Täydennysosia

1) Vaikka eilen kiukuttelin, niin pitihän Ruotsin 1900-luvun lehtiä pikkasen testata. Hohenthal-haku tuotti tavalliseen tapaan tulosta ja kahlattuani varsin monta asianajajan mainosta ja muuta sälää Svenska Dagbladet 7.12.1960 tarjosi oikeasti mielenkiintoista. Eikä ainoastaan siksi, että siinä oli kuvan kanssa nanoserkku. Juttu nimittäin kertoi, että charter-lennoilla oli tuotu Suomesta 700 shoppailijaa hyödyntämään itsenäisyyspäivän vapaapäivän! Varsinaista ostosmatkailua. (Jarl Hohenthal oli päässyt erityisesti esille, sillä laukkunsa olivat paluumatkalla ylipainoiset.)

2) Julkaistuani aprillipäivän aamuna kertauksen aprillipäivän historiaan avasin illalla jännityksellä Facebookissa jaetun Vasamuseetin videon, joka lupasi samaa. No, sen sisältö oli tuttua aprilipilan ruotsinkieliseltä Wikipedia-sivulta. Paitsi, että Vasamuseetin näkökulmasta Ruotsin kaikkien aikojen aprillipila tapahtui kolme viikkoa ennen laivan nostoa vuonna 1961. Tuolloin SVT:n insertissä avattiin laivasta nostettu arkku, jossa oli anakronistista ruokatavaraa.

Hmmm... kuullostaa tutulta. Suomessahan jaksetaan muistella Ylen sivulla kuningsjäynäksi kutsuttua jekkua, jossa teekkarit piillottivat ennen nostoa laivaan Paavo Nurmen patsaan. Ainakaan jutussa haastateltu ei paljasta ruotsalaista esikuvaa. Hyviä ajatuksia voi tietenkin syntyä yhtäaikaa useammilla. (Polyteekkarimuseon opastuksella muistan kuulleeni, että patsasta on Vasamuseetilta kyselty, mutta museolla ei ollut kiinnostusta sitä etsiä, sanottiin joskus olleen museonjohtajan huoneessa.)

3) Viime lauantain linkkilista tuoreisiin epidemiahistoriallisiin blogiteksteihin saavutti suurta suosiota. Puutteeksi huomautettiin antiikintutkijoiden tekstit:

• Antti Lampinen: Antoninusten rutto, koronavirus ja ksenofobia
• Marke Ahonen: Ruttonuolia ja myrkyllistä ilmaa: antiikin tauteja ja tartuntoja

Itse löysin aihetta sivuten tällä viikolla Johanna Laakson kielihistoriallisen katsauksen Rokko ja hänen veljensä. Ja sitten ilmestyi Niklas Jensen-Eriksenin kirjoitus Espanjantauti ja Helsingin Sanomien kohtalo. Ja eilen Ana Koivusalon blogiteksti ”En sure kuten pitäisi.” Epidemia, menetys ja siitä toipuminen 1800-luvun Etelävaltioissa.

Listan ohessa mietin historiantutkijoiden näkyvyyttä valtamedioissa ja Yleltä tulikin pian juttu Yksi laiva toi 200 vuotta sitten Helsinkiin taudin, joka levisi aikansa pahimmaksi väestökatastrofiksi – voiko korona aiheuttaa saman tuhon Suomessa?, jossa haastateltiin Elina Maaniittyä. Olisi voinut myös mainita Magdalena af Hällströmin tehneen taudista gradunsa En sjukdom af högst elakt släckte : Återfallsfebern på Sveaborg och i Karlskrona 1788-1790.

4) Jatko-opiskelun kuukausiraportissa mainitsin, että sanomalehtien läpikäyntiä piristi tutut ja mielenkiintoiset asiat. Edellisiin kuului ilmoitussivujen ulkomailta tulleet hammaslääkärit, joita oli vielä 1800-luvullakin. Kiinnitin huomiota myös lukuisiin ilmoituksiin liikavarvasvoiteesta, joka teemana oli myös tuttu 1800-luvulta. Mutta 1700-luvulla hoidon hammassärkyyn ja liikavarpaisiin saattoi myös saada samalta hoitajalta! (Jaoin leikkeen Facebookiin merkitsemättä muistiin lehden numeroa, hyi.)