sunnuntai 22. marraskuuta 2026

Jyrämän Eenokki Kalvolasta

Kalvolan Ahlajärven Jyrämän torppari Enoch Michelsson (s. 1781) menetti vaimonsa Lovisa Ulla Johansdotterin (s. 1788) kuolemalle vuonna 1839 (Kalvola RK 1835-42, 14). Heistä on hieman tietoa Wille Isakinpojan eli Otto Wilhelm Oskar Segercrantzin (1833-1902) muistelmassa Kertoelmia elon alalta 

Torpparein kesken hallitsi suuri arvon eroitus. Hirveä oli loukkaus jos sattui Hassalan muori lähemmäksi talko-pöydän päätä kuin "Jokiharvian emäntä"; eli Kangasmyllyn Heikki istumaan korkeammalle kuin Jyrämän Enokki, joka viimemainittu, pitkä harteva, harmaatukkainen Ukko ynnä vaimonsa kainosteleva, hiljainen ja lempeä. Loviisa pidettiinki älynsä ja ansionsa suhteen, kumppaneilta erittäin arvossa.

Ukko, joka vähän kopeili siitä, että vaimonsa kautta seisoi hieman heimolaisuudessa, edellisten haltiain kanssa, olikin aikanansa ollut ankara työmies, joka juurta jaksain oli rakentanut torppansa, perannut niitut ja raivannut vainiot, uudusmaasta aivan omin väkinensä, nimittäin vaimonsa Loviisa, jota Ukko, ehkä muuten jyrkkä puheissa ja rajumielinen käytännössä, hellästi rakasti ja seuroissa korkiasti ylisti, sekä heidän neljä rotevata poikaansa, kaikki täysi kasvuisia ja aikamiehen varrella, jotka kyllin vastasivat missä oli miehen tarvis, mutta kovan kurin alla, äitinsä kuoltua, myöskin saivat puuhata vaimoväen askareissa. (Savonlinna 18.1.1883)

Muistan vielä ukon, joka oli kova ja kiivas luontoinen mutta, samassa järkevä ja tunnollinen, vedet silmissä lausuen vaimo vainajastansa! "minä jäin kuin orvoksi Loviisan kuoltua".

Puheissa oli ukko välistä leikisäs, kutsuen itsensä "rusthollin tolpaksi", käytti hän useasti vertauksia ja Raamatun lauseita, erittäinki sananlaskuja Syyrakista, joita hän suuresti arvosteli. (Savonlinna 25.1.1883).

Ei kommentteja: