sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Satunnaisia 1700-luvun leikkeitä

Kaivettuani eilisiin täydennysosiin FB:stä leikkeen, keräsin saman tien muut tuttaville jaetut huomiot, joista tulee tänne "mukava" sunnuntaisarja.

Aivan lopuksi Posttidningar-läpikäynnissä palasin 1720-luvun loppuun, josta löytyi tämä erikoistapaus.
Kommentoin: "Bilsa ei kuulu osaamisalueisiini. Onko tässä kananmunien joukkoon mennyt käärmeenmuna? Eivätkö immeiset vuonna 1729 olisi tienneet, että tämä olisi ollut mahdollista?" Tarkemmat lukijat huomasivat "jalanalut kyljissä". Uskottavin selitysehdotus tuli arkeologilta: "Olisikohan voinut olla epämuodostunut sikiö, kun puhutaan karvoista ja jaloista. Sekä sen että munan epänormaalin suuren koon selittäisi esim. infektio."

Varsinaisessa alussa totesin "Kun duuni sujuu, miksipä et lähettäisi saavutuslistaa virallisen lehden ilmoitussivulle."
Tuttavani innostui etsimään swansskrufin merkitystä. Ei häntäruuvi kuten Googlen kääntäjä väitti vaan 1880-luvun Ahlmanin sanakirjan mukaan peräjurppu.


Tammikuun lopulla olin jo tottunut iäkkäiden kuolemien ilmoituksiin ja totesin yllä olevasta "Vuonna 1740 suomalaisetkin alkaa päästä juoneen mukaan. (Juuri kun se on toivottavasti vihdoin muuttumassa.) Vaasasta kerrottiin 114-vuotisena kuolleesta ilmajokisesta miehestä ja nyt porilainen. Eikä mitään lässytystä työnteosta tai tarkasta näkökyvystä." Toiveeni juonen muuttumisesta osoittautui turhaksi, näitä oli tasaisesti ainakin vuoteen 1760.

Reippaaksi lopuksi "Ryhdy välskärin kisälliksi (keskellä hattujen sotaa) ja saat kantaa miekkaa!"



Ei kommentteja: