Kun viranhaku ei onnistu

 Daniel Wirzeniuksen (1711-1780) matrikkelitiedot eivät kerro menestyksestä, mutta eivät myöskään sen syistä.

Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 30.11.1743. — Armovuodensaarnaaja Loimaalla 1743, sittemmin vt. pappina eri seurakunnissa. Hoiti Ryngön ratsutilaa Loimaalla 1743–55. Turun suom. seurak. kirkkoherran apulainen 1755. Varapastori.

Vika ei ollut ainakaan olemattomassa taustassa tai verkostoissa, sillä Daniel Wirzeniuksen isä oli pappi, äiti pappissukua ja appiukkokin oli pappi. Kyse ei myöskään ollut hakupaperien laatimattomuudesta. Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo kertoo 20.8.1772 Daniel Wirzeniuksen päässeen Rymättylän kirkkoherran vaaliin, 16.7.1774 Espoon kirkkoherran vaaliin ja 16.8.1775 Nousiaisten kirkkoherran vaaliin. Viimeksi mainittu valintatilaisuus oli niin erikoinen, että Eero Matinolli kirjoitti siitä artikkelin Vähän Anders Achreniuksesta. (Genos 2/1954, 54-57).

Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius oli kuollut syksyllä 1769 ja poikansa Anders jatkoi sujuvasti tehtäviä tämän jälkeen, nuoresta iästään huolimatta. Seurakunta halusi hänet seuraavaksi kirkkoherraksi, mutta tuomiokapituli asetteli heinäkuussa 1775 kolmelle vaalisijalle mihiä, joilla oli ennestään virkavuosia. Nousiainen oli kuitenkin regaaliseurakunta eli kuninkaalla oli lopullinen päätösvalta. 

Seurakuntalaiset anoivat ensin Magnus Wilhelm Armfeltin johdolla Anders Achreniuksen saamista neljännelle vaalisijalle. Kun tuomiokapituli kieltäytyi vedoten vähäisiin virkavuosiin, seuraava anomus lähti kuninkaalle ja sisälsi syytöksiä kahdesta vaalisijoille asetetuista papeista. Matinolli ei selosta syytöksiä ja vaiheita, jotka johtivat kuninkaalliseen päätökseen 14.11.1777. Daniel Wirzeniuksen osuutta löytyy arkistojen ohella Dagligt Allehandassa 21.8.1776, johon joku oli toimittanut hänen vastineensa kuninkaalle. 

Wirzenius toisaalta valitti professori Gadolinista, joka oli jotenkin (ainakin hänen mielestään) torpannut Wirzeniuksen uran Turun suomalaisessa seurakunnassa. Selkeämmin viranhakuun liittyivät kaksi syytöstä esiintymisestä humalassa julkisesti. Toiseen liittyi tarkka paikka ja Wirzenius oli hankkinut turkulaisen kahvihuoneen pitäjä Anders Roosin todistuksen siitä, ettei hän ollut koskaan ollut kahvilassa humalassa.

Nousiaisten kirkkoherraksi tuli kuninkaan päätöksellä huhtikuussa 1778 Anders Achrenius. Daniel Wirzenius ei lannistunut vaan oli jo kesällä vaalisijalla Laitilan kirkkoherraksi (TÅ 15.7.1778). Tätäkään paikkaa hän ei saanut ja ehkä joku halusi vinoilla epäonnistuneelle uralleen toimittamalla Dagligt Allehandaan 27.9.1779 Daniel Wirzeniuksen Turun tuomiokapitulille työpaikkaa anoessaan 4.11.1768 lähettämän runon. Yksi säkeistöistä kuului:

Trettifem år Kragan bär,

Tolf jag vice Pastor heter, 

Men af wäntan och förtreter

År jag min förwandling när;

Ty at lefwa utan flärd,

Men at lefwa utaf wäder

Hwarken föder eller kläder,

Uselheten är min wärd.

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Elias Martinin tallentama näkymä Tukholmaan. Nationalmuseum

Kenenkään pyytämättä maaliskuussa päättynyt sarja jatkuu.

Svenskt biografiskt lexikon esittelee artikkelissa Forsgrén, släkt Suomen sodan jälkeen Ruotsiin lähteneet miehet Carl Robert (1797–1853) ja  Berndt Gustaf Forsgrén (1799–1888), joista molemmista tuli kauppiaita Tukholmassa. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä sukunsa edustajia kaupungissa.

Miesten isoisä oli Mathias Forsgrén, joka oli verkkosukupuun mukaan syntynyt Huittisissa vuonna 1708. Samaiseen verkkosukupuuhun on (tätä kirjoittaessani) koottu huolella Forsgrénin lapset avioliitosta Maria Ulrica Wiensin kanssa. Kyseinen avioliitto päättyi vaimon kuolemaan 21.10.1759 Nousiaisten Rekoisissa. Toisen avioliittonsa Forsgrén solmi vuoden 1761 alkuun mennessä Gustaf Pacchaleniuksen tyttären Catharina Christinan kanssa. Sukulaisuussuhteista syntyi pieni sykkyrä, sillä Mathias Forsgrénin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Fredrik Vilhelm meni myöhemmin naimisiin äitipuolensa Sofia-siskon kanssa. (Masku RK 1758-69 s. 82)

Mathias Forsgrénin toiseen avioliitton ehti syntyä Nousiaisten Rekoisissa lapset Brita Beata 10.12.1761, Matteus loppuvuodesta 1764 (k. 8.1.1765) ja Anna Sophia 5.1.1766 ennen kuin Matthias kuoli 18.4.1766. Leski ja tyttäret jäivät asumaan Rekoisiin, jossa asuivat ensin myös Matthiaksen kaksi aikuista lasta perheineen (Nousiainen RK 1766-1771 s. 101, 164, 1771-1776 s. 92, 1777-82 s. 100, 1783-88 s. 107). Catharina Christina kuoli Rekoisissa 15.3.1809 ja Anna Sophia 10.6.1837.

Brita Beatan kohdalle on rippikirjaan vuoden 1785 paikkeilla piirretty symboli, joka tarkoittanee muuttoa. Suoraan tai mutkan kautta hän päätyi Tukholmaan, jossa hän oli 15.12.1786 hakemassa suomalaisesta seurakunnassa kuulutuksia avioliittoon Kangasalla 1760 syntyneen räätälinkisällin Jacob Stenvikin kanssa. Jacobin mestari oli ehkä Carl Wärme, joka oli avioliiton sponsori yhdessä laivakapteeni Söderqvistin kanssa. Häät vietettin 1.1.1787.

Avioliittoon syntyi ainakin poika Mathias Gustaf 11.1.1788. Yhtenä kumminaan oli räätälimestari O. Verme. Kuollessaan Tukholmassa 6.2.1790 Jacob oli edelleen räätälinkisälli. Hänet haudattiin Katariinan kirkkomaalle Södermalmilla.

Brita Beata kuoli pian miehensä jälkeen, 28.2.1790. Kun perukirjaa vähäisestä jäämistöstä tehtiin 24.9.1790, Matthias-poika oli elossa. Hänen sukulaisistaan ei ollut varmaa tietoa, mutta lähimmäksi sukulaiseksi arveltiin etunimetöntä enoa, joka oli rykmentinkirjuri Turussa. (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (A, AB) F1A:300 (1790) Bild 4450 / sid 427 (AID: v222938.b4450.s427, NAD: SE/SSA/0145a))

Onnekkaasti ja vähemmän yllättävästi Tukholmassa syntynyt Mathias päätyi äidinäitinsä ja tätinsä luo Rekoisiin (Nousiainen RK 1802-1807 s. 120, RK 1819-25 s. 165). Hän perusti omankin perheensä Nousiaisiin (RK 1834-40 s. 264). Matthias Gustaf Stenvik oli ensin varhain menettämänsä isän tapaan räätäli ja 1820-luvun lopulta jahtivouti. 

Sisaret hukassa 1800-luvun alkaessa

1) Mustasaaren Smedsbyssä syntynyt ja Vaasassa pitkään palveluksessa ollut Brita Helena Ståhlberg kuoli 27.10.1803 naimattomana ja lapsettomana. Ståhlbergilta jäi jotain omaisuutta ja perillisiksi tiedettiin veljensä Matts ja sisarensa Maria Johansdotter. Ongelmana oli se, että Maria oli parikymmentä vuotta aiemmin mennyt Vaasassa naimisiin eikä miehestä muistettu kuin etunimi Matts ja kuskin ammatti. Pari oli muuttanut "Ruotsin" puolelle eikä heistä oltu kuultu sittemmin mitään. Asian selvittämiseksi piti siis laittaa lehteen ilmoitus, jonka Inrikes Tidningar julkaisi 27.3.1804.

2) Nousiaisten Alikylän sotilas Mats Joachimssonin perheessä on vuonna 1752 aloitetussa rippikirjassa vedetty yli tyttäret Agneta (s. 1744?), Walborg (s. 1746), Brita (s. 7.1.1748), Maria (s. 14.1.1752) ja Lisa (s. 1742). Ylitsevetämättömäksi jäi vain Anna (s. 3.12.1752). Valborg oletettiin päätyneen Ruotsiin, sillä joku sisaristaan jätti ilmoituksen, joka Inrikes Tidningarissa julkaistiin 16.9.1806.

Eräänä aamuna Nousiaisten Sontamalassa

Kesällä 1761 auringonnousun aikaan oli talon väki Nousiaisten Sontamalassa jo ylhäällä ja toimissaan. Uuni oli saatu lämpimäksi ja leivät olivat paistumassa. Yhtäkkiä rakennus alkoi natista niin kamalasti, että väki ryntäsi kiireesti ulos. Pian lähiympäristön taloja vajosi maahan...

Mitä oli tapahtunut? Kylä oli rakennettu pienen vähävetisen joen rannalle ja joen penkka petti. Tapahtumasta seurauksineen lähetettiin valtakunnalliseen jakeluun yksityiskohtainen selostus, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.9.1761. Luettavissa kokonaisuudessaan alla.