Puolueettomista arkistoista ja tutkijoista

Riippumaton toimija

Taustaselvitys:

1. Isoisäni Erkki Ilmavalta kirjoitti sotapäiväkirjaansa 11.7.1942 "Anoin vapaaehtoisena Saksan armeijaan." ja 12.7.1942 "Sangollinen jääkylmää vettä niskaani: Aliupseerit eivät pääse Saksaan!". Vaikka olin aikuinen vaarin kuollessa, en muista hänen koskaan sanoneen mitään poliittista. Isäni heiton mukaan appivanhempansa olisivat kuuluneet IKL:ään, jos se olisi edelleen ollut olemassa.
2. Hyvä historiantutkimus perustuu lähteisiin ja päättelyyn, jotka käyvät ilmi lopputuloksesta. Mikään tutkimus ei kerro kaikkea ja valintoihin vaikuttavat tutkijan tietoiset ja tiedostamattomat ominaisuudet. Tutkimuksen arvoa ja puutteita tulisi kuitenkin arvioida ensisijaisesti sen sisällön eikä tekijän tai taustainstituution perusteella.

Asiaan. Kun luin André Swanströmin tekstit Suomalaiset SS-miehet, politiikka ja uskonto ja Suomalaiset SS-miehet ja sotarikokset SKHS:n blogissa melko pian niiden julkaisun jälkeen (eli näköjään syksyllä 2017) vakuutuin siitä, että uutta tutkimusta aiheesta tarvittiin.

Koska aihe ei kuitenkaan enempää kiinnosta, en ole lukenut Swanströmin kirjaa enkä Lars Westerlundin selvitystä. Historiakulttuurista kiinnostuneena olen lukenut kuitenkin eteen tulleita verkkokeskusteluja ja hämmentynyt siitä, miten SS-miehet joillekin ovat koskematon ja pyhä asia, josta saa sanoa vain "oikeat" ihmiset "oikeita" asioita. Kun viime joulun Wienin reissulla kyttäsin paikallisen Vergangenheitsbewältigungin puutteita, on nyt minunkin aika ymmärtää, että musta kylki on täälläkin. Ja puhdistustoimet aika lailla myöhässä. Jussi Nuortevan vastinetta lainaten

Muualla Euroopassa ja etenkin Saksassa sanoma niissä tilaisuuksissa, joissa näitä asioita käsitellään, on toisenlainen. Tilaisuudet ja alustukset päättyvät hyvin usein toteamukseen: ”Ei koskaan enää!” Meillä loppulausuma tuntuu joissakin piireissä olevan pikemminkin ”Ei koske meitä!”

Toisenlaisen näkökulman "oikeisiin" tahoihin toi tänään keskusteluun Hesarin mielipidepalstalla julkaistu Eljas Orrmanin kirjoitus. Käsittääkseni sen viesti tiivistetysti oli, että tuottamalla valtion (poliittisesta) tilauksesta selvityksiä ja tutkimuksia Kansallisarkisto vaarantaa maineensa/imagonsa puolueettomana toimijana ja täten asettaa kyseenalaiseksi arkistoseulonta- eli talletuspäätöksensä. Loppukaneettina: "Historiantutkimus tulisi jättää tiedeyhteisön – lähinnä yliopistoissa – suoritettavaksi, ei minkään virasto-organisaation tehtäväksi."

Siinä missä historiantutkimus esittää vain osan tiedosta, on arkisto aikanaan tallettanut vain osan materiaalista. Ammattitaitoisesti hoidetussa arkistossa päätökset perustuvat avoimesti luotuun ja saatavilla olevaan linjaukseen tai peräti lakiin. Mutta tämä ei tee valinnoista arvovapaita. Äitini kotiarkisto pyörii kämpässäni, sillä taviksen papereilla ei ole samaa arvoa kuin vaikuttajan jäämistöllä. Tämäkin valinta vaikuttaa tulevaisuuden tutkijoiden mahdollisuuksiin ja ymmärrykseen ajastamme. Puhumattakaan isommista linjauksista.

Kansallisarkisto ei siis lähtökohtaisesti voi olla kantaaottamaton osapuoli historiankirjoituksessa. Sen julkaisemat selvitykset ja tutkimukset ovat inhimillisiä tuotoksia eli tutkijan työtä. Niiden esittäminen instituution nimissä luo (nykypäivänä lähinnä teoriassa) katteetonta luotettavuuskuvaa, jota erinäisistä syistä ei tänä päivänä suuren yleisön edessä ole yliopistoissa tehtävällä historiankirjoituksella. Ehkä lähenen Orrmanin ajatuksia, kun näen ensiksi mainitun ongelmallisena.

Ongelmansa on tietenkin myös siinä, että akateemisen tutkimuksen luoma uusi tieto historiasta ei mene jakeluun. Tulee mieleen Dan Carlinin haastattelu, jossa otsikolla The New Golden Age of Oral Historical Storytelling tämä suosittu ja pitkäaikainen podcastaaja totesi m.m., että ihmisille historiantutkimuksen harjoittamisen ulkopuolella on uusi asia, että samoista lähteistä voi tehdä erilaisia johtopäätöksiä.

37:37 So we had to figure out why on Earth you should trust me telling you the story. [...] And so that's when we started quoting people. And once again, you've got to be careful about doing that, too. You don't want anybody's work to be plagiarized, or anything, but you want to make sure though, that when I say this happened, that I give you somebody who you can believe. You know, so-and-so said this happened, and then you integrate that into the story.
Now all of us understand that every historian self-selects.And so just because historian A says this happened, that doesn't mean historian B agrees with them. So then you get competing audio footnotes. So we developed this idea of, OK, well this historian says this, and this one says that.
Well, this turned out to be great. We had no idea that people didn't get-- because they're not history majors.They haven't spent a lot of time on this.They don't realize that there's not one view of history. So one guy wrote me, and he had a great line. He said I didn't realize there was like an MSNBC Fox News version of history, and there always was.
And so this is something that in history they call historiography. Right? The practice of writing history. The practice of selecting sources. Because there's always a selection process. Right?
And this is something historians have been criticized forever. So once we started highlighting this element of history, people were like, I had no idea.

53:02 One said it was black. The other said it was white. Did I really learn anything?
But being able to understand that two intelligent people who've looked at the source material came to different conclusions is, in of itself, a useful piece of information for you today.
[...] I mean, if 500 years from now, the historians have to try to figure out 21st century US politics, and all they have to go on is an MSNBC feed and a Fox News feed, you're going to have to blend those somehow, and come up with a mosaic.
And the funny part about it is, 500 years from now, you can still have as divided a viewpoint over what that history is, as you do now. Right? The ones who say, well that MSNBC version is much more close to the truth.
And I think maybe that's the part that people listening to the podcast found most interesting, was that there isn't just-- I mean, that history's not like math. Right? Two plus two equals four. The Roman Empire did this. And it isn't like that, because it's composed of human beings, and we're variable. Right? And open to interpretation. Hard to quantify 

Ja blogipätkän alkua sivuten kohdassa 7:40 alkaa pätkä, jossa todetaan, että historian väärällä puolella olevat eivät (välttämättä) kerro tarinaansa.

Kuvitusidea historiantutkijoiden Twitter-keskustelusta. Kuva G.F. Nesbitt & Co., printer - Westward by Sea: A Maritime Perspective on American Expansion, 1820-1890, Wikimedia