Granqvist kertoo (s. 62), että Ottman "joutui 1770-luvun puolivälissä vaikeuksiin laittoman viinanmyynnin tähden ja katosi jäljettömiin Helsingistä". Mies ei saanut rauhassa poistua paikkakunnalta, vaan häntä kuulutettiin Vaasan läänissäkin marraskuussa 1776.
Tuntomerkit eivät olleet kovin kummoiset: noin viisikymppinen peruukkia käyttävä mies. Eikä Ottman näytä erityisemmin piiloutuneen, sillä Dagligt Allehanda ilmoittaa 19.9.1777 Tukholmaan saapuneiden joukossa porvarin Johan Ottman Helsingistä. Tämä majoittui hattumaakari Hoffmanin luo Smedjegatanille.
Eikä aikaakaan kun Ottman palasi Helsinkiin. Granqvistin tiivistys maistraatin pöytäkirjasta 8.11.1784:
Loppuvuodesta 1784 hän kuitenkin ilmestyi maistraatin eteen irtisanomaan porvarisoikeutensa. Ottman kertoi poistuneensa joksikin aikaa maasta, mutta palanneensa sitten vähin äänin takaisin ja asettuneensa vaimoineen asumaan Viaporiin. Poissaolon aikana kaikki hänen omaisuutensa Helsingissä oli myyty, ilmeisesti velkojen maksamiseksi. (s. 62)
Porvari (!) Johan Ottmanin vaimo kuoli Helsingin haudattujen listan mukaan 66-vuotiaana 17.7.1785.
Lisäys 12.1.2021: Ottmanin toimista laajemmin kertoo Veikka Kilpeläinen gradunsa Salaviinarinkien toimintaympäristöt Helsingissä 1770–1787 sivuilla 58-62.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti