Sukututkijan loppuvuosi

Helsingin yliopiston paikallislehti Yliopistolainen tekstimainosti numerossaan 2.12.2011 Kansalliskirjaston G. A. Wallinin näyttelyä. Näyttelyn ohi olen kävellyt sujuvasti, mutta juttu pysäytti huomauttamalla, että Wallinin päiväkirjoista oli vuonna 1958 ilmestynyt "Rohkea kuin leijona" -niminen sarjakuva Joka Poika -lehdessä. Historiallista sarjakuvaa, aah... tyylinäyte löytyy Wikipediasta.

Wallin vilahti myös Hiidenkiven numerossa 6/2011, jossa oli teemana nimet. Kiinnostavin artikkeli käsitteli Perämeren nimistöä, mutta opin jotain myös helsinkiläisten naisten nimikäytännöistä ja nimipäiväni perinteisestä puurotarjoilusta. Lehmille ja lampaille.

Hesarissa 12.12.2011 Eija Vilpas esitteli mummoltaan perimäänsä astiakaappia. Riku Rantala suositteli kolumnissaan 30.12. "lähialueen aikamatkailua mielen sisäavaruudessa". Hän oli itse päässyt "sisällissodan repimään, kolonialismin ikeessä kärsineeseen ja köyhään kehitysmaahan" keskustelemalla 101-vuotiaan isoisänsä kanssa.

Kalle Kinnusen pop-essee julkaistiin HS:n Nytissä 51-52/2011. "Parasta, mitä elämäkertaelokuva voi saavuttaa on totuudellisuus. Sillä ei ole välttämättä kirjaimellisen totuuden kanssa paljoakaan tekemistä, mutta se on elokuvassa vaikuttavampaa ja vakuuttavampaa."

Hesarissa 23.12.2011 arvosteltiin Jerusalemin historiasta kertova kirja ja kainalojutussa kerrottiin, miten vuonna 1911 Valter Juva aiheutti välillisesti mellakan. Juva oli selvittänyt "Hesekielin koodin", joka paljasti Salomonin temppelin sijainnin. Kyseinen paikka, jossa eräs britti aloitti kaivaukset, sattui olemaan sekä muslimien että juutalaisten pyhänä pitämällä paikalla.

Otsikkokuva vuoden 1900 julkaisusta Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi