perjantai 18. syyskuuta 2015

Eilen Kruununhaassa ja Sörnäisissä

Eilisen ensimmäinen ohjelmanumero oli SKS:n Muistin talossa -tilaisuus, jolla juhlistettiin SKS:n historiatrilogian viimeisen osan ilmestymistä. Kaksi osaa kirjoittanut Kai Häggman aloitti toteamalla, että jos nyt pelätäänkin yhden puolueen määrittelevän Suomen kansan, on sivistyseliitti "määritellyt, pelännyt ja ihannoinut kansaa" vuosia ilman kritiikkiä. Eliitin aseman muutokselle hän otti esiin saman 1960- ja 70-lukujen vaihteen kuin Juhani Salokangas samassa salissa viime viikolla. Hymy tosiaan tutkimatta?

Anu Koivunen käsitteli omassa puheenvuorossaan Yleisradiota "Wannabe-SKS:nä". Ilmaisu toi heti mieleen Arkistot nousuun -seminaarin, jossa Ylen edustaja mainitsi tulevan Yle Folk -tsydeemin, jossa he kuratoivat kansan tuotoksia näkyville. Pidempi perinne Ylellä on oman arkistoaineistonsa kierrätyksestä, josta Koivusella oli herkullinen kritisoiva sitaatti jo 60-luvulta.

Koivusen pääkohde oli Peter von Bagh, jonka tuotannossa oli korviinpistävää henkilödokumenttien kohteiden miesvaltaisuus. Lisäksi Koivunen mainitsi von Baghin käyttäneen myös enimmäkseen miehiä asiantuntijoina haastatteluissa. Yleisökeskustelussa huomautettiin, että SKS:n tutkimus- ja kustannustoimintaa on ohjannut rahoitus, jota on ollut helpompaa saada miesvaltaisten ryhmien tarkasteluun. Tälläinen sukupuolitarkastelu on mielekästä, sillä kuten kolmantena puhunut Seppo Knuuttila korosti, on kuva Suomen kansasta aina rakennettua.

Näiden johdosta uusintana Roman Schatzin Maamme-kirjasta kesällä tekemäni tilasto. Lakkasin tämän jälkeen kuuntelemasta, mutta satunnaisten vilkaisujen perusteella linja jatkuu.

Sitten jotain ihan muuta, pitkästä aikaa Työvänliikkeen kirjastoon, jossa Kirsi-Maria Hytönen ja Tuomas Laine-Frigren olivat esittelemässä toimittamaansa artikkelikokoelmaa Työläisperhe arjessa ja kriiseissä yhdessä kahden artikkelikirjoittajan kanssa. Joskus pitää kirja hakea käsiini, sillä Piritta Frigrenin artikkeli merimiesten vaimoista 1850-luvun Porissa on aika lähellä sukuhistoriaani. Artikkeli lottien suhteesta rintaman työvelvollisiin kuullosti myös mielenkiintoiselta, varsinkin kun naisten työvelvollisuuden ymmärtäminen on hieman vaiheessa.

Paikalla ollut artikkelinkirjoittaja Sinikka Selin tutkii väitöskirjaansa varten Helsingissä 1950- ja 60-luvuilla koululaisille annetun ammattinvalintaohjauksen aineistoja. Kustakin koululaisesta on hänen itsensä antamia tietoja, testaustuloksia ja ohjaajan muistiinpanoja. Aineistoa on "hyllymetreittäin". Kuullosti tietenkin henkilöhistorian harrastajasta kovin kiinnostavalta, mutta voin arvata, että tutkimuslupaa olisi vaikea saada. Lisäksi ohjauksen siirryttyä kunnilta valtiolle on arkistoihin jätetty vain otoksia.

Toinen kirjoittaja paikalla oli Mikko Kemppainen, joka tutkii kolmen naiskirjailijan vuosien 1900-1918 kirjoituksista syntyvää kuvaa sosialismista. Yksi nimistä kuullosti tutulta ja minulla olikin idealistalla linkki Kemppaisen graduun niin vaiheessa olevassa ryppäässä, että paras kopioida se tällaisenään ja odotella Kemppaisen väitöskirjaa.
Hilda Tihlä: Muistelma 31.01.1903 Uusi Kuvalehti no 2
http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/binding/879688#?page=8
Herrojen penkki
http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/binding/879688#?page=9
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hilda_Tihl%C3%A4
Pesurannassa 01.01.1903 Uusi Kuvalehti no 7-8
http://digi.lib.helsinki.fi/aikakausi/binding/879695#?page=17
Vihdin punakaartin naispäällikkö Hilda Tihlä
http://www.locallit.net/lehdet1/karhu1969.html
http://www.museo24.fi/?action[]=INavigation::viewArticle%286428%29
Mikko Kemppainen: Elämän satuja. Maailmankuvan rakentuminen Hilda Tihlän tuotannossa 1907-1916
http://oulu.ouka.fi/kirjasto/sara/tyovaenliikkeen.htm
http://project.karelia.ru/sui/people/tihla_f.html

3 kommenttia:

Tommi Uschanov kirjoitti...

Hymyä on pienessä mittakaavassa käsitelty ainakin Marko Ahon artikkelissa "Hymylehti ja uusi sensaatiojournalismi (eli kuinka unohdettu kansa löysi seksin)", samaisen SKS:n julkaisemassa kokoomateoksessa Arkinen kumous: suomalaisen 60-luvun toinen kuva (2003).

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos. Häggmanin kommentti ei tainnut kuulua kirjoittamaansa puheenvuoroon eli ymmärrettävää ettei pitänyt täysin paikkaansa. Tai sitten visioi/tarkoitti huomattavasti laajempaa tutkimusta.

(Ottaen huomioon kuinka mielellään graduntekijät tarttuvat aikakauslehtiin ja aiheisiin lähellä nykyaikaa, olisi kyllä voinut kuvitella Hymystäkin jo jotain ainakin sillä tasolla tehdyn.)

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Haa, omassa idealistassani oli Hymy-gradu.
Mikko Siltanen: ”Vai pilaan minä koko ammattikunnan maineen”. Toimittaja Veikko Ennala ja Hymylehti kuusikymmentäluvun suomalaisen aikakauslehtijournalismin soraääninä.