Maatalouden ajassa

Raadettuani sadonkorjuussa (lue: pari päivää puutarhamarjojen poimintaa) poikkesin palkinnokseni eilen kotimatkalla Loimaan Sarkaan, jonka perusnäyttely on äskettäin uudistettu.

Edellisestä käynnistä oli niin pitkä aika, että mielenkiinnolla tutustuin uudelleen myös pienoismalleihin, jotka hienosti havainnollistavat kuvitteellisen esihistoriallisen kylän muuttumisen 1900-luvun kirkonkyläksi. Mukana (nappeja painamalla) jopa äänimaailma.

Muutos oli esillä myös perusnäyttelyssä Maatalouden aika, jossa on kronologinen rakenne. Sitähän minä yleensä arvostan ja erityisesti usein staattisena esitetyn maatalouden kohdalla. Lipputiskiltä saadulla kartalla ja eteenpäin jatkuvalla liikkeellä olisin todennäköisesti lähtenyt kierrokselle oikein päin, mutta hienoa, että museon henkilökunta oli halunnut varmistaa tämän vielä kahdella kyltillä.

Taustalla näkyvä varhaisen viljelyn osio aloitti aurojen kronologian, jota mielenkiinnolla (kiitos Kamariherran ja Herrassööringin) seurasin. Niinpä jäin ihmettelemään vuonna 1858 Fiskarsin tuottaman kokometallisen auran sijoitusta mekanisoitumisen jälkeen, pientilavaltaisuuden aikaan. Ehkä siksi, että 1800-luvun kohdalla haluttiin puhua vain karjataloudesta?

Kauttaaltaan oli päästy sujuvaan tulokseen jättämällä monia aiheita mainitsematta. Ja kirjoittamalla säästeliäästi. (Paitsi kosketustauluissa, joissa tekstiä oli liikaa.) Esineitäkin oli harvakseltaan. Alla hätäruokaa.

Tekemistä näyttelyssä on aika vähän. Keskiajan kohdalla aikuinen voi kokeilla käsikivillä jauhamista ja lapsille oli savieläimiä leikkikaluiksi. Draamallisuutta oli tuotu kahdella erilaisella teknisellä ratkaisulla. Oli vitriineissä pienoiskokoisia kuvaelmia, joihin sai "ääninauhan" nappia painamalla. Ja yksittäisten henkilöiden näkökulmaa sai esiin avaamalla siluettikuvalla koristellun oven.

Niin ja tuulimyllyssä sai tietopläjäyksen jos älysi (kuten kassalla neuvottiin) astua sisään ja osui sensoriin. Tuulimylly oli uusiorakennus, mutta riihi, jossa pyöri filmi puimisesta, ja heinälato näyttivät käytetyiltä.

Viihdyin ja pidin, mutta aiheet tuntuivat siinä määrin tutuilta, etten mielestäni oppinut mitään. Maatalousvisan vaikeampi kysymyssetti kylläkin todisti, että kaikkea en tiedä enkä arvaa.