Kansakoulun äänimaailmaa

Mainos on Uudesta Suomettaresta 23.12.1896. Vanhoista sanomalehdistä löytyi tukuttain mainintoja arpajaisvaroin kansakouluille hankituista harmonioista eli urkuharmooneista.

Ensimmäiset löytämäni maininnat suomenkielisissä sanomalehdissä ovat lokakuulta 1867 jolloin soitin oli käytössä Jyväskylän kansakoulun opettajien seminaarissa(Suomalainen Wirallinen Lehti 8.10.1867, 11.10.1867). Sittemmin:

• Urjalan pitäjän kansakoulun tyttöosasto sai harmonion vuoden 1869 alussa. ( Suomalainen Wirallinen Lehti 26.01.1869)
• Keuruun kansakoulussa veisattiin harmonion mukaan keväällä 1871 (Keski-Suomi 6.5.1871) ja Alahärmän kansakoulussa oli harmonio samana vuonna (Tieto-Sanomia Suomen Kansalle 15.11.1871)
• Uudellamaalla oli samassa kansakoulussa sekä piano, että harmonio (Tapio 12.7.1873 )
• Lahden kouluun saatiin harmonio lahjoituksena (Suomalainen Wirallinen Lehti 16.10.1873 )
• Limingan kansakoulussa "harmonio ja muut päivöset" (Uusi Suometar 10.12.1873)
• Ruovedelle tilattiin Helsingistä harmonio, vaikka kansakouluakin vielä vastustettiin (Satakunta 12.09.1874)
• Iisalmen kauppalaan Saksasta tilattu harmonio jäi talveksi Viipuriin (Uusi Suometar 4.12.1874 )
• Heinäveden Kerman koululla harmonio ( Uusi Suometar 20.5.1874, Karjalatar 9.4.1875)
• Hartolassa oli "kaksi erittäin hyvää harmoniotakin, toinen oikein jalkasoittimien (pedalien) kanssa ja toinen tavallisen iso ja hyvä huoneharmonio." (Uusi Suometar 14.09.1874)
• Huittisiin saatiin harmonio syyslukukaudella 1874 (Uusi Suometar 8.2.1875 )
• Pieksämäellä hankittiin vuonna 1875 jo toista soittokonetta (Tapio 26.6.1875, Suomenlehti 11.02.1873 )

Tuontitavaran varassa ei haluttu kauaa olla. Jo vuonna 1879 oli kansakoulunopettaja E. Mäkinen aloittamassa harmonio-tehdasta Alavuudella (Ahti 8.2.1879). Muualtakin löytyi yritteliäisyyttä:

• "Entuudestaan teollisuudestaan tunnettu H. Arpiainen tässä Pieksämäen kirkonkylässä on tehnyt uuden harmonin, joka on aivan kaunis katsella ja hupaisa kuulla. Hän sanoo tekevänsä niitä, jos tilauksia saapi, huokeammasta hinnasta kuin ulkomaalaiset harmonit maksaa."(Sanomia Turusta 13.7.1878)
• "Työmies Varkauden ruukilla A. Hyvärinen on ylitöikseen ruvennut teeskentelemään huoneharmonioita, takaa ladattavia yksi ja kaksi piippuisia haulipyssyjä, sekä revolveria, mitkä kaikki, niin muotonsa kun laatunsakin puolesta vetävät vertoja parhaimmissa ulkomaitten tehtaissa valmistetuille. Hänen kykyänsä arvostellaankin lauseella: "Muut tekevät sen kun osaavat, mutta Hyvärinen tkee mitä vain tahtoo!" ( Tapio 8.1.1881)
• "Harmonion on itsellismies Iisakki Östergård, kotoisin Munsmon kylästä Sulvan pitäjää, valmistanut. Soittokone on 8 ääninen ja maksaa 300 markkaa. "(Vaasan Sanomat 14.3.1881)
• "Yksiäänisestä harmonista, jonka torppari Saarimaa Kuortaneella on tehnyt, ja joka on nähtävänä komministeri Heikel'illä, on annettu todistus, minkä tähän suomennamme: "Allekirjoittaneet, joilla on ollut tilaisuus tarkastaa torpparin Kuortaneen seurakunnassa Johan Saarimaan tekemää pientä yksiäänistä harmonia, saavat tämän kautta pyynnöstä todistaa, että harmoni, jota myydään aivan helpoon hintaan, 120 markkaa, ja siis sopinee vähemmänvaraisille henkilöille, ansaitsee erinomaista huomiota. Soittokoneessa, jonka kaikki osat tekijä itse on valmistanut amerikkalaiseen tapaan, on vieno ja miellyttävä ääni, jota voipi vahvistaa n. s. paisuttimella. Viritys on tyydyttävä. soittokone on ulkonäöltään siististi ja huolellisesti tehty, ja katsovat allekirjoittaneet siis hänen teoksensa ansaitsevan kehoitusta, liiatenkin koska ei kukaan taida voittaa häntä hinnan helppoudessa. vaasassa 21 p. lokakuuta 1881 R. Hasselblatt. Edw. Karsten." Edellä mainittu mies, köyhä torppari, joka ei ole käynyt koulua eikä käsityön-oppia, kuuluu jo kauan valmistaneen harmoneja, kaikki aivan helppoon hintaan, ja varustaneen useoita sekä kansakouluja että yksityisiä henkilöitä sellaisilla soittokoneilla. Puheenalainen on 26:s järjestyksessä. (Vaasan Sanomat 24.10.1881)

Muuta mennyttä musiikkia:

• Heikki Laitisen väitöskirja Matkoja musiikkiin 1800-luvun Suomessa käsittelee 1800-luvun suomalaista musiikinhistoriaa kansanmusiikintutkijan näkökulmasta.
• Jos kotona ei ole vanhaa laulukirjaa, verkosta löytyy Koululauluja.
• Musiikkihistorian verkkosivut
• Kasvatus&Aika lehdessä Tuuli Talvitie-Kellan artikkeli Soittaja oppijana – Vuosina 1880–1940 syntyneiden eteläpohjalaisten soittajien ensikosketukset musiikkiin ja soittamiseen
• Anita Arosen gradu 1-, 2- ja 3-rivisen harmonikan soittaminen Virroilla arkistoaineiston valossa
• Raita sisältää digitoituna vanhoja kotimaisia äänitteitä
• Kumouslaulujen klassikkoja
• Vanhoja amerikkalaisia äänitteitä
• Omia tekstejäni: Musiikkia menneisyydestä, Musiikintekijöitä menneisyydestä, Lisää musiikintekijöitä menneisyydestä

Kalastettua

Merikalat Pienestä tietosanakirjasta.

Aamulehti uutisoi heinäkuun alussa kantauralin sanoista: inajppi (anoppi), weti (vesi), cecä (setä), ämä (äiti), jänti (jänne) ja lomi (lumi). "Kielihistorioitsija, professori Tapani Lehtisen mukaan sanat kertovat yhteiskunnasta, jossa kielenpuhujat elivät.""Sukulaisnimikkeiden suuri määrä perustuu Lehtisen mukaan suurperheyhteiskuntaan. - Elettiin yhtenä suurperheenä, johon kuului setiä, tätiä ja isovanhempia. Sukulaisilla oli tärkeä asema yhteiskunnassa."

Helsingin yliopiston Tutkimusretkellä-blogissa raportoitiin kesäkuussa Espoon Mankbyn kaivauksista: Espoon pieni Pompeji, Kahdeksan taloa, Kannon kaatajat, Saviastian palasia kahden vuosituhannen takaa, Lasipikareita ja muita hämmentäviä tuontitavaroita, Aamu rikospaikalla .

Katleenalta löytyi loistava teksti Sukututkimus on suolesta. Minna puolestaan kertoo sukututkimuksestaan hieman. Jarkko Tontti oli käynyt sukutapaamisessa. Päivi päiväkävelyllä oli kirjoittanut naissukulaisistaan.

Markus Ylimaa miettinyt historiantutkimusta ja historiatietämystä.

Kirsi H. taas nykyajan luontosuhdetta.

Kirlahin yksi aihe oli Työn raskaan raatajat .

Ruukinmatruunan teksteistä heinäkuulta löytyi Haarniskainflaatio ja Paleontologiaa ja ihmisen historiaa.

Teologisen tiedekunnan kirjaston informaatikko Leo Näreaho nosti esiin saksalaisia aineistoja verkossa. Kansallisbiografian sivun kautta löytämäni Elektronische Allgemeine Deutsche Biographie on ollut itselleni avuksi.

Juha Vahe käsittelee turkulaisia museoita melko kryptisesti. Mutta 1930-luvun taloudellista tilannetta hän valoittaa hyvin.

You Tube tarjoaa englanniksi minuutin katsauksen Martti Lutheriin. Budjetti on ollut pieni sekä esiintyjien että puvustuksen osalta: Lutherilla lippis ja paavilla pipo. Minusta loistava ja toivoisin vain tietäväni oliko esiintyjä myös käsikirjoittaja.

Projektit ovat taas jumissa, kirjoitusautomaatti olisi kiva.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Saimaan kanava joskus vuosien 1905 ja 1915 välillä, valokuvaajana Sergei Mikhailovich Prokudin-Gorskii (1863-1944).(LC-DIG-prok-02001, LC-DIG-prokc-20200, LC-DIG-prokc-20199, Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA )

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 4

Kokemäen Pumpulan Korvatin talossa oli isäntänä 1800-luvun lopussa Erland Aapraminpoika (s. 4.11.1846 Kullaa). Hänen vaimonsa oli Eeva Kristiina Mikkelintytär (s. 9.10.1847) ja heidän lapsiaan Vera Wilhelmiina (s. 16.5.1873), Kalle Hemming Waltonen (s. 11.2.1875), Frans Hjalmar (s. 17.11.1878), Selma Aleksandra (s. 17.11.1881), Erland Wäinö (s. 17.2.1884), Frans Wilhelm (s. 7.4.1887) ja Onni Osmo (s. 6.8.1890). Vera Wilhelmiina meni vuonna 1897 naimisiin Peipohjan Rängin talollisen kanssa. Muita sisaruksia päätyi pidemmälle.

Frans Wilhelm tuli laivalla Ivernia Liverpoolista Bostonin satamaan 28.3.1907. Ikää oli 20 vuotta ja kohteena Duluth, Minnesota, jossa odotti ystävä Jalmar Bärholm (josta lisää joskus myöhemmin). Samaan paikkaan oli menossa 21-vuotias Johannes Härmä Kokemäeltä, syntynyt Tyrväällä.

Frans Wilhelm oli kaksi vuotta myöhemmin uudelleen Bostonin satamassa. Saxonia-laiva oli lähtenyt Liverpoolista ja saapui perille 13.5.1909. Matkustustiedoista selviää, että Frans oli vuodet 1907-1908 vaikuttanut Hibbingissä, Minnesotassa. Nyt oli matkanpäänä taas Duluth, Minnesota ja vastaanottavan ystävän nimi Jalmar Ahti. Matkaseurana oli veli Onni Osmo.

Kaarle Hemming saapui New Yorkin satamaan 12.8.1909 Southamptonista lähteneellä laivalla Adriatic. Hän oli matkalla Masoniin Nevadassa, jossa odotti eno tai setä nimeltä Frans Reiman. Matkakumppanina samalla osoitteella oli Kokemäeltä 27-vuotias Frans Nordlund, joka oli jättänyt isänsä Frans Nordlundin Köömilän kylään. (Fransin tytär 24-vuotias Saima Aalto oli tullut Bostonin satamaan 15.3.1909 Cymric-laivalla Liverpoolista, vastaanottajana ystävä Saima Bärling osoitteessa Norwood, Massachusetts.)

(Yksi Frans Reiman, joka oli oleskellut vuodet 1900-1907 Texasissa, saapui New Yorkin satamaan 23.11.1907 Liverpoolista laivalla Mauretania. Mukana oli 7-vuotias tytär Lempi, mutta vaimo Sofia oli jäänyt Tyrväälle, osoitteena Nuupolan asema.)

Kaarle ei ilmeisesti viihtynyt Nevadassa, sillä saapuessaan kaksi vuotta myöhemmin New Yorkiin, hän ilmoittaa olleensa vuodet 1909-1911 Washingtonin osavaltion Seattlessa. Nyt matkan kohde oli Maynard Massachusettsissa, jossa odotti heidän ystävä Kalle Hill. Sama osoite oli matkaseuralla, eli oli veljellä Erland ja tämän vaimolla Amandalla. He olivat lähteneet Suomesta 26.7.1911 laivalla Arcturus ja päässeet laivan Carmania kyytiin Liverpoolista ja näkivät New Yorkin sataman 9.8.1911.
Alla olevassa kuvassa laiva Carmania.

Onni oli käynyt kääntymässä Euroopassa ja saapui Bostonin satamaan Liverpoolista lähteneellä Laconia -laivalla 17.7.1912. Matkustustiedoista selviää, että hän oli oleskellut vuodet 1908-10 Duluth, Minnesotassa. Nyt hän oli matkalla osoitteeseen Quincey, Massachusetts, jossa odotti veli "Chas Waltonen". Samassa laivassa oli muitakin Kokemäeltä, saman määränpään ilmoitti heistä Kalle Korkiamäki, jolta jäi kotimaahan veli Frans Korkiamäki Kakkulaisten kylään Kokemäellä. (Kallen kutsuntakortti vuodelta 1917 kertoo asuinpaikaksi Duluth, Minnesota ja syntymäpäiväksi 20.12.1889. Kokemäen kasteista sopivassa päivämäärä on 16.12.1998 ja vanhemmat Hyytin torppari Kaarle Fredrik Korkeamäki ja vaimo Eva Stina Bakström.)

Kokemäki-Seuran valokuvien arkistossa on otos "Pumpulan kylän Korvatin talosta Amerikkaan lähteneet veljekset Onni Osmo ja Frans Vilhelm n.v.1920, Hibbing, Minneapolis"

Vielä yksi Korvatti saapui New Yorkin satamaan. Kokemäellä syntynyt Suoma oli päässyt laivaan Gripsholm Göteborgista ja saapui perille 30.10.1928. Hän oli 22-vuotias, eli mahdollisesti jonkun edellämainitun tytär. Oli asunut vuodet 1923-1928 Miltonissa. Suomen Helsingin Punavuorenkadulle jäi asumaan veli Urho Korvatti. Suoma oli matkalla osoitteeseen Englewood, New Jersey, jossa oli vastaanottajana Katri Tiikkala. Hän oli paikallisen kirkon työntekijä.

Väestörekisterikeskuksen tietokannassa ei ole yhtään Korvatti-nimistä, elävää eikä kuollutta. Suomen sukututkimusseuran Suomalaisia nimenmuutoksia tuntee Porista Frans Wilhelmin ja Ainan, jotka vaihtoivat Korvatin Piisiksi 24.9.1927 (svl1927:224). Edellä mainittu Frans takaisin Suomessa?

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 644, 1891-1900 s. 1036, s. 722 , Kokemäen kasteet 1889
Siirtolaisuusinstituutti - matkustajaluettelo
Ancestry.com. New York Passenger Lists
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. Passenger Ships and Images
Kokemäki-Seuran valokuvien luettelo
Katri Tiikkala: Home of the Finnish Bethel Congregational Church, Waldo Pl. and Hamilton Ave. Englewood, N. J.

Suvanto vs. SAY

Viime viikolla eräs Satakuntaa tutkiva kysyi sähköpostitse, josko pitäisi luottaa enemmän Suomen asutuksen yleisluetteloon (SAY) vai Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedostoon 1303–1571. Vastasin reippaasti, että Suvantoon. Mikään ei ole varmaa ja mitä vähemmän lähteitä sitä epävarmempaa. Mutta Suvanto on käyttänyt huomattavasti enemmän lähteitä talojen isäntien tunnistamiseksi ja sijoittamiseksi taloihin kuin SAY:n kokoajat.

Hieman hälyttävästi tosin Kokemäen Hulttisen kohdalla lähde on valokuva Kansallisarkistossa eikä alkuperäinen pergamentti Satakunnan museossa. Onko se kadonnut Kansalainen lehden 13.6.1902 ilmestymisen jälkeen? Tuolloin raportoitiin:

Pergamentille kirjoitettu asiakirja Kustaa Vaasan ajalta. Ollessaan maaseudulla Satakunnan museolle muinaisesineitä ja vanhoja asiakirjoja keräämässä ovat opettaja M. Kauppinen ja maisteri E. Granit m. m. saaneet lahjana museolle Vahasen talosta, Ryytsälän kylästä, Kokemäen pitäjästä, pergamentille kirjoitetun asiakirjan v:lta 1551, siis kuningas Kustaa Vaasan ajalta. Paperi on erittäin hyvin säilynyt, ainoastaan nauhoista riippunut sinetti on hävinnyt. Kirjoitus, joka on verrattain selvästi luettavaa, sisältää oikeuden päätöksen, jonka kautta vahvistetaan jo aikaisemmin v. 1534 kahdelle veljekselle annettu perintöoikeus n.k. »Saarenmaa" nimiseen alueeseen. Näytteeksi suomennamme tähän asiakirjasta muutamia kohtia.

Kirja alkaa tähän tapaan: Kaikille niille, joiden käsiin tämä kirja saattaa joutua, tunnustan ja julistan minä Jons Knutson, Pohjamaan ja Satakunnan laamanni, tällä käsillä olevalla avonaisella kirjallani, että siihen aikaan, kuin minä pidän yleisiä laamannin käräjiä Kokemäen pitäjässä rehellisen jalosukuisen miehen, Nils Ingisonin, Kokemäen kartanon voudin, sekä monen muun uskotun miehen läsnäollessa, v. 1551 Jumalan syntymisen jälkeen, silloin saapui minun eteeni vanha, Knut Ericsonin laamannin kirja, joka sanasta sanaan kuului niinkuin tässä jälempänä on kirjoitettu:

"Minä Knut Ericson, Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni teen tiettäväksi tällä käsillä olemalla avonaisella kirjallani, että siihen aikaan kun minä pidin yleisiä laamannin käräjiä Kokemäen pitäjässä Ylystalon kylässä jalosukuisen Hans Kastenbergin läsnäollessa (sitte seuraa muutamien arvokkaiden henkilöiden edusmiesten nimet ja toimi) ja monen uskotun miehen läsnäollessa v. 1534 Pyhän Matin päivänä paaston aikaan, silloin tuomitsin minä Eric Hulthin'ille sekä hänen kanssaan perivälle veljellensä oikeuden vapaasti nauttia ja käyttää Saarenmaata, jota hänen isänsä isä ja hänen isänsä ja hän ovat ikimuistoisista ajoista hallinneet, niin ettei kukaan edes muista milloin he ovat sen saaneet; jonka asian minä lykkäsin niille 12, jotka silloin lautakunnassa istuivat (sitte seuraa kaikkien lautamiesten nimet, semmoisia kuin Paunu Jons, Skytte, Kopola, Norri, Henrik Pukkapälä y.m.) jotka uudestaan tutkivat, todistivat ja tunnustivat, että asia on niinkuin edellä on kirjoitettu. Sittekuin tutkinto ja vala oli tapahtunut, vahvistin minä edellämainitun tuomion ---. Varmemmaksi vakuudeksi siitä, että minä tämän kirjan olen uudistanut, ripustan minä sinettini tämän kirjan alle, joka on annettu ja kirjoitettu vuotena ja päivänä, mikä edellä on kirjoitettu.

Internet haut löytävät Kokemäenkartanon voudin Nils Ingissonin Lindströmin pitäjänkertomuksesta, mutta kuka oli jalosukuinen Hans Kastenberg?

"The file is restricted"

En killaa! Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistoon on lisätty paljon uusia karttoja, mutta ne eivät ole yleisesti tarjolla. Miksi ihmeessä ei? Ei pitäisi olla tekijänoikeuskysymyksiä, materiaali on vanhaa. Tuskin tulee serverille ylenmääräisesti trafiikkia vaikka "kaikki" kävisivät tiedostoja katsomassa. Ja tuskin kyseiset kartat kaipaavat ylimääräisiä käsiä käsittelemään alkuperäiskappaleita??

Nämä ainakin ovat jumissa:
Seurakuntakartat
Suomen sodan 1808-1809 kartat
Vesistökartat

Toivottavasti eivät saa päähänsä lukita Kalmbergin karttoja ja Yleiskarttaa.

Kansallisarkiston digitaaliarkistossa sotapäiväkirjat antavat viestin "Aineisto on katsottavissa vain arkistolaitoksen yksiköissä." Ei ymmärrä. Tieto ja tiedon sisältö pitäisi olla samaa riippumatta minkä tietokoneen ruudun kayutta sitä katsotaan? Mitä saavutetaan ylimääräisillä hankaluusasteilla? Se ettei kukaan voi lukea tekstejä kauempaa kuin 40 tuntia viikossa, eli jonkinlaista asiakassuojelua?

Aina Hellman - yksi etevimmistä alallaan

Porilainen raportoi 5.8.1895 "Uusi keksintö. Rouva Aina Hellman Tyrväällä on keksinyt polkukoneen kangaspuihin koristekankaiden kutomista varten. Koristekankaissa tarvitaan näet monta polinta, mutta rva Hellmanin keksimä kone toimii yhdellä polkimella. Keksinnöstään on rva Hellman saanut palkinnon Satakunnan maanviljelysseuran näyttelyssä."

Minkähänlainen keksintö oli? 1980-luvulla kangasta kudottiin edelleen useammilla polkimilla. Vuonna 1896 julkaistu Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla tietää Aina-rouvasta "s. Hartolassa 2.4.1849. Vanhemmat: nimismies J. H. von Schrowe ja Charlotta Sjöholm. Meni naimisiin 1875 kauppias Adolf Hellman’in kanssa. Erittäin taitava kun oli käsitöissä, perusti rouva H. 1875 yksityisen koulun Tyrvääseen, jossa hän suurella menestyksellä vaikutti vuoteen 1889, jolloin Satakunnan maanviljelysseura määräsi hänet kiertävän kutomakoulunsa johtajattareksi. Tässä toimessa on hän antanut opetusta Tyrväässä, Köyliössä, Kokemäellä, Nakkilassa, Huittisissa, Luvialla, Vampulassa ja Noormarkussa. Saanut palkinnoita monessa näyttelysä ja pidetään yhtenä etevimpänä alallaan." (Ainan vanhemmat esiintyvät Genoksen artikkelissa.)