Niistä Viron museoista

Viisi päivää, viisi museota. Tulopäivänä olimme Haapsalussa niin aikaisin, että ehdimme piispanlinnaan. Sen museo oli uudistunut sitten viime käynnin, noin 10 vuotta sitten. Mutta kovin kummoista kokonaisuutta ei oltu saatu aikaan, minun mielestäni. Seinillä roikkuvat tekstit olivat työläitä tutkia ja dioraamat kitsiä. Piispanlinnan rooli jäi hämäräksi, samoin kuin rakenteiden kehitys, joista olisin mielelläni nähnyt pohjapiirrosten aikasarjan.

Seuraavan päivän Hiidenmaan kierrokseen kuului pitkäksi venynyt kotiseutumuseopysäys. Museo taisi olla Kassarin saarella? Oikein perinteinen, mutta ihan hyvällä tavalla. Puolitoista metriä yhtä asiaa ja sitten jotain muuta. Mielenkiintoisia esineitä, mutta ei liikaa. Paikallinen opas sai niistä pitkän tarinan irti, mutta minä ja ja moni muu jätimme kuuntelematta. Bussilliselle perusturisteja asioita voisi esittää kursorisemminkin.

Tiistaina ei yhtään museota! Aika meni Maasilinnan retkeen. Keskiviikkoaamuna suunnattiin sitten Kuressaaren piispanlinnaan. Toivoin saavani vielä jotain lisätietoa projektiani varten, mutta Saarenmaan museo oli satsannut historiaan vuodesta 1939 alkaen. Kookas näyttely oli hyvin rakennettu. Jos olisi tiirannut jokaisen tekstin ja esineen, aikaa olisi mennyt useita tunteja. Mutta sisällöstä sai myös otteen lukemalla vitriinilasien isoimmalla kirjasinkoolla esitetyt tekstit. Eli tarjosi mielekkäällä tavalla tietoa erilaisille kävijöille. (Jälkikäteislisäys 19.7.2011 15:40: Blogissa jos yhtä, niin toista kans lisänäkemyksiä ja kuvia Kuressaaren museosta.)

Iltapäivän Länsi-Saarenmaan kierroksella pysähdyimme Mihklin talomuseossa. Perusulkomuseotapaus, mutta kaiken tavaran mainostettiin olleen yhden ja saman talouden käytössä. Oppaamme vei meidät jokaiseen rakennukseen, mutta ei tietenkään esitellyt jokaista esinettä. Siihen olisi mennyt ikuisuus.

Paluumatkalla saaristosta Suomeen ehdimme pariksi tunniksi Tallinnaan ja Kari Hintsalan kerrottua Viron historiallisen museon uudistumisesta sinne piti tietenkin kurkistaa. Paikka oli todellakin muuttunut sitten viime näkemän. Kronologista esitystä edusti enää alun filmi, joka oli hauka ja onnistunut. Ison museosalin pikkuständit (?) olisivat vaatineet perusteellisempaa tutkimista kuin mihin oli meillä aikaa. Niissä käsiteltiin erilaisia kulttuurin teemoja, etupuolen teemateksti ei aina tuntunut sopivan takapuolen vitriinin tavaroihin, joissa ei kaikissa ollut ajoitustietoja. Ei paha, mutten varsinaisesti ihastunut. Historiska museet tuli mieleen.

(Museon kaupasta en löytänyt ostettavaa, mutta kassalla huomasin 35 sentin arvat, joissa kaikissa luvattiin olevan voitto. Pakkohan moinen oli ostaa ja sain käteeni kauniin vuoden 2009 kalenterin! Ovela tapa putsata varastoja.)