Sosiologi ja kansalaissotafanaatikko

Olen koko kevään boikotoinut 1918-tapahtumia ja -uutisointia parhaani mukaan. Suojakuplani on kuitenkin puhkaissut Etelä-Suomen sanomien pari mielipidekirjoitusta Marjo Liukkosen väitöskirjasta Hennalan naismurhat 1918. Liukkosen vastinetta heikosti muotoiltuun kirjoitukseen kun jaettiin ilolla Twitterissä naisasian/historiantutkimuksen/akateemisen tutkimuksen puolustajien toimesta. Vain yksi FB-tuttavani linkitti siihen kommentilla, joka lyttäsi Liukkosen tutkimuksen, ja tästä jäi epävarma olo.

Siihen tuli selvyyttä kun Jussi Jalonen tuoreeltaan litteroi Tampereella pidetystä Onko 1918 jo historiaa? -paneelikeskustelusta FB-sivulleen osan ja boikotistani huolimatta tuli sekin luettua. Paneelissa istuneet Pertti Haapala, Marko Tikka, Ulla-Maija Peltonen, Pirjo Markkola ja Tuomas Hoppu esittivät kaikki (alkaen 32:00) kritiikkiä Liukkosen työstä. Lähteitä oli tulkittu väärin, esitetty väärin ja aiempi tutkimus oli jäänyt lukematta tai ymmärtämättä. Haapala jopa paljasti kirjoittaneensa lausunnon, "jossa olen sanonut, että sitä ei pitäisi julkaista, koska se ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä."

(Liukkonen ei väitellyt historiasta vaan sosiologiasta. Minulle on täysi mysteeri miten (jos mitenkään) sosiologian tieteelliset kriteerit eroavat historiantutkimuksellisista. Mutta muistan toisen historiasta kirjoittavan sosiologin painottaneen sosiologisuuttaan, kun samalla maallikot pitävät häntä historiantutkijana. Eli eiköhän Liukkonenkin hahmotu historiantutkijaksi, näkee hän sitten itsensä sellaisena tai ei.)

Olettaen, että lahtelainen tuttavani ja Tampereella puhuneet ovat oikeassa, miksi kritiikki ei näy ei-lahtelaisessa mediassa? Miksi Liukkonen pääsee puhumaan? Miksi työ on hyväksytty väitöskirjaksi? Koska "mediaa ei kiinnosta" ja "yliopistot saavat rahaa vain hyväksytyistä tutkinnoista"?

(Kertaus)opetuksia: Väitöskirjat eivät ole virheettömiä eivätkä välttämättä edes laadukkaita. Mediassa menee läpi se mikä menee. Mediassa läpimenneen arvostelu kuullostaa happamilta pihlajanmarjoilta, vaikka kuinka sanansa asettelisi.

Jälkimmäisestä esimerkkinä keskustelun loppupuolella (1:23:30) kysymys Teemu Keskisarjan sanavalinnoista aiemmin Tampereella pidetyssä tilaisuudessa. Ja elämäntapahistorioitsija-termin muistorikkaasti lanseerannut Marko Tikka, jonka kyseisiä sanankäänteitä Jalonen ei litteroinut, mutta tähän blogiin ne kuuluvat. Siis seuraavasti:

... Tauno Tukkinen on tehnyt, hänhän on tällainen jopa voisi sanoa kansalaissotafanaatikko - joka on hän on tehnyt näitä omakustanteita runsaasti ja niistä osa on enemmän onnistuneita, osa vähemmän

Kun Tikka esittäytyessään sanoo perehtyneensä Suomen sisällissotaan 20 vuotta, niin voisimmeko sanoa hänen olevan sisällissotafanaatikko? Yhteenkään kirjaansa en ole koskenut, mutta niitä lienee runsaasti ja lienee turvallista olettaa, että osa on enemmän onnistuneita ja osa vähemmän. Tietämättömiin jää, josko joku on aikanaan antanut väitöskirjastaan superkriittisen lausunnon. Edes mielessään, sillä vain murto-osa kritiikistä tuntuu tulevan julkisuuteen, kuten jo pari vuotta sitten totesin.

Kuva: The Baby's Own Aesop