Atskin Aaltoa en ilman korttia olisi mennyt katsomaan. Vuosia sitten en saanut Aalto-museosta mitään irti ja nyt en viitsinyt suuremmin yrittää. Alku oli kyllä positiivinen:
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017Mutta lähtiessäni kaksi kävijää onnistuivat astumaan pari askelta liikaa ennenkuin pysähtyivät ihmettelemään mistä ovesta pitäisi mennä sisälle.
Seuraavana Sinebrychoff, jossa mietin kieltä enemmän kuin kuvia.
Onneksi tätä ei tarvinnut miettiä enää seuraavana yönä, sillä museolaiset vastasivatMitäs enkkua oikeasti osaavat sanovat kolmannesta rivistä? Jotenkin tökkii. #museot @sinebrychoffart pic.twitter.com/koW9xLILz8— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017
Itse näyttelyssä oli siis muotokuvia. Teemoittain, mutta jaottelu ei aivan joka taulun kohdalla ollut ymmärrettävä. Yksi järkevä ajatus syntyi. Miksi usein mietitään sitä, miksi ihmiset mustavalkoisissa valokuvissa ovat vakavia, mutta ei vanhojen muotokuvien enimmäkseen neutraaleja ilmeitä?Näyttelyn englanninkielinen nimi tulee Boris Mihailovin valokuvateoksen nimestä, joka on taiteilijan itsensä antama.— Sinebrychoff Museum (@sinebrychoffart) June 16, 2017
Lopuksi Kansallismuseoon, jossa avautui eilen Suomi100-teeman valokuvanäyttely Julkinen ja kätketty Suomi. Ennen kuin aloitan motkottavien twiittieni liimailun, niin totean, että valitut kuvat ovat hyviä. Teemoitus ja näyttelytekstit valitettavasti vähemmän hyviä. Vedin herneen nenään jo ensimmäistä lukiessani.
Mielialaa ei parantanut, kun huoneen toisessa puoliskossa "Kurittoman Suomen" esittely alkoi maalaiskristillisellä (tms.) yhtenäiskulttuurilla. Eikö Kansallismuseolla ole luettu Miikka Tervosen palkittua artikkelia Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta (pdf)? Myöhemmin itse näyttelyssäkin tulee esiin, ettei kulttuuri ollut yhtenäinen, mutta silti pitää toistaa kliseitä.Kylläpä olimme kunnon kansalaisia ja kristittyjä 1917. Ihan turha mainita, ettei muu ollut laillista. @NatMuseum_FI pic.twitter.com/SwtRRNOHBE— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017
Isossa huoneessa oli niin paljon eri asioita, että tekstein luotu jako kahteen ei toiminut.
Vai oliko tarkoitus kyseenalaistaa jakoa? Kun ei moiseen ole Suomen museoissa tottunut...Naisvoimistelu ja herättäjäjuhlat edustavat kuritonta kansaa @NatMuseum_FI Kartanolaisuus ja sinimustat kunnon kansalaisten puolella.— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017
Seuraavassa, pienemmässä, huoneessa teema pysyi paremmin koossa.
Sitten oli isompi huone, jossa käsiteltiin tasa-arvoa ja demokratiaa. (Näyttelyn alussa teemat (6 kpl) esitettiin eri sanoilla kuin itse näyttelyssä.) Esillä oli köyhyys ja vähemmistöt.Fasistista lausuntataidetta lisää seuraavassa huoneessa. @NatMuseum_FI Käpykaartilaisista tai rintamakarkureista ei ole löytynyt kuvaa?— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017
Saamelaiskaravaaneilla tarkoitettiin saamelaisten kuljettamista Euroopan kiertueille. (Muistissa norjalainen väitöskirja, mutta on tästä kirjoitettu suomeksikin.) Aihe olisi sopinut myös näyttelyn päättäneeseen osuuteen."On kysytty, olivatko saamelaiskaravaanit osa rasismin historiaa." Ihanko? Ja kuka on sanonut ei? @NatMuseum_FI— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017
Kansallismuseon näyttely on auki tammikuun puoliväliin. Kannattaa tutustua, mutta ajan ja ajatusten kanssa.Käytäväpätkässä Ruumis ja rotu ei valitettavaa, mutta @NatMuseum_FI onnistui siis herättämään tunteita ja luomaan elämyksen. Viis laadusta.— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) June 16, 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti