Eli muistiinpanoihin käytetään yhtä ja samaa vihkoa/lehtiötä, jossa on irrotettavissa olevat sivut/paperit. Kun muistiinpanojen aihe muuttuu, vaihdetaan paperia. Aika ajoin – mitä useammin sitä parempi – käydään läpi siirtäen löydetyt tiedot niille kuuluvaan paikkaan. Jos käyttäisin tietokantaa, niin sellaiseen. Nykytilanteessa mielellään suoraan työn alla olevaan käsikirjoitukseen. Käytännössä kuitenkin useimmiten kyseisen tutkimuksen materiaalipinoon tai kansioon. (Kuvassa Flachsenius-tutkimuksen kassi) Sieltä ne pitäisi sitten aikanaan (kuitenkin) saada käsikirjoitukseen.
Oleellista on, että löydöt, jotka eivät tarvitse lisätyötä (heti) arkistossa, revitään irti muistiinpanovihkosta. Tai vihkoon jätetään vain tieto lisätiedon tarpeesta. Näin arkistoon lähtiessä vihkossa on vain ideoita tutkimustehtäviin ja tyhjää paperia.
Ongelmaksi jää, että vihkoihin kertyy sivuja, jotka pitäisi laittaa useampaan paikkaan tai jolla ei ole mitään paikkaa. Tähänkin on tarjolla ratkaisuja – amerikkalaiset sukututkijat ovat kirjoittaneet runsaasti muistiinpanojen ja dokumenttikopioiden järjestämisestä. Mutta kuinka järjestelmälliseksi jaksaa tälläinen pino-ihminen ryhtyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti