"Ei ole tutkittu". Osa: Stalinin vainon suomalaiset uhrit

Aamun Hesarissa - ainakin verkossa - julkaistiin Unto Hämäläisen essee Stalinin vainoissa kuoli yhtä paljon suomalaisia kuin talvisodassa – Valtiojohto, teettäkää selvitys heidän kohtalostaan. Hämäläinen oli Pasilan kirjastossa silmäillyt "kymmenkunta viime vuosina ilmestynyttä Suomen historian yleisteosta" toivoen/uskoen löytävänsä niistä tietoa "niistä suomalaisista, jotka joutuivat Stalinin vainojen kohteeksi 1930-luvulla Neuvostoliitossa". Mutta useimmissa ei ollut mitään tietoa aiheesta.

Kuva Lionel Allorge CC BY-SA 3.0, Wikimedia

Ensimmäinen kysymys: pitäisikö löytyä? Olli Bäckström kommentoi: "Aihe ei esiinny suomalaisissa historioissa, koska Stalinin hirmuhallinnossa oli enemmän kyse Neuvostoliiton kuin Suomen historiasta?" Hämäläisen mielestä esimerkiksi Vahtolan Suomen historiassa olisi lyhyen maininnan sijaan voinut olla "sivu tai parikin" selitystä. Näin siitä huolimatta, että hän kirjoituksensa lopussa väittää aiheen olennaisesti tutkimattomaksi vedoten useiden tutkijoiden lausuntoihin.

Toinen kysymys: onko tutkimatta ja mitä on tutkimatta? Venäjää hyvin tunteva Pia Koivunen reagoi Hämäläisen tekstiin todeten, että "On syytä muistuttaa, että petroskoilainen Eila Lahti-Argutina (1937-2008) teki mittavan työn Stalinin vainoissa kuolleiden suomalaisten selvittämiseksi yhdessä Jukka Rislakin kanssa: Meillä ei ole kotia täällä (1997), Olimme joukko vieras vaan (2001)". "Stalinin vainojen tutkimustilanteesta esseen kirjoittanut Unto Hämäläinen jättää nimittäin kokonaan mainitsematta Lahti-Argutinan teokset aihetta käsittelevää kirjallisuutta peratessaan."

Matti Välimäki innostui tekemään pidempää listaa "aihetta (suomalaiset & Stalinin 1930-luvun vainot) pohtivista teksteistä", joita ei mainittu Hämäläisen esseessä.

• Kuinka selvittää Neuvostoliiton suomalaisten kohtaloita? - Agricola - Pörhölä
• Tietoa Neuvostoliittoon menneistä ja muista suomalaisista venäläisillä nettisivustoilla - Kansan Arkisto
• Tietoa Neuvostoliittoon menneistä – miten ja kenen puoleen kääntyä? - A. Ruusunen
• Suurin suomalaisten joukkomurha (Yle MOT, 21.5.2018)
• A. Kostiainen (1987): Loikkarit. Suuren lamakauden laiton siirtolaisuus Neuvostoliittoon.
• Karjalakuume veti Neuvostoliittoon 1930-luvulla - Agricola - T. Onnela
• Gulagin naapurissa. Neuvostoleirien historiaa suomalaisittain - E. Vettenniemi
• Vettenniemi, Erkki. Punaisen terrorin todistajat. Neuvostoliitto suomalaisten leirivankien muistelmissa. Helsinki: SKS, 2004.

Mutta samaan aikaan presidentti Sauli Niinistö on jo lähettänyt Hesarille sähköpostin, jossa ehdottaa, että Kansallisarkisto aloittaisi asiaa koskevan tutkimuksen. "Totta, historiantutkimuksessa on aukko. Kansallisarkistolla olisi tässä tehtävää". Hämäläisen selvityksen kattavuuteen luottaa myös pääministeri Antti Rinne, jolta on saatu lausunto Hesarin 13:48 julkaisemaan jatkojuttuun.

(Jos Hesarissa joku olisi malttanut tehdä haun yhtymän julkaisuarkistoon, olisi huomannut Ilta-Sanomien käyttäneen 5.1.2008 otsikkoa Tutkijat: Stalinin amerikansuomalaisista uhreista vaiettu. Juttu perustui kolme vuotta aiemmin julkaistuun kirjaan, josta kerrottiin, että "Tohtori John Earl Haynesin ja professori Harvey Klehrin kirja In Denial: Historians, Communism & Espionage arvostelee useita lähdeteoksia ja tutkijoita punaisen Karjalan amerikansuomalaisten tragedian sivuuttamisesta. Kirjassa on myös julkaistu lista Karjalassa tapetuista amerikansuomalaisista.")

Kolmas kysymys: onko tutkimus mahdollista? Sähköpostin lähettämisen lisäksi Niinistö oli kommentoinut Twitterissä Pekka Saurille: "Kansallisarkistolla olisi tästä jo nyt paljon aineistoa. Kokemusta myös selvitystyöstä." (Eljas Orrmanin kriittiset kommentit Kansallisarkiston roolista selvittäjänä eivät siis ole tehneet vaikutusta.) 

En ollut tiennytkään, että Niinistöllä on näin kattava ymmärrys Kansallisarkiston kokoelmista. Ehtikö saada Jussi Nuortevalta konsultointia? Hesari ei ainakaan ollut kysynyt/saanut kommenttia arkistoihmisiltä. Eikä historiantutkijoilta, joten annetaan viimeinen sana heille. 

Pia Koivunen: "Ehdotushan on ihan hyvä, mutta aihetta olisi voinut pohjustaa laajemmin ja vaikkapa tutkijoiden ja arkistoväen haastatteluilla."

Matti Välimäki: "Niinpä! Lisätutkimuksen ehdottaminen muutaman historian yleisteoksen selailun jälkeen (sen vaikutelman tekstistä sai) hieman ihmetyttää. Mutta tosiaan: ehkä tästä lähtee hedelmällinen tutkimuskeskustelu tai -hanke liikkeelle!"

Pia Koivunen: Aiheessa on ihan varmasti tutkittavaa tai ainakin aiempien perusteella joku tutkija voisi tehdä transnationaalilla otteella yleisteoksen aiheesta. Venäjän arkistoja kolunneena voin kertoa, että tutkimustyö näin laajasta ja vaikeasta aiheesta ei ole ihan helppoa.