Asikkalan metsään vuonna 1761 eksynyt

Anianpellosta raportoitiin 5. päivä joulukuuta 1761, että Asikkalan seurakunnassa oli tapahtunut jotain huomiota herättänyttä. Noin 20-vuotias neito oli 19. päivä marraskuuta lähtenyt kotoaan metsän läpi kulkevaa ratsutietä kohti kahden peninkulman takana olevaa kylää. hän ei ehtinyt päivänvalolla perille ja eksyi pimeydessä tieltä.

Kahdentoista päivän jälkeen eli joulukuun 1. päivänä nuori nainen päätyi Keltaniemen yksinäistaloon. Hänellä oli ollut matkaeväänä pari leipää, mutta muuta syömistä ei metsässä ollut ollut. Eikä hän ollut kohdannut siellä kuin kaksi sutta.

Hakijat olivat häntä huutaneet pitkin metsää ja kerran nainen oli yrittänyt vastata, mutta äänensä ei kantanut etsijöiden korviin.

Naisella oli ollut päällään vain pellavaiset vaatteet. Kenkänsä olivat kuluneet käyttökelvottomiksi ja hän oli joutunut kulkemaan sukkasillaan. Mutta hän ei ollut kärsinyt tästä vaikka ilmat olivat kylmiä.

Pelastaudttuaan lämpimään hän oli aluksi pyörtynyt, mutta sitten syönyt hyvällä ruokahalulla keitettyjä papuja/herneitä niin, että vatsansa turposi.

Eksynyttä oli kovasti kaivannut vesivehmaalainen sulhanen, jonka kanssa naisen oli määrä mennä vihille 30. päivä marraskuuta. Mies oli niin lohduton, että saattoi vain uskoa morsiamensa kuolleen.

Tämä on ainoa sanomalehdessä Inrikes tidningar 31.12.1761 julkaistun kertomuksen yksityiskohta, josta olisi toivoa saada kiinni eksyneen henkilöllisyydestä, mutta Asikkalan ja naapuriseurakuntien vihittyjen listoissa ei löytymisen jälkeen näy mitään lupaavaa merkintää, jossa sulhanen olisi Vesivehmaalta kotoisin.