Huh, meni nopeammin kuin odotin/pelkäsin. Nimittäin Olofin voudintilien läpiselaus, josta oli jäänyt viimeiset vuodet roikkumaan kun kyllästyin digitaaliarkiston takkuiluun. Mutta eihän tutkimisen ole tarkoitus olla pelkästään hauskaa...Laatutekniikan luennoilta kauan, kauan sitten muistelen, että laadulla on jotain tekemistä asiakkaan odotusten kanssa. Eli kun en odottanut, että digitaaliarkiston kuvat latautuvat vauhdikkaasti ja moitteettomasti, kestin palvelutason. Mutta epätasaista oli. Välillä seuraava kuva tuli alkukoossa silmänräpäyksessä, välillä joutui odottamaan minuutin verran. (Valehtelematta, toisinaan laskin sekunteja, joita kertyi kyllä kymmeniä.) Kun sivulla oli jotain, mitä piti zoomata...
Eli mielummin tihrusti silmälasit ruudussa kiinni ja harkitsi siirtymistä työpaikan neuvotteluhuoneesen, jossa olisi ollut kuvaheitin. SukuForumilla on ratkaisuksi ehdotettu kuvan lataamista omalle koneelle, mutta kun läpikäytävänä oli satoja sivuja niin se ei olisi kovin käytännöllistä.Mitäs minä niistä sivuista sitten sain irti? Sanan sieltä ja toisen tuolta. Toivottavasti luotettavan erottelun kuittien, avoimien kirjeiden ja kirjeiden välille. Useimmista jälkimmäisistä lähetyspäivän ja lähettäjän. Joista teen amatöörimäisiä muistiinpanojani:
On se hyvä, ettei Arkistolaitos ole ottanut käyttöön sosiaalista metadataa. Saa joku muukin ilon etsiä ja löytää esim. sakkoluettelot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti