Päivä oli helteinen, mutta vapaaehtoiset jaksoivat esittää ja esitellä suunnilleen 1900-luvun alkua edustavaa työntekoa. Poikkeuksena riukuaidan tekijät, jotka näimme vain seisoskelemassa työpaikkansa vieressä. Jotain historiallisesti autenttista varmaan siinäkin.
Katselimme käsikivillä viljan jauhamista, lankojen kasvivärjäystä, saippuan keittoa. Plankkusahan ja klapikoneen näimme taukotilassaan. Surenkuappa oli tyhjä.
Helteessä hevosta kengittävän sepän hikikarpaloista olisi ollut kiva saada otos, mutta en uskaltanut mennä tarpeeksi lähelle. Viljanpuintinäytöksessä odotin näkeväni varstojen heiluntaa, mutta siinä käynnistettiinkin pihamaan tappuri.
Kuvan taustalla näkyy useampi nuorimies, jotka osallistuivat olkien haravointiin. Vielä nuoremmat avustajat löytyivät köydenpudonnasta.
Vesipumpunkin kimpussa näimme näitä teini-ikää nuorempia avustajia. Olin ehtinyt unohtaa, miten halukkaasti lapset kokeilevat erilaista tekemistä, matkivat aikuisia ja haluavat olla apuna. Käytännön koulutusta, joka on ikävästi unohtunut nykyisen virallisen ja järjestetyn järjestelmän aikana.Hienon tapahtuman, joka järjestettiin jo 20. kerran, takana ovat paikalliset voimat, jotka haastattelemani henkilön mukaan koostuvat pääasiassa eläkeläisistä. Pitkää ikää ja jatkuvaa innostusta heille toivotan.
1 kommentti:
...miten halukkaasti lapset kokeilevat erilaista tekemistä, matkivat aikuisia ja haluavat olla apuna. Käytännön koulutusta, joka on ikävästi unohtunut nykyisen virallisen ja järjestetyn järjestelmän aikana.
Totta puhut! Eiköhän noiltakin pikkulapsilta olisi pitänyt kieltää köysiradan lähelle meneminen jollakin verukkeella... Ja hyvänen aika, eikös siellä ollutkin jonkinlainen hihnapyörä! Lähelle meno sallittu vain täysi-ikäisille rokotetuille oikeustoimikelpoisille henkilöille!
Lähetä kommentti