Helsingin rantatorin ruokapaikka

Joskus tuntuu, kuin "universumi" vastaisi kysymyksiin, kunhan ne vain älyää esittää. Tai ainakin vastaa niiden vierestä. Tuskin olin ehtinyt ihmetellä Helsingin yleistä keittohuonetta, kun käsissäni oli muista syistä Kirsti Topparin Vanha kauppahalli (1979). Siinä tuli vastaan "kuukhuusi" eli keittotalo.

Rantatorille keskittyi valmiin ruoan kauppa. Kokhusin vierellä oli kolme riviä myyntipöytiä, joista myytiin keittoruokia: lihasoppaa, hernesoppaa, vellejä ja puuroja sekä suosittua "varimakeata", siirapin ja kuuman veden sekoitusta. (s. 19)

Valitettavasti Topparin kirjassa ei ole edes kirjallisuuslistaa vihjeeksi lähteistä. Pienellä yrityksellä lehdistöstä löytyy vahvistavaa tietoa.

Pilalehti Matti Meikäläinen selostaa numerossaan 12/1885

Kenties haluttaa sinua kuitenkin kuulla miten täällä pääkaupungissa syödään, juodaan ja nukutaan näin kesäiseen aikaan. Syönti tapahtuu niin että sopparuokia syödään lusikalla, liharuokia veitsellä ja kahvelilla, leipää taas viedään "kymmenen kynnen kanssa" (viisikin riittää) lähemmäksi sitä leipälinkkua. Kaisaniemellä ja rantatorilla syödään ulkona taivaan sinisen kannen alla,...

Saman lehden Helsingin kesän kehunnassa numerossa 10/1890 Rantatori on keskeinen paikka, josta esitetään myös oheiset kuvat.

"Toista on Helsinkiin jääjän." Täällä on vaikka mitä. Ei täällä kompastu kiviin ja kantoihin, jos mieli marjoja tekee, astuu vaan asfalttikäytävää myöten rantatorille, kääntää penniä hyppysissään, niin on tuohinen kädessä, täynnä meheviä mansikoita, imeliä vatukoita tahi mitä vaan lystää. 

Valitat väen vähentyvän. No jaa, jos anoppi menee maalle, se pöllö, niin sen vahingon jaksaa kärsiä. Jos hänen lähdettyään kaipaat akan kielen surinata, niin on täällä akkoja kaksi torillista, rantatori ja Hietalahden tori täynnänsä. 

Sanot Helsinkiä kesällä kuolleeksi. Oi sinä epäuskoinen israeliitta! Syövätkö kuolleet, häh? Mene rantatorille katso ja opi kuinka siellä leuat hyvällä ruokahalulla loksuttavat.

Juovatko kuolleet, häh? Mene rantatorille sinä totuuden polkija, valituksen vonkuja, katso ja opi kuinka siellä iloisesti korttelia kallistetaan kaljatynnyrin ääressä. 

Päivälehti kertoo 18.11.1891, että

Ruokamyymälöitä työmiehiä varten on sitä paitse rantatorilla, rautatietorilla, Santalahden torilla ja Kinakadun torilla, joissa useimmilla eukoilla on lämmintä ruokaa myytävänä. Heidän ruokavieraansa ovat enimmäkseen maaseutulaisia ja alhaisin kerros työväkeä.

Päivälehti esitteli 12.9.1893 yhden myyjistä

Vanha kahvinmyöjä. Matami Backström täkäläisellä rantatorilla on 39 vuotta istunut pöytänsä ääressä anniskellen kahvikultaa huolimatta pyhästä tahi pahasta ilmasta. Edellisillä vuosikymmenillä tilit näyttivät muutaman tuhat markkaa säästöä, vaan kilpailu on silläkin alalla tehnyt tekojaan. Säästetyt rahansa lainasi hän pojallensa joka alkoi kauppaliikkeen mikä 20 vuotta hyvin kannatti; vaan nyt piti tehdä konkurssi, niin että äiti saa valvoa saataviaan konkurssipesästä. Ei eukko siitä kovin pahoillaan ole, tykkää vaan että tänä vuonnahan kaikki kauppiaat ovat tehneet konkurssin. Onpa matami vähän ylpeäkin siitä että on vanhin kaupungissa mainitun elinkeinon harjoittajista.