Kävin vaarini sodankäynnin mielestäni suhteellisen perusteellisesti läpi toimittaessani hänen muistelmansa kirjaksi Ilmavallaksi ja Ilmavaltana. Mutta ajattelin, että kiva nähdä mitä ammattilaiset saavat aikaan. (Eikä Arkistovisan palkinnoissa ollut mitään sopivaampaakaan. Osallistumisesta kiinnostuneiden sopii poiketa Kansallisarkiston FB-sivulle.)
Kuoresta löytyi paksu pinkka kopioita ja parin sivun kooste. Sodan jälkeiset ylennykset olivat uutta tietoa, sillä en kotiarkistossa ollut törmännyt niistä kertoviin papereihin. Jatkosodan yksiköt oli koosteessa esitetty suuremmalla tarkkuudella kuin mihin olin kiinnittänyt huomiota. Lopuksi oli annettu viitteitä sotapäiväkirjoihin, mutta näistä oli erikseen selittämättömästä syystä myös kopioitu kaksi otetta. Jälkimmäisessä oli kohta, jota olin ollut liian laiska itse hakemaan, vaikka tiesin sen olemassaolosta:
Eli seuraa sivukaupalla vaarini käsialaa, joka pysyi samanlaisena yli 50 vuotta tämän jälkeen.
Muiden kopioiden joukossa oli myös papereita, joita en ollut nähnyt. En tainnut osata kysyä kuin kantakortin perään? Kopioihin ei ollut merkitty mistä arkistoista ne olivat peräisin, mutta kun olin jo heittämässä kirjekuorta pois, löysin sen sisältä saatekirjeen, jossa oli lueteltu käytetyt arkistot.
Minulle uusia asiakirjoja oli Upseerikoulun arvostelukirjan ote, joka ei vaarin osalta ollut kovin kiitettävä. Jopa "sotilaallinen käyttäytymis- ja esiintymiskyky" oli vaan Hyvä. Tätä hän ei olisi halunnut minun näkevän... "Sopivuusarvostelu reservin upseerista" oli päiväämätön, mutta ilmeisesti ajoittuu syksyyn 1960, jolloin vaarin luonnekuva oli yhden mielestä "toimelias, vilkas, omaa hyvän huumoritajun" ja toisen "rauhallinen, pehmeähkö, hieman selittelevä". Totuus katsojan silmässä?
Kyllä tämä kannatti voittaa. Vaikka arkistojen käytäntöjä on viime aikoina ylisuojelusta sukututkijoiden parissa kritisoitu, olemme Suomessa kuitenkin onnekkaassa asemassa sekä sota-arkistojen säilyneisyyden että saatavuuden suhteen. Katsottuani nyt 7 kautta brittien Who do you think you are -ohjelmaa on tullut selväksi, että siellä ensimmäisen maailmansodan palvelutiedot tuhoutuivat toisen maailmansodan pommituksessa. Tuoreimmissa jaksoissa eräs julkkis pääsi katsomaan isoisänsä palvelutietoja Irlannin armeijasta itsenäisyystaistelun ajalta. Päälle spiikattiin, että tämä oli vaatinut erityisluvan. Arkistot suljettu politiikan takia?
8 kommenttia:
"(...) ensimmäisen maailmansodan palvelutiedot tuhoutuivat toisen maailmansodan pommituksessa."
Eivät kai sentään kaikki? "Approximately 60% of the records of all soldiers who served in WW1 were destroyed by enemy action in WW2. Of those not destroyed, the records of 2.75 million men had been filmed and were immediately available for public inspection. These are known as the 'unburnt' collection and are archived in Class List WO 364. The majority of the surviving records suffer from the effects of fire, smoke and water damage; they have become known as the 'burnt' collection and are held in WO 363. Much conservation work had to be done before the 'burnt' collection could be filmed and made available in the NA.", väitetään täällä.
Pirskatti, olisi pitänyt tarkistaa.
Ja kuka nyt sodan historiasta saisi tarpeekseen?! Sotahistoriasta kyllä, sen myönnän. :-P
Minä. Jossain vaiheessa oli suuntaviivana välttää sitä (kuluneena aiheena) täällä, mutta nyt on lipsahtanut pahasti.
Minulle tuo tuho tuli aivan yllätyksenä, kuulin siitä nyt ensimmäisen kerran. Viime talvena tuli länsirintaman taistelukenttien arkeologiasta sarja, jossa näytti olevan mahdollista määritellä yksittäisten sotilaiden sijainti juoksuhaudan tarkkuudella sodanaikaisista papereista! Piti oikein käydä IWM:n sivuillakin, heidän kokoelmiensa laajuutta kun aina kehutaan, ja siellä puhuttiinkin tosiaan _yksityisistä_ kirje-, päiväkirja- jne. kokoelmista. Julkiset asiakirjat ovat The National Archivessa.
...(kuluneena aiheena)...
Grmph!
Voi olla vaikea lukijana uskoa, mutta tarkoitukseni on tarjota täällä kiinnostavaa materiaalia, jota ei ole esitetty kymmenissä muissa paikoissa. Enemmän lukijoitahan kai saisi, jos jankkaisi talvisodasta päivästä toiseen. Nimittäin maanataisella luennolla luennoistija (Historiallisen yhdistyksen pj) totesi, että kun otsikossa on talvisota on tupa täynnä kuulijoita. (Mutta minä jossain aivan muualla.)
Niin kipeän totta! Joku (ilmeisesti nainen) aikoinaan kysyikin, miten miehet saisivat aikansa kulumaan ellei toista maailmansotaa olisi käyty! Ja tottahan se on, maailma tuntuu olevan täynnä sen alan asiantuntijoita.
IWM:ssa käynnin pohjalta tulee nyt WWII-aiheista tavaraa Kaponieeriin, mutta otetaanpa tämä haasteena: lupaan kehitellä läppää sodista, joista et ole koskaan kuullutkaan. :-P
Lähetä kommentti