Runoilijan jäljillä

Project Gutenberg julkaisi kesällä Irene Mendelinin runokokoelmat Koivikossa I ja Koivikossa II. En ollut Mendelinistä koskaan kuullutkaan, mutta Wikipedia-sivuaan oli tehty huolella. Siinä ei näkynyt mitään ilmeistä blogitekstin aihetta, mutta lopun lähdeluettelossa huomioni kiinnitti Oulun kaupunginkirjaston julkaisu Saran sisaret : naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun. Vaikka olen naistoimijoita nyt vuosikymmenen keräillyt, moni nimi oli vieras. Vähiten tekstiä oli saanut Ida Castalia Lönnbeck (o.s. Lindström 1845-1920), jonka Wikipedia-sivu on myös hyvin niukka. Löytyykö Kansalliskirjaston digitoinneista lisätietoa?

Varhaisin osuma on jouluaaton 1862 FAT, jonka virkamiesten eläkekassan listauksessa on kruununvouti Henrik Johan Lindströmin leski Matilda Carolina Wilhelmina Löfman ja alaikäiset lapset Ernst August, Hilda Wilhelmina ja Ida Castalia.

Naiskirjailijoiden joukkoon Ida Castalia on päässyt runoillaan, joita hän Wikipedian mukaan julkaisi nimimerkeillä ***talia, -talia tai ...talia. Lehden Lekmannen : tidskrift för religion och allmän sedlighet vuoden 1883 lopulla julkaistussa näytenumerossa on nimellä Castalia allekirjoitettu uskonnollinen runo. Lehden varsinaisissa numeroissa on 4/1884 Castalian tekemiä käännöksiä laulun teksteille (4, 6, 7/1884) ja omia runoja (5, 8, 12, 21/1884). 

Castalia mainittiin kirjoittajana seuraavan kerran Finsk Veckobladin aloittaessa tammikuussa 1888 ja esitellessä toimittajansa. Näihin kuului myös Fredrik Waldemar Lönnbeck, jonka kanssa Ida Castalia oli mennyt naimisiin vuonna 1885. Aviomiehen muistokirjoituksessa kerrotaan, että Ida Castalia oli nimimerkillä  ...talia tunnettu kirjoittaja (Dagens press 9.11.1914). Samaisesta tekstistä käy ilmi (samoin kuin Lönnbeckin Wikipedia-sivulta), että mies oli merimiehenä ollessaan saanut Englannissa vapaakirkollisen herätyksen ja palattuaan Tammisaareen vuonna 1883 perustanut edellä mainitun lehden Lekmannen.

Ida Castalian runoilu saattoi olla uskon tai miehen innoittamaa, mutta hän ei ollut perheensä ainoa kirjoittaja. Uusi Suometar raportoi 18.10.1891 merimies Ernst August Lindströmin kuolleen tammikuun 16 päivänä Montevideossa. Tämä oli kadettikoulun yleiset luokat suoritettuaan lähtenyt 16-vuotiaana (eli vuoden 1864 paikkeilla) merille. Näin hän päätyi Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisena hän jatkoi merenkulkua Pohjois- ja Etelä-Amerikan väliä. "Matkoiltaan on hän lähettänyt hauskoja päiväkirjaotteita kotimaahansa, tiet W. N". Valitettavasti lähteenä käytetty Västra Nylandin juttu 16.10.1891 ei kerro enempää

 

Ida Castalian aviomies muutti muistokirjoituksensa mukaan vuonna 1900 Lontooseen ja vuonna 1901 Tukholmaan. Ainakin jälkimmäisessä muutossa vaimonsa Ida Castalia oli mukana ja hän jäi Ruotsiin miehensä kuolemankin jälkeen. Täyttäessään 70 vuotta Uusi Suometar 27.1.1915 esitteli hänet toimittajan ja raittiusmiehen leskenä, joka

on kotoisin Tammisaaresta, mutta asunut jo monta vuotta Tukholmassa. Nuoruutensa runot julkaisi hän pienenä parikymmentä vuotta sitten ilmestyneenä vihkosena. Salanimellä -talia kirjoitti hän useita muitakin runoja.

Wikipedian mukaan Ida Castalia oli syntynyt Tammisaaressa, mutta poikansa allekirjoittamassa kuolinilmoituksessa Åbo Underrättelserissä 5.12.1920 syntymäpaikka on Espoo. Jälkimmäisen vahvistaa Espoon kastettujen lista, jonka mukaan perhe asui Martinkylässä, joka nykyään tunnetaan Hannuksena. Kovin pitkään Ida ei ollut espoolainen, sillä perhe muutti marraskuussa 1846 Helsinkiin, jossa veli Ernst August syntyi vuonna 1849 (RK Espoo 1840-46 s. 340). Isän ura vei perheen sittemmin Tammisaareen, jossa isä kuoli 56-vuotiaana Ida Castalian ollessa 15-vuotias (Helsingfors Tidningar 6.10.1860).