Perjantai alkoi sateisena ja kylmänä. Ekalla pysäyksellä tarvoin paljaat jalat sandaaleissa (lenkkareiden kastumista vältellen) märässä ruohossa katsomaan Karlebyn kammiohautoja, mutta seuraavalla pysäyksellä luovutin jo alkumetreillä. Ekornavallenin hauta-alueella oli tuhansien vuosien ajalta hautauksia. Jännää, mutta kuivat ja lämpimät kintut kivemmat.
Varnhemiin päästyämme satoi vielä enemmän, mutta yritin nauttia luostarin raunioista, jotka selkeästi hahmottuvina ja infokyltein varustettuina olisivat olleet ilman vesiannosta tosi antoisia. Sade taisi hämärtää myös näkymän kirkon ulkopuoliseen arkkitehtuuriin, jota en noteerannut yhtä oudoksi kuin valokuvissa.
Sisältä kirkko vaikutti aika tavanomaiselta. Siinä se oli Birger jaarlin hauta jalkojen juuressa eikä puhunut mitään. (
Haudan luiden DNA-analyysi on muuten juuri valmistunut.)
Kirkon kirjakaupassa oli runsaasti Arn-viitteitä ja saman teeman puhelinopastus olisi ollut tarjolla myös Husabyn kirkossa, jossa seuraavaksi poikkesimme. Se oli sisältä lämpimän oloinen, eniten ihailin hautakivistä ja seinästä löytämiäni hahmoja. Joista otin perin pimeitä kuvia.
Lounaan jälkeen tutustuimme Läckön linnaan. Komea sijainti Vänern-järven niemen kärjessä. Katon materiaali mietitytti ja kysyin paikallisoppaalta. Punatervattu paanu, kuului vastaus.
Sitten pysäsimme miellyttävälle Flyhovnin kalliopiirrosalueelle ja päivän viimeinen kohde oli hieno neliskanttinen Sparlösan riimukivi, jolle oli rakennettu oma pieni talo. (Paikan päällä oli jaossa
tämä esite ja saman tekijän kaksi kirjaa Tanumista ja Grebystä kiersivät bussissa. Hyvän näköinen konsepti.)
Varnhemiin päästyämme satoi vielä enemmän, mutta yritin nauttia luostarin raunioista, jotka selkeästi hahmottuvina ja infokyltein varustettuina olisivat olleet ilman vesiannosta tosi antoisia. Sade taisi hämärtää myös näkymän kirkon ulkopuoliseen arkkitehtuuriin, jota en noteerannut yhtä oudoksi kuin valokuvissa.
Sisältä kirkko vaikutti aika tavanomaiselta. Siinä se oli Birger jaarlin hauta jalkojen juuressa eikä puhunut mitään. (Haudan luiden DNA-analyysi on muuten juuri valmistunut.)
Kirkon kirjakaupassa oli runsaasti Arn-viitteitä ja saman teeman puhelinopastus olisi ollut tarjolla myös Husabyn kirkossa, jossa seuraavaksi poikkesimme. Se oli sisältä lämpimän oloinen, eniten ihailin hautakivistä ja seinästä löytämiäni hahmoja. Joista otin perin pimeitä kuvia.
Lounaan jälkeen tutustuimme Läckön linnaan. Komea sijainti Vänern-järven niemen kärjessä. Katon materiaali mietitytti ja kysyin paikallisoppaalta. Punatervattu paanu, kuului vastaus.
Sitten pysäsimme miellyttävälle Flyhovnin kalliopiirrosalueelle ja päivän viimeinen kohde oli hieno neliskanttinen Sparlösan riimukivi, jolle oli rakennettu oma pieni talo. (Paikan päällä oli jaossa tämä esite ja saman tekijän kaksi kirjaa Tanumista ja Grebystä kiersivät bussissa. Hyvän näköinen konsepti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti