Havun mukaan "Ruoskiminen oli tehnyt hirveät jäljet hänen selkäänsä, jonkun matkustajan mukana hän oli todella lähettänyt verisen nenäliinan vanhemmilleen." ja että Päivärinnan kuvaus ruoskinnasta on "verihöyryinen". Minä kun olen näitä lukenut ennenkin en osaa arvostaa näin lyhyttä pätkää.
Kauvan sai Paavo jakailla, pakkautuessaan tuon laajan ja taajan väkiryhmän lävitse, ennenkun hän pääsi sen keskustaan. Sinne päästyänsä huomasi hän, että siinä suomittiin parhaaltaan erästä vankia kaakissa. Vanki oli selin häneen, niin että Paavo näki kaikessa hirmuisuudessaan tuon kauhean näytelmän. Yleensä oli lyötävän selkä mustana kuin maksa, mutta enimmiten oli se mennyt mäsäksi. Katkeilleet vitsain latvat jäivät välisti pystyyn sinertäviin, turvottuneisiin läpiin, ja kun niin sattui, painuivat ne toisella lyöntikerralla, niinkuin vaajat, ärtyneihin haavoihin. Lihanretkaleita lenteli vitsojen latvoissa ympäriinsä ja kyljiltä valui veri pitkin ruumista.Havu kuittaa Juhon elämän lopun lauseella "Sille tielleen hän sitten jäi". Alpo Juntusen Siperian vankien listasta saan ripauksen lisätietoa:
Fast Johan Johansson Oulun lääniWolmari-kertomuksessa on pitkälti kuvausta Fastien perhe-elämän ongelmista. Havu toteaa, että "on hyvin mahdollista, että Ellulassa perhe-elämä oli yhtä ikävää kuin Päivärinta kertoo." Varmasti isä-Fastista Havu tietää, että hän "oli ollut aikaisemmin sotamiehenä, mutta asui sitten Päivärinnan naapurina Alpumin kankaalla saaden siitä nimen Alpumin nikkari. Ylivieskan kirkon sakariston kalustoa luullaan osittain hänen tekemäkseen."
Sen. oik.os. 1865 Da 76; Tuom. elink. vark.; Siirt. Sip.; 1866 AD pag 419; Jenisei 66 I, 29; Minusinskin alueen Šušenskin kunnassa maatyöläisenä 24.1.66-.
P. S. Ruumiinrangaistuksista kun puhe niin mainittava, että Arkistolaitoksen blogissa oli viime viikolla Mikko Moilasen pätevän oloinen kirjoitus Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. Tekstissä vilahtaa myös piiskurin tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti