Täydennysosia

1) Vielä marraskuussa pääsin kettuilemaan Kansallisgallerialle taiteensa kuvien käyttöehdottomuudesta. Mutta en enää. Torstaina tuli täytenä yllärinä ilmoitus, että

Kansallisgalleria on vapauttanut lähes 12 000 teoskuvaa CC0-lisenssillä. merkityt kuvat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, eli jaettavissa, muokattavissa ja hyödynnettävissä missä tahansa, esimerkiksi opetuksessa, tutkimuksessa, sisältäen myös kaupallisen käytön. Kuvat ovat vapaasti käytettävissä, sillä teoksen tekijänoikeuden suoja-aika (70 vuotta taiteilijan kuolemasta) on päättynyt.

Kuvia voi selata joko Kansallisgallerian omilla sivuilla tai Europeanassa, jonne vienyt linkki tosin tarjosi vain 10 000 kuvaa. Esimerkkinä yllä Emil Orlikin Kolme maalaisnaista keskustelee. Lataamalla sen Europeanasta resoluutio oli 2000*2059 ja KG:n sivulta avattuna (latausmahdollisuutta en havainnut) 1166*1200. Samantapainen ero oli toisessakin satunnaistestauksessa.

2) Tekstissä Niin s******n vaikeeta? viittasin aiempiin purkauksiini aloittelijoiden verkkokyselyistä. Yksi löytyi dokumentoituna FB:stä:

Voi luoja. Tyyppi FB-ryhmässä hakee Pasilan huvilaa henkikirjasta 1910. Ilmiselvästi on tietokoneen äärellä, mutta ei a) lue Wikipediasta (tms), että Pasila kuului tuolloin pitäjän puolelle b) ei selvitä Pasilan tuolloista nimeä (hakiko Böhleä vai Pasilaa?) c) eikä täten pysty hyödyntämään digihakemistoa, johon Fredriksbergin huviloita oli merkitty sen verran, että oikean löytämiseen meni alle minuutti. Kyllä siihen aikaan kun minä sukututkimusta mikrofilmejä vääntämällä aloitin... 

3) Kertoessani Mikko Heikuran matkasta Ouluun vuonna 1833 mukana ei ollut omaa kuvaansa, mutta se oli julkaistu Uudessa kuvalehdessä 11-12/1901.

4) Valittaessani Sotakorkeakoulun digitoinneista piikitellen kirjoitin "että on hienoa, että on onnistuttu saamaan kaikilta töiden tekijöiltä tai tekijänoikeuksiensa haltijoilta luvat töiden digitointiin." Mielessäni oli oikeasti epäilys, että näin ei oikeasti ollut. Samaa ajatteli Susanna N., joka kommentoi Pekka Henttosen blogissa viitaten tietosuojavaltuutetun julkaisuun ”Opinnäytetyöt ja tietosuoja” (27.7.2010).

5) Ruotsiksi lukemani Jac. Ahrenbergin teksti Adam Viskarista löytyi suomennettuna Valvojasta 10/1904, jossa minua aikanaan erityisesti ihastuttanut lapsuusmuisto kuuluu

Kun niukka aamiaiseni kotona oli suoritettu, menin muonamiesten tupaan, kävin penkille hänen viereensä istumaan, ja ukko pisti suuhuni silakkaa, hiilillä paistettua lahnaa, reikäleipää ja kaljaa, kaiken aikaa muristen herrasväen järjettömyyttä. Lasten piti saada syödä milloin he tahtoivat, se oli hänen teoriansa, teoria, joka minua suuresti miellytti. Jos tämän aamiaisen aikana tuli sisään joku epäiltävä henkilö, jonka arveltiin kulkevan kieliä kantamassa, niin ukko tarttui varovasti minua niskaan kiinni ja piiloitti minut pöydän alle jalkojensa väliin. Kun vaara oli poissa, vedettiin minut uudelleen esiin — ja minä söin edelleen ja jaksoin erinomaisesti.

6) Kalmistopiirissä julkaistiin Tiina Väreen ja Titta Kallio-Sepän teksti Kirkkoon hautaamisen historiaa Suomessa. Aihetta olen sivunnut monessa haudat-tunnisteella varustetussa blogipätkässäni. Varastossa odotti leike Posttidningarista 8.4.1782, jossa Kemiöläisiä muistutetan kirkkoon hautaamisen kieltämisestä.

7) Lyhyt juttuni suomalaisista St. Helenan vangeista palasi mieleen Otavan joulukirjallisuus 1904 mainoksesta.