Oma väitöspäiväni

Do-diin, eilen sitten julkisesti tarkastettiin väitöskirjani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791. Ripaus lisäjännitettä saatiin aikaan sillä, että kustos vei vastaväittäjän siihen valmistautumishuoneeseen, jonka hän kuvitteli olevan käytössämme, kun taas minä ihmettelin yksinäni siinä huoneessa, jonka varauksesta oli minulle kerrottu. Tämän toheloinnin johdosta ensimmäiset tuttavani olivat jo salissa kun menimme tarkistamaan kulkureitit ja mikit.

Yleisöä tuli sitten ihan mukavasti, vaikka korona iski väitöskirjaprosessiini vielä kerran ja muutamat joutuivat ilmoittamaan perumisesta. Fiilis olisi ollut ihan toinen tyhjän salin edessä. Eihän sitä olisi ollut kukaan edes ottamassa kuvia.

Kuva: Jenni Lares

Kuva: Tiina Miettinen

Lektioni kirjoittaminen meni inan viime tinkaan eli ähelsin sitä koko torstain, että sain tekstin tulostettua ennen Opinahjoon lähtöä perjantaiaamua. (VR:n epäluotettavuuden takia kun piti olla perillä jo edellisenä päivänä.) Lopulta lektiosta tuli ihan asiallinen ja sain sen luettua ilman suurempia änkytyksiä. Kätevästi, kun luki paperista lukulasein, ei yleisöä montaa kertaa katsonut eikä ilmeitä erottanut.

Sitten, rituaalin mukaisesti kuuntelin vastaväittäjän eli Jani Marjasen alkulausunnon, joka todisti, että hän ymmärsi työn sisällön yhtä hyvin ja oikein kuin esitarkastuslausuntoa kirjoittaessaan. "Varsinaisessa" osuudessa Marjanen oli hyvin keskusteleva, kuten oli etukäteen luvannutkin. Olen jännittänyt enemmän ohjauspalavereissakin kuin tällä lavalla.

Pian oli loppulausunnon aika, jota kuuntelin seisaaltani (ks. kuva alla). Kuuntelin tietenkin tarkasti, eikä mitään suurempaa valittamisen aihetta tuntunut olevan. Facebookiin tilaisuutta paikanpäältä raportoinut Jenni Lares oli erottanut kohdan "Kantaa voisi ottaa rohkeamminkin!" Niin pahasta rikkeestä ei kuitenkaan ollut kyse, etteikö Marjanen olisi esittänyt työtäni hyväksyttäväksi väitöskirjaksi. Kuten olemme Törhös-julkisuudesta viime viikkoina oppineet, varsinaisen päätöksen tutkinnon hyväksymisestä tekee tiedekuntaneuvosto. Asia ei ehdi seuraavaan kokoukseen ensi viikolla vaan päätös tehdään vasta joulukuussa.

Kuva: Kati Katajisto

Unohdin kahvikutsun esittämisen ja huikkasin sen kesken poistumista, etten ihan virheetön ainakaan ollut.

Kahvituokion jälkeen siirryimme toiselle puolelle Opinahjon kaupunkia karonkkaan, joka oli yksi onnistuneimpia meikäläisen järjestämiä juhlia. Hauskin paikan päällä saamani lahja oli ananas. Sen ojensi Sofia Gustafsson, joka opettajan roolissa oli kurssillaan Tidigmodern mat äskettäin kertonut minulle ja muille ananaksen kallisarvoisuudesta 1700-luvun Englannissa.

Tulin kotiin yhdeltätoista illalla ja kaikkiin lahjoihin en ole vielä ehtinyt tutustua. Mutta junassa avasin kuoren, josta paljastui kahden tuttavani kirjoittama juhlaruno. Siis ihan niin kuin 1700-luvulla! Toivottavasti tosiaan oli kuten loppupuolen säkeistössä.

Kaisa varma väittelijä

Tiedonetsijä etevä

Näytti vuorovaikutuksen

Kanssakäymisen kuvasi

Setvi säännöt yhteisöjen

Nosti näkyville normit

Kuinka kehittyi sanomat 

Kokous ventovierahien

(Elsa Hietala & Kirsi Laine)