Historiallinen sanomalehtikirjasto on edistynyt jo niin pitkälle, että etusivulla lukee "Kansalliskirjasto on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771-1900 ilmestyneet sanomalehdet". Ja hakuihin tulee osumia ainakin vuosilta 1911-1917 tekstillä "Tämä lehti sisältää tekijänoikeussuojattua aineistoa. Lehteä voi selata ainoastaan vapaakappalekirjastoissa tarkoitukseen varatuilla asiakaspäätteillä." Siellä ne on tekijänoikeudet tallessa, kirjastossa. vähän niinkuin henkilötiedot arkistossa. Ei pääse mitään ylimääräistä ulos? (Tätä aihetta sivusi Jessica Parland von Essen tekstissään Webbarkiv: "... tillgängligt endast på ort och ställe på de stora forskningsbiblioteken - alltså det går inte ens för en forskare att per distans få tillgång till materialet. Dessutom är all kopiering väldigt förbjuden (det skulle inte förvåna mig om det gäller även material man själv producerat ...).")
Tiina Miettisen artikkeli Eeva Maria Matintytär Löytty – nainen, jonka lukkari Saxberg surmasi Historiallisesta Aikakauskirjasta on kaikille rippikirjoihin koskeneelle sopivaa luettavaa. Tutkitaan kunnolla eikä tehdä oletuksia!
Coloriastossa asian joukossa värjäysaiheisia kaskuja ja vitsejä.
Georg Haggren palasi Raaseporin kaivausten tuloksiin lumen peittäessä alueen alleen.
Rauno Ketonen on kirjoittanut Aleksis Kiven seitsemästä loppilaista veljeksestä ja toisesta kotimaisesta Hakasalmen torilla. Hänen lapsuuden muistojaan Lopen Läyliäisistä myös erillisessä albumissa.
Waaran suvun blogi on hyvä esimerkki sukuun liittyvien henkilöiden ja asioiden esittelystä.
Kotilieden Vanhat ajat kertoo kaikenlaista 1900-luvusta, esim. miten pergamenttipaperista on apua keittiössä.
Englanninkieliset keskiaikauutiset raportoivat Ruotsista löytyneestä vanhasta kirkosta. Samalla foorumilla kerrottiin teoriasta, että viikinkien ensimmäiset retket olivat itsepuolustusta.
Ruotsissa on valtakunnallinen sukututkimusseura työllistänyt yhden henkilön hautainventointiin. Ja projektivastaava hoitaa kuolleitten tietokannan uutta versiota kokoon. Ruotsissa tehdään edelleen CD-levyjä, valtionarkisto väestöstä vuonna 1880. Kaikki edelläolevat uutisoitu Helsingborgs Dagbladissa joulukuussa. Missäs suomalaisen sanomalehden verkkolehdessä olen nähnyt vastaavaa... no en kyllä missään.
Australialaisella sukututkimussivustolla oli kysytty juuriston koostumusta. Tuhannesta vastaajasta 23% oli vankien jälkeläisiä, 17% sotilaiden, 13%:lla oli joku kuuluisa esivanhempi, 11%:lla englantilaista aristokratiaa geeneissään. Lähteenä Eastman's Online Genealogy Newsletter, jossa uutisoitiin myös tuoretta kirjaa, jonka teesinä "ihmiskunta aloitti maanviljelyn saadaakseen viinaa". Ei kuullosta ollenkaan epätodennäköiseltä, onhan useaan otteeseen mietitty mikä sai siirtymään työintensiivisempään elinmuotoon ja paremmat bileet motivoivat moneen.
2 kommenttia:
"Historiallinen sanomalehtikirjasto on edistynyt jo niin pitkälle, että etusivulla lukee "Kansalliskirjasto on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771-1900 ilmestyneet sanomalehdet". Ja hakuihin tulee osumia ainakin vuosilta 1911-1917 tekstillä "Tämä lehti sisältää tekijänoikeussuojattua aineistoa. Lehteä voi selata ainoastaan vapaakappalekirjastoissa tarkoitukseen varatuilla asiakaspäätteillä." Siellä ne on tekijänoikeudet tallessa, kirjastossa. vähän niinkuin henkilötiedot arkistossa. Ei pääse mitään ylimääräistä ulos?"
Tekijänoikeuslainsäädännön aineiston käytölle asettamat rajoitukset eivät ole mikään ilonaihe Kansalliskirjastossakaan, mutta lainsäädännön mukaan kuitenkin eletään. Kirjastolla on oikeus digitoida kokoelmiinsa kuuluvaa tekijänoikeuden alaista aineistoa ja antaa sitä käyttöön omissa tiloissaan, mutta esillepano julkisessa verkossa vaatii kuitenkin sopimusta oikeudenhaltijoiden kanssa.
Se, että vapaan ja tekijänoikeuden alaisen aineiston raja on Sanomalehtikirjastossa tällä kertaa laitettu vuoteen 1910 on minullekin uutinen, enkä tiedä miten paljon keskustelua asiasta on käyty. Rajanveto on ollut perinteisesti hankalaa sen vuoksi, että tekijänoikeus on Suomessa voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta, eli sanomalehtien kaltaisen laajan aineiston kohdalla on ollut pakko tyytyä jonkinlaiseen kompromissiin.
Jossain vaiheessa nykypäivää lähestyttäessä aineiston käyttöoikeus muuttuu siis nykyisen lainsäädännön puitteissa joka tapauksessa rajoitetuksi tai jollain tavalla maksulliseksi (jotta oikeudenhaltijoille voitaisiin maksaa korvauksia).
Kiitos perusteellisesta kommentista. Minä en ole tekijänoikeuksien kunnioittamisen vastustaja, kunhan päivittelen sitä miten vaikea niitä on tämän päivän ympäristössä käsitellä.
Olin kirjoittanut sunnuntain pätkän ennen viime viikoista Historiallisen sanomalehtikirjaston huoltotaukoa. Sen jälkeen hakuun on ilmaantunut automaattinen loppupäivä 31.12.1909. Mutta hakuja voi silti edelleen testata myöhemmillä päivämäärillä ja lähteä sitten kirjastoon katsomaan tuloksia. Mikä on huomattavasti helpompaa kuin mikrofilmien selaaminen samassa osoitteessa.
Lähetä kommentti