maanantai 14. maaliskuuta 2016

Havaintoja ensimmäisistä naispoliiseista

Kuuntelin pari päivää sitten BBC:n Making History jakson, jossa naisten päivän johdosta kerrottiin sikäläisen naispoliisin perustamisesta. Tästä heräsi (tietnkin) kysymys Suomen poliisihistoriasta. Yritin verkkohakuja tuloksettomasti eikä tiedusteluni Twitterissä tuottanut tulosta. Lähtemättä kirjastoon jäljellä oli vielä käytettävissä (kuten niin usein aiemminkin) sanomalehtihaku.

Varhaisin hakuun osunut, suomenkielisessä sanomalehdessä mainittu, naispoliisi oli Varsovasta ja kuollut virantoimituksessaan soluttautuessaan nihilistien joukkoon (Kaiku 14.9.1887). Tällä ei siis mitään yhteyttä Suomeen, mutta ajatus naispoliisien mahdollisuudesta oli nyt olemassa ja myöhemmin sanomalehdissä kerrottiin myös naispoliiseista Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa.

Suomen tilanteesta Wiipurin Sanomat 17.9.1899 raportoi lyhyesti ja ytimekkäästi, että "Naispoliiseja on asetettu nykyjään kaupunkimme poliisilaitokseen." Tämä uutinen jää täysin irtonaiseksi.

Neljä vuotta myöhemmin eräs helsinkiläinen kertoo seuraavaa:
Tullessani raitiovaunulla Sörnäisistä, nousi Hakasalmen pysäkillä vaunuun muiden muassa kaksi hienosti vaatetettua naista, josta konduktöörin maksua vaatiessa vetivät kumpikin esille hopeannäköiset levyt, sanoen olevansa poliisimiehiä ja saaneensa nuo laput kaupungin poliisimestarilta. Konduktööri sanoi, ettei hän vielä ennen ole tavannut noin kauniita poliisia eikä sanonut uskovansa asiaa todeksi, mutta naiset hyvin virkamiehen tavoin vakuuttivat itsellään olevan oikeuden matkustaa juuri noiden lappujen nojalla. Hetken kiisteltyään asiasta jätti ihmettelevä konduktööri naispoliisit rauhaan. (Uusi Suometar 28.07.1903 )
Toimitus ei vaivautunut tarkistamaan poliisimestarilta hänen mahdollisesti jakamiaan virkamerkkejä. Kaksi vuotta myöhemmin uusi poliisimestari af Enehjelm erotti "poliisilaitoksesta kaksi naispoliisia. He olivat puhtaaksikirjoittajia, mutta saivat poliisinpalkan ja olivat poliisiluettelossa koska puhtaaksikirjoittajia varten ei ollut riittäviä määrärahoja" (Helsingin Sanomat 18.&20.6.1905). Af Enehjemin kuva oheen leikattu Fyrenin numerosta 51B/1905.

Syksyn 1906 aluksi senaatti oli "myöntänyt naiskonstaapelin palkkaamiseksi Viipurin poliisilaitokseen 1,000 mkaa asunnon kanssa, luettuna syysk. 1 päivästä t. v. 1 päivään tammikuuta 1908." (Wiipuri 9.9.1906) Tätä vastaavaa nimitysuutista ei osunut hakuun eikä mitään myöskään Helsingistä, josta Naisten ääni no 4/1907 toteaa, että
"Kaksi naispoliisia on nykyään Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa. Kun tietää miten paljon poliisilla Helsingin kokoisessa kaupungissa on tekemistä rikollisten naistenkin kanssa, ymmärtää mikä suuri edistys-askel tämä on, että he joutuvat tekemisiin oman sukupuolensa kanssa."
Tässä ei enää kyse puhtaaksikirjoittajista. Naisjärjestöjen materiaalin (pdf) mukaan "Suomen ensimmäinen naispoliisi aloitti työnsä Helsingissä 1907." Mahdollisesti, mutta saman sivun aloituksessa "Suomalaisen naisen tie poliisipuvun haltijaksi alkoi prostituutiota käsittelevästä Naisten yleisestä siveellisyyskokouksesta vuonna 1917, missä Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja Tilma Hainari vaati naispoliiseja huolehtimaan pidätetyistä naisista. " on väärä vuosiluku. Sanomalehdet raportoivat kokouksesta ja puheesta maaliskuussa 1908.

Lisää aiheesta Emmi Virtasen gradussa Jumalalle, kodille ja yhteiskunnalle. Suomen Valkonauhaliiton naispoliisikysymys 1905–1923, jossa liiton pöytäkirjojen perusteella ensimmäiset naispoliisit olivat työssään 1907 Helsingissä. Myös Poliisimuseon totuus on, että "Naiset tulivat vähitellen poliisin kenttäpalvelukseen vuodesta 1907 eteenpäin. He palvelivat siveyspoliisissa valvoen ns. irtolaislakia." Heidän nimiään ei vaan kukaan ole viitsinyt laittaa esille.

Uutuudet levisivät länteenkin ja senaatti suostui "siihen, että Turun poliisilaitokseen ensi vuoden alusta saadaan ottaa 4 sivistynyttä naista ylimääräisiksi poliisikonstaapeleiksi" (Turun Lehti 24.12.1908). Virat täytettiin vauhdilla ja
Ylimääräisiksi naiskonstaapeleiksi Turun poliisilaitoksen etsivään osastoon otti poliisimestari perämiehenleski Josefiina Blomström'in, tullivartijan leski Hilma Andströmin, neiti Sofia Laurenin ja sairaanhoitajatar neiti Maria Suomisen, joiden tulee astua virkaansa helmik. 1 p:nä. (Koti ja yhteiskunta no 2/1909)
Tampereella ensimmäinen naispoliisi aloitti vuonna 1910, verkkosivun mukaan. Valkonauhaliiton mukaan (pdf) "Kuopioon saatiin ensimmäinen naispoliisi vuonna 1912 yhdistyksen aloitteesta. Tehtävään tuli diakonitar Maria Mähönen." Yleisradion mukaan "vuonna 1919 Oulu sai ensimmäisen naispoliisinsa, naiskaitsijan. Hanna Sippola eli Kolkatan Manta oli aikanaan legendaarinen henkilö".

2 kommenttia:

Reijo Valta kirjoitti...

Hiljan kävin läpi Oulun maistraatin arkistoa, täkäläinen Valkonauhayhdistys anoi kaupungilta kahden naispoliisin viran perustamista 10.10.1906. Perustelu oli seuraava: "Kun irtolaiselämää viettävä nainen monesti juopuneena korjataan poliisin huostaan, on hän kukaties enemmän kuin tautivuoteella poteva sairas hoidon ja vaalimisen tarpeessa ja tätä hoitoa on toinen nainen sopivin antamaan. Ja kun onneton raukka tiedottomuudestaan herää tajuamaan tilansa viheliäisyyttä, voi hän paremmin uskoa huolensa omaa sukupuolta olevalle vartijalleen ja tämän johtamana parhaimmassa tapauksessa joutua elämänsä käännekohtaan."

Asiakirjojen mukaan anomukseen suostuttiin perustamalla yhden naispoliisin virka. Tiedä sitten milloin se on täytetty.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Virkojen täytössä oli ilmeisesti haasteita, Viipurin yhteydessä oli puhetta venäjän kielitaitovaatimuksesta.