Maria ja Henrik kasvoivat nahkuri-isäpuolensa kodissa Alakainuun kirkonkylässä ja ottivat vuoden 1851 lopussa muuttokirjat Ouluun (B:2, s. 30). Silloin he eivät vielä olleet täysorpoja, sillä Alakainuun rippikirjan (AI:7c, s. 741) mukaan äitinsä Magdalena Sundqvist/Orädd kuoli helmikuussa 1852.
Ehkä muutto olikin myöhästynyt, sillä Ouluun Henrik merkittiin sisäänmuuttaneeksi vasta vuonna 1853 (RK). Henrik oli kaupungissa oppipoikana ja Maria arvatenkin myös jossain palveluksessa. Kyläkirjaston kuvalehdessä 6/1911 julkaistiin käsikirjoituksensa suomennos Eräs sotamuisto vuodelta 1854, joka kertoo Oulusta.
Klo 1/2 8 illalla oli aurinko vielä korkealla ja kaikki huokui sulaa rauhaa. Silloin kuuluu kova rattaiden kolina, ja valkeassa vaahdossa värähtelevä hevonen pysähtyy maaherra Lavoniuksen asunnon edustalle Oulussa. Rattailla, lyhyellä kiiniköytetyllä laudalla istuu nuori mies pukeutuneena punaiseen merimiespaitaan, valkoisiin housuihin ja kiiltävään merimieslakkiin. Koska asuin vastapäätä sitä paikkaa, mihin tuo vastatullut pysähtyi, ja kohta tunsin hänet kauppias Ahlholmiksi Raahesta, menin ulos ja kysyin, mitä on tekeillä. Mutta vastauksen sijasta saan kysymyksen: »onko maaherra kotona?» Vastasin hänen perheineen olevan kesäasumuksellaan Lasaretinsaarella. Silloin hän suurimmassa kiireessä ilmoittaa: »Englantilaisia jättiläissuuria sotalaivoja, luvultaan 6 tuli tänään klo 12 Raaheen. Heti sytytettiin kaikki alukset satamassa sekä ne kaksi, mitkä vielä seisoivat veistämöllä. Klo 4, jolloin sieltä läksin, paloivat tervahovi ja pikitehdas parastaikaa. Tänne Ouluun ehtivät ne kyllä klo 10 tänä iltana. Hyvästi!» — — Ja huimaa vauhtia hän rientää maaherran luokse viemään tuota kaameata tietoa.Maria muutti vuonna 1860 Yläneelle, jossa hänet merkittiin mamselliksi säätyläistaloon (RK). Veljensä oli myös Yläneellä, sanomalehtien matkustustiedoista päätelleen Sahlbergin kirjanpitäjänä, mikä tuntuu merkittävältä edistykseltä oppipojasta. Molemmat muuttivat vuonna 1861 Raisioon, jossa Henrikistä tuli pehtoori luutnantti Schantzin omistamaan Pirilän Vähätaloon (RK).
Tai siltä näytti rippikirjassa. Helsingfors Dagblad 9.12.1862 kertoi, että Pirilässä oli aloittanut toimintansa maatalouskoulu, jonka opettaja Albert Grape oli Ultunassa ja Wederbrunnissa opiskellut agronomi. Tähti 17.4.1863 puolestaan mainitsee Pirilän opettajaksi H. Grapen, "joka on käynyt Ultunan kuuluisan maaviljelysopiston läpitse Ruotsissa". Ei ole voitu tarkoittaa kuin Henrik Albert Grapea. Oliko nahkurin poikapuolella resurssit kipaista Oulusta maatalousoppilaitoksiin vai onko hänelle keksitty meriittejä ilmasta? Niin tai näin, Henrik, vaimonsa, Raisiossa 15.4.1863 syntynyt tyttärensä sekä sisarensa Maria muuttivat vielä vuonna 1863 Pöytyälle (RK).
Kun Maria Grape vuonna 1865 merkittiin Helsingin kirkonkirjaan hänet mainittiin Suomen alamaiseksi (RK). Naisten äänessä 6/1912 julkaistun muistokirjoituksen mukaan Grape oli - ennen kuin perusti herrainpukimon Helsinkiin - matkustellut laajalti ulkomailla ja opinnut siellä ammattitietoja ja liiketaitavuutta. Miten lie tämän paikkansa pitävyyden kanssa? Ilmoitus Helsingfors Dagbladissa 6.6.1864 viittaa siihen, että asettuminen Helsinkiin on tapahtunut ennen virallista kirjojen muuttoa.
joka sittemmin [...] on ollut "isänmaantoivojemme" ulkonaisena tunnusmerkkinä ja soreudellaan herättänyt koti- sekä ulkomaalaisten yhteistä ihailua. Se selvä ylioppilaselämän aatteellisen puolen tajunta, joka ilmenee tämän päähineen puhtoisessa valkeudessa ja sen kultaisessa lyyryssä, tuskin minkään muun kansan ylioppilasmerkissä on saanut yhtä tunnusomaista ilmaisumuotoa. Syystä neiti Grape itsetietoisesti iloitsikin aikaansaannoksestaan, jos kohta siihen lieneekin alkuaiheen muualta saanut, ja rakas oli hänelle se ylioppilasnuoriso, jolle hänen kauneusaistinsa oli pystynyt moisen vertauskuvallisestikin kauniin tunnusesineen muovailemaan. (US1912)Helsingfors Dagbladin kronikoitsija noteerasi 8.6.1877 eri laitosten opiskelijoiden moninaiset lakit ja erityisesti fennomaanien ylioppilaslakin, jossa oli punainen raita/reuna. Tämäkin kuului Maria Grapen tuotantoon ja lakin käyttäjiä kutsuttiin lehtitiedon mukaan neiti Grapen komppaniaksi. Tosin kronikoitsija joutui tiedonantoaan 10.6. korjaamaan, sillä Grape ilmoitti, ettei lakki ollut keksintöään. Suomenmielisyyteensä viittaavat kuitenkin tiedot sosiaalisista yhteyksistään.
Työllään hankkimansa varallisuuden nojalla hän - sivistynyt ja paljon vierailla mailla matkustellut kun oli - eli ulkonaisestikin varsin huomattavassa asemassa ja näki useinkin luonaan vieraina pääkaupungin henkistä paraistoa; oli m. m. hyvä tuttu Bergbom sisaruksille ja läheinen ystävä rva Raalle sittemmin Winterhjelmille, jonka kanssa hän oli kirjevaihdossa tämän suuren näyttelijättären kuolemaan saakka. (US 1912)
 |
| Maria Grape. Museovirasto CC BY 4.0 |
jonka jälkeen hän viimeiset ikävuotensa, n. parikymmentä ajastaikaa ystäviensä ja tuttaviensa avustumana ja ajoittain kivuloisena, mutta henkisesti hyvin pirteänä on asunut Ätsärin pitäjässä, eläen muistoistaan, joita hän harvinaisella kertomakyvyllään kiitollisille kuulijoille auliisti jakeli.(US 1912)Veljensä oli vaimon ja tyttären kanssa otti Hollolasta muuttokirjan Hausjärvelle marraskuussa 1887. Perhe oli Hausjärvellä vielä 1894 eli Maria Grapen muutolla Ähtäriin ei ole selitystä näissä omaisissa. Maria Grape ei kuollut Ähtärissä vaan
Taudin runtelemana tuotiin hän noin 3 viikkoa takaperin tänne Helsinkiin, loistokautensa elinsijoille, jossa hän nyt on vaiherikkaat päivänsä päättänyt. (US 1912)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti