se oli Birger jaarlin hauta jalkojen juuressa eikä puhunut mitään. (Haudan luiden DNA-analyysi on muuten juuri valmistunut.)
Kirkon kirjakaupassa oli runsaasti Arn-viitteitä ja saman teeman puhelinopastus olisi ollut tarjolla myös Husabyn kirkossa, jossa seuraavaksi poikkesimme. Se oli sisältä lämpimän oloinen, eniten ihailin hautakivistä ja seinästä löytämiäni hahmoja. Joista otin perin pimeitä kuvia.
Lounaan jälkeen tutustuimme Läckön linnaan. Komea sijainti Vänern-järven niemen kärjessä. Katon materiaali mietitytti ja kysyin paikallisoppaalta. Punatervattu paanu, kuului vastaus.
Sitten pysäsimme miellyttävälle Flyhovnin kalliopiirrosalueelle ja päivän viimeinen kohde oli hieno neliskanttinen Sparlösan riimukivi, jolle oli rakennettu oma pieni talo. (Paikan päällä oli jaossa tämä esite ja saman tekijän kaksi kirjaa Tanumista ja Grebystä kiersivät bussissa. Hyvän näköinen konsepti.)
Varnhemiin päästyämme satoi vielä enemmän, mutta yritin nauttia luostarin raunioista, jotka selkeästi hahmottuvina ja infokyltein varustettuina olisivat olleet ilman vesiannosta tosi antoisia. Sade taisi hämärtää myös näkymän kirkon ulkopuoliseen arkkitehtuuriin, jota en noteerannut yhtä oudoksi kuin valokuvissa.
Sisältä kirkko vaikutti aika tavanomaiselta. Siinä se oli Birger jaarlin hauta jalkojen juuressa eikä puhunut mitään. (Haudan luiden DNA-analyysi on muuten juuri valmistunut.)
Kirkon kirjakaupassa oli runsaasti Arn-viitteitä ja saman teeman puhelinopastus olisi ollut tarjolla myös Husabyn kirkossa, jossa seuraavaksi poikkesimme. Se oli sisältä lämpimän oloinen, eniten ihailin hautakivistä ja seinästä löytämiäni hahmoja. Joista otin perin pimeitä kuvia.
Lounaan jälkeen tutustuimme Läckön linnaan. Komea sijainti Vänern-järven niemen kärjessä. Katon materiaali mietitytti ja kysyin paikallisoppaalta. Punatervattu paanu, kuului vastaus.
Sitten pysäsimme miellyttävälle Flyhovnin kalliopiirrosalueelle ja päivän viimeinen kohde oli hieno neliskanttinen Sparlösan riimukivi, jolle oli rakennettu oma pieni talo. (Paikan päällä oli jaossa tämä esite ja saman tekijän kaksi kirjaa Tanumista ja Grebystä kiersivät bussissa. Hyvän näköinen konsepti.)
torstai 16. kesäkuuta 2011
Torstai Ruotsissa
Viime viikolla osallistuin Helsingin seudun kesäyliopiston 4-päiväiseen retkeen naapurimaahamme ja raportoin nyt näkemästäni tasan viikon viiveellä.
Torstaina aloitimme akklimatisoitumalla Ösmon kirkossa 40 km Tukholmasta etelään. Ensimmäisenä varsinaiseksi luokittelemani kohde oli kalliopiirroskenttä Himmelstalund Norrköpingin ulkopuolella. Infotaulussa oli kuviteltu paikalle tanssirituaaleja ja viereisellä nurmella juhlivat tuoreet ylioppilaat antoivat vastaavaa pakanallista tunnelmaa. Ennen sateen tuloa ehdin kiertää useimmat kivistä. Yhdessä yhtä kuva-aihetta, toisessa toista. Laivoja, sikoja ja karhunkäpälän jälkiä muun muassa. Kuvia katsellessa kaipailin tietoa pronssiajan rannikon sijainnista, se olisi selvinnyt verkkosovelluksesta.
Jatkoimme Vadstenaan, jossa paikallinen opas kuljetti meitä. Aloitimme luostarin kirkosta, joka oli sisältä muodoltaan erikoinen. Ja vaikuttava. Luostarin pihalla meille esiteltiin Birger jarlin kivinen kesämökki. Ihan kiva, Vättern-järven ranta lähellä.
Luostarimuseo oli jo suljettu, joten opas ohjasi meidät hospitaalimuseoon ihmettelemään entisaikojen mielisairaiden hoitoyrityksiä. Museon vieressä oli alkuperäinen hospitaali, pieni tiilirakennus 1500-luvun alkupuolelta. Hauskinta tietenkin vessa.
Sumuun peittyneen järven rantaa siirryimme Vadstenan linnaan. Osaltaan Juhana III:n kädenjälkeä ja Olof Ångermanin elämän aikaan kasattu, joten suuresti minua kiinnosti. Aloin vaan olla jo niin väsynyt, että painoin kamerassa sulkimen sijaan virtapainiketta ja ihmettelin useamman kerran sammuvaa kameraa ennenkuin tajusin missä mätti.
Vadstenasta lähdettyämme pysähdyimme Alvastran luostarin raunioilla. I-ha-na paikka, lavastajakaan ei olisi pystynyt parempaan toimeksiannolla "keskiaikaisen luostarin rauniot".
Ilta alkoi jo pimentyä kun pääsimme viimeiseen kohteeseen eli ihailemaan Rökin riimukiveä. Pelkkää tekstiä, minusta hieman tylsä. (Muiden mielestä niin hieno, että kelpaa mainostamaan toisella puolella Ruotsia rakennettavaa asuinaluetta.)
Torstaina aloitimme akklimatisoitumalla Ösmon kirkossa 40 km Tukholmasta etelään. Ensimmäisenä varsinaiseksi luokittelemani kohde oli kalliopiirroskenttä Himmelstalund Norrköpingin ulkopuolella. Infotaulussa oli kuviteltu paikalle tanssirituaaleja ja viereisellä nurmella juhlivat tuoreet ylioppilaat antoivat vastaavaa pakanallista tunnelmaa. Ennen sateen tuloa ehdin kiertää useimmat kivistä. Yhdessä yhtä kuva-aihetta, toisessa toista. Laivoja, sikoja ja karhunkäpälän jälkiä muun muassa. Kuvia katsellessa kaipailin tietoa pronssiajan rannikon sijainnista, se olisi selvinnyt verkkosovelluksesta.
Jatkoimme Vadstenaan, jossa paikallinen opas kuljetti meitä. Aloitimme luostarin kirkosta, joka oli sisältä muodoltaan erikoinen. Ja vaikuttava. Luostarin pihalla meille esiteltiin Birger jarlin kivinen kesämökki. Ihan kiva, Vättern-järven ranta lähellä.
Luostarimuseo oli jo suljettu, joten opas ohjasi meidät hospitaalimuseoon ihmettelemään entisaikojen mielisairaiden hoitoyrityksiä. Museon vieressä oli alkuperäinen hospitaali, pieni tiilirakennus 1500-luvun alkupuolelta. Hauskinta tietenkin vessa.
Sumuun peittyneen järven rantaa siirryimme Vadstenan linnaan. Osaltaan Juhana III:n kädenjälkeä ja Olof Ångermanin elämän aikaan kasattu, joten suuresti minua kiinnosti. Aloin vaan olla jo niin väsynyt, että painoin kamerassa sulkimen sijaan virtapainiketta ja ihmettelin useamman kerran sammuvaa kameraa ennenkuin tajusin missä mätti.
Vadstenasta lähdettyämme pysähdyimme Alvastran luostarin raunioilla. I-ha-na paikka, lavastajakaan ei olisi pystynyt parempaan toimeksiannolla "keskiaikaisen luostarin rauniot".
Ilta alkoi jo pimentyä kun pääsimme viimeiseen kohteeseen eli ihailemaan Rökin riimukiveä. Pelkkää tekstiä, minusta hieman tylsä. (Muiden mielestä niin hieno, että kelpaa mainostamaan toisella puolella Ruotsia rakennettavaa asuinaluetta.)
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Porista lähteneitä laivoja ja yhden miehen surffaus
Kiitos Föreningen Släktdatan FB-päivittäjän tietooni tuli aamupäivällä hieno tietokantahanke. Öresundin kautta kulkeneiden laivojen tullaustietoja ollaan hollantilaisten toimesta tallentamassa. Työtä riittää vielä moneksi vuodeksi, mutta sivustolla Sound Toll Registers-online on jo mahdollista tehdä hakuja vuosilta 1783 - 1799, jolloin salmesta on kulkenut 166018 laivamatkaa. Kaikkiaan tullilistoja on tallessa noin 300 vuodelta välillä 1497-1857.
Testasin paikannimihakemistoa ja totesin, että tanskalainen osaa kirjoittaa Porin aika monella tavalla. Osumia oli kaikissa kolmessa kategoriassa: laivapäällikön kotisatama, lähtösatama ja määräsatama. Porin kotisatamakseen ilmoitti esim Jacob Arvelin, jonka nimellä (kolmella kirjoitusasulla) löytyi reissut
7-6-1783 Stockholm - London
8-11-1783 St. Ubes - Landscrone
4-12-1783 Landscrone - Gottenborg
14-5-1784 Gottenborg - Riga
6-7-1784 Riga - Gottenborg
8-8-1784 Uddewalla - Stockholm
11-9-1787 Biørneborg - Aalborg
22-10-1787 Aalborg - Biørneborg
20-7-1796 Biørneborg - Hull
24-10-1796 Hull - Biorneborg
Ei suurempaa ristiriitaa Hiskistä löytyvien lasten syntymien kanssa
Maria Helena 26.11.1776
Johan Fridric 23.2.1778
Carl Gustaf 12.8.1779
Jacob Gerhard 9.3.1781
Lars Abraham 8.7.1785
Hiskistä selviää myös, että Jacob kuoli ulkomailla vuonna 1804 54 vuoden ja 8 kk iässä.
Kurkistin vielä Ruotsin digitoituihin sanomalehtiin. Inrikes tidningar kertoo 10.4.1783 kauppias Arwelinin matkustaneen kohti Suomea (Tukholmasta?). Sama sanomalehti kertoo numerossaan 20.11.1783 Helsingborgin sataman liikenteessä olleen 8.11.1783 "J. Arwelin ifrån S. Udes til Landscrona med Barlast".
Aina ei voi mennä hyvin. Posttidningar 19.3.1792:
Aikanaan puhtaaksikirjoittamissani Porin tonttiluetteloissa nimi Arvelin loistaa poissaolollaan. Kaupunginviskaali Isaak on ainoa osuma.
Porin kaupungin historia löytyy edelleen kaupunginkirjaston sivulta. Sen tekstistä selviää, että "Jakob Arvelin vei 8.7.[1782] tervaa ja lautoja Amsterdamiin ja palasi sieltä Poria kohti 5.10. riisi-, siirtomaatavara- ja kraamilastissa." Aikanaan on tämäkin tieto löydettävissä yllämainitussa tietokannassa.
Rippikirjoja voisi vielä vilaista, mutta annetaan Jacobille hieman yksityisyydensuojaa.
Testasin paikannimihakemistoa ja totesin, että tanskalainen osaa kirjoittaa Porin aika monella tavalla. Osumia oli kaikissa kolmessa kategoriassa: laivapäällikön kotisatama, lähtösatama ja määräsatama. Porin kotisatamakseen ilmoitti esim Jacob Arvelin, jonka nimellä (kolmella kirjoitusasulla) löytyi reissut
7-6-1783 Stockholm - London
8-11-1783 St. Ubes - Landscrone
4-12-1783 Landscrone - Gottenborg
14-5-1784 Gottenborg - Riga
6-7-1784 Riga - Gottenborg
8-8-1784 Uddewalla - Stockholm
11-9-1787 Biørneborg - Aalborg
22-10-1787 Aalborg - Biørneborg
20-7-1796 Biørneborg - Hull
24-10-1796 Hull - Biorneborg
Ei suurempaa ristiriitaa Hiskistä löytyvien lasten syntymien kanssa
Maria Helena 26.11.1776
Johan Fridric 23.2.1778
Carl Gustaf 12.8.1779
Jacob Gerhard 9.3.1781
Lars Abraham 8.7.1785
Hiskistä selviää myös, että Jacob kuoli ulkomailla vuonna 1804 54 vuoden ja 8 kk iässä.
Kurkistin vielä Ruotsin digitoituihin sanomalehtiin. Inrikes tidningar kertoo 10.4.1783 kauppias Arwelinin matkustaneen kohti Suomea (Tukholmasta?). Sama sanomalehti kertoo numerossaan 20.11.1783 Helsingborgin sataman liikenteessä olleen 8.11.1783 "J. Arwelin ifrån S. Udes til Landscrona med Barlast".
Aina ei voi mennä hyvin. Posttidningar 19.3.1792:
Aikanaan puhtaaksikirjoittamissani Porin tonttiluetteloissa nimi Arvelin loistaa poissaolollaan. Kaupunginviskaali Isaak on ainoa osuma.Porin kaupungin historia löytyy edelleen kaupunginkirjaston sivulta. Sen tekstistä selviää, että "Jakob Arvelin vei 8.7.[1782] tervaa ja lautoja Amsterdamiin ja palasi sieltä Poria kohti 5.10. riisi-, siirtomaatavara- ja kraamilastissa." Aikanaan on tämäkin tieto löydettävissä yllämainitussa tietokannassa.
Rippikirjoja voisi vielä vilaista, mutta annetaan Jacobille hieman yksityisyydensuojaa.
Uruntekijä
Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: urkujenrakentaja Bror Aksel Thulé, joka esiteltiin yllä olevalla kuvalla Kyläkirjaston kuvalehden numerossa 3/1887. Hänen elämäntyönsä ei ole jäänyt Wikipedialta huomioimatta, artikkeli Kangasalan urkutehdas kertoo Bror Akselin, isänsä ja poikansa aikaansaannoksista. Mukaanlukien Tampereen Aleksanterin kirkon urut, jotka alla olevassa kuvassa samaisesta kuvalehdestä.
Google heitti Wikipedian lisäksi eteen Puuvillatehtaan teatterin arkiston. Thulén perheestä on tehty näytelmä ja henkilökuvauksista selviää, että Bror Axelin appiukko oli Agathon Meurman, joten laitetaanpa hänenkin kuvansa tähän esille. Ei kuulu sarjaan "miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään" ja on peräisin Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 11/1882.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)