Mitä FT:t osaavat ja minä en?

Saatuani vihdoin verenpaineeni laskemaan tietokannoista lähdeviitteissä, tartuin eilen Onnettomuuteen ja onneen uudelleen. Selaamalla tarkistaakseni, että onko siinä jotain, mitä haluan lukea ennen kirjastoon kippausta.

Vauhtini pysähtyi - mahdollisesti sattumalta - Mikko Huhtamiehen ja Juha-Matti Granqvistin artikkeliin Kadonnut Frankfurt, jossa sivulla 222 (Huhtamiehen osuutta) oli pätkä, jota itse en pystyisi kirjoittamaan. Historian ammattilaisen mukaan "Kapteeni Herman Flockert oli kokenut lyypekkiläiskapteeni jo ainakin kolmannessa polvessa." Tämän johtopäätöksen hän oli tehnyt löytämällä Juutinrauman tileistä vuosina 1714 ja 1729 nimen Carsten Flockert ja vuonna 1751 nimen Hans Flockert.

Ilmeisesti nämä "kokeneet kapteenit" pysyivät Itämerellä, sillä kolme ohitusta ei ole kovin paljon (lähdeviite: oma "tietokantani" Helsingissä Petter Sundin elinaikana käyneistä laivoista). Vähäisessä datassa on toki se hyöty, ettei tarvitse hukata ajatuksia miettimällä koskevatko saman nimen esiintymät samaa ihmistä. Moinen johtopäätösten teko onkin sitä historiantutkijan taitoa, jota minulta ehdottomasti puuttuu. Ikipäivinä en (toivottavasti) kirjoittaisi, että "Flockert oli ilmeisesti erikoistunut reitille Amsterdam-Pietari, sillä hän ohitti Juutinrauman kaksi kertaa tällä reitillä vuonna 1758" perustuen siihen, että tileissä on yksi meno ja yksi tulo, mahdollisesti jopa samalta matkalta.

Varmistaakseni, että mukaan oli otettu mahdollisia erilaisia kirjoitusmuotoja, tein itse haun nimellä *flo*er* ja kotisatamalla L*b*. Näillä sain esiin edellä esitettyyn sopivat viisi Juutinrauman ohitusta, joissa yhdessäkään sukunimen kirjoitusasu ei ole Flockert, toisin kuin artikkelin lähdeviite "STR, Flockert" antaa ymmärtää. Käyttämällä sitä ei siis tietenkään tullut yhtään tulosta. Saman näköisellä lähdeviitteellä oli merkitty virke, jonka mukaan "poikansa Hermann Hinrich Flocker jatkoi isänsä ammattia". Näitä etunimiä ei ollut hakutuloksissani ollenkaan. Mutta minähän en ole FT.

Eikä Juutinrauman tileissä tietenkään ole kapteenien välisiä sukulaisuussuhteita, mikä on suurin kompetenssiero minun ja FT:iden välillä. Omien havaintojeni perusteella sama sukunimi samassa kaupungissa ei tarkoita sukulaisuutta (ks. esim. tapaus Grape) eikä totisesti sukupolvien ketjua. Mutta FT:n ja dosentin ammattitaidolla tällaisia johtopäätöksiä voi vetää. Olen sanonut ennenkin, mutta toistettakoon: historiantutkijoiden esittämiin sukulaisuustietoihin pitää suhtautua varauksella.

Mistä otettakoon vielä toinen esimerkki samasta kirjasta. Juha-Matti Granqvistin artikkelissa Hylkytavaran jättijako esiintyy sivulla 154 "serkukset Carl Magnus Sunn ja Per Hansson Sunn" osana listaa, jonka muiden henkilöiden välisiä sukulaisuussuhteita ei eritellä. Ainoa kappaleessa oleva lähdeviite käsittelee toista faktaa.

Kirjaani Munkkiniemessä vuonna 1735 kuollut Petter Sund tallentamieni tutkimustulosteni mukaan Carl Magnus Sunn oli Isak Sundin poika, joka puolestaan oli Petter Sundin poika. Per Hansson Sunnin isä oli isovihan jälkeen Helsinkiin tullut Hans Sund, jota mikään tuntemani asiakirjalähde ei vahvista Petterin samannimiseksi pojaksi ja jaarittelin aiheesta kirjaan pitkän pätkän. Mutta koulutetut ammattilaiset eivät tarvitse lähteitä, sillä he osaavat tehdä johtopäätöksiä.

Historiaa opiskeleva Mikko Kuitula totesi taannoin Ylen haastattelussa: "Sukututkimusta on monesti pidetty jonkinlaisena historian aputieteenä. Itse näen sen enemmän ihan harrastustoimintana." Kakistelin lukiessani tuota ensimmäistä kertaa, mutta tottahan se on. Vertaisarvioinnin läpäisevä historiantutkimus ei kaipaa sukututkimukselle ominaista todistusvoiman hakemista lähteistä eikä näistä muodostuvia tuloksia. Historiantutkimuksen esityksiä voi toki käyttää sukututkimuksessa apuna, mutta vain noudattaen nykyaikaiselle sukututkimukselle ominaista lähdekritiikkiä.

Kuva: Lehden Tuhkimus näytenumerosta vuodelta 1911