Ote Wille Isakinpojan eli Otto Wilhelm Oskar Segercrantzin (1833-1902) muistelman Kertoelmia elon alalta osista (Savonlinna 1. & 8.3.1883). Tapahtumapaikkana on Kalvolan Ahlajärven kartano, mutta en Kalvolan haudatuista löytänyt sopivaa iäkästä Mikkoa, joka olisi ollut kartanon alustalainen.
"Noh! mistäs nyt tuuli puhaltaa, koska kerran Mikkokin ilmestyy?" sanoi Luutnanti [Otto Isak Segercrantz (1789-1857)], sävyisesti puhutellen vanhaa Lantin Mikkoa, joka saapui kartanolle. Ukko oli harmaapäinen, pitkä ja vahvantekoinen, elänyt jo kesää pian kahdeksankymmentä, joiden kuluessa oli yhtä ja toista sekä kuullut että itse havainnut. Aikoja jo oli hän vaimonsa, vanhan Ullan, kanssa luopunut torpan pidosta, jossa tätä nykyä vävynsä toimiskeli. Oli ukko vielä terveloinen koska hän, sauva kädessä, harmaa pipulakki päässä, suuri tuohikontti hartioilla, harmaa sarkanuttu messinki nappineen ja punaraitaiset sarsiliivit yllä ynnä "tanokkaat" jaloissa, asteli maita ja mäkiä katselemassa "taulakääpiä", ehtimässä suden pesiä ja kyttäämässä jaukonpoikia koska tulivat joki mättäiden pensastoista näkymöille.
Ilmoista ja tuulista otti ukko visun vaarin, ennusteli merkeistä suven tuloa, vainioiden orastumista, heikkoa eli hyvää vilja vuotta, ynnä varsain ja vasikoiden säilymistä metsän elävältä.
Koska ukko oli tarkka tuntemaan "taivaan merkit", ynnä muut luonnon ilmiöt, olikin Luutnantin hauska ukon kanssa keskustella.
Tämmöiset vanhat urot, jotka olivat aikansa kunnolla asuneet torppaansa ja rehellisesti palvelleet haltioitaan, pidettiin kartanolla, kuin kunniavieraat, arvossa.
Saattaaksensa ukkoa vähän puheliammaksi, tarjosi Luutnantti välistä äijälle "naukun" mitä kaksi, pienestä kuparisesta "taskumatista" jota Luutnanti kutsui "Mahometin lakikirjaksi" ja säilytti kamarinsa kaapissa, ehkä hän itse aivan harvoin nautti viinaa yli pienen päivällisryyppynsä.
Samoin kuin Luutnanti, oli Mikko aikanansa ollut pyssymies, ja nuorempana otellut karhunki kanssa, koska "tylsä limsiö ei antanut tulta lauvastessa" eli "naupurin silmä" oli saattanut "pahentaa" tuliluikun, ettei tappanut eikä löytynyt saatavissa "korpin verta" jolla olisi ukko muka "sivaltanut peräruuvia, tähtäintä ja jyvää".
Useat illat istui ukko, kertoen, Luutnantin huviksi, yhtä ja toista matkoiltansa, tahi muinais tapauksista alustassa ja sen asukkaiden kesken.
Olihan muinoin tiloja hallinnut eräs Kornetti Vuorinen [Johan Henrik Berg (1699-1777)] joka ikään oli halukas pyssymies; hänestä tiesi Mikko kertoa:
"Koska minä kerran pikkupoikana olin soutamassa Kornetti vainaata, joka eräänä kesänä, Sunnuntai päivänä edellä puolipäivän, lähti linnustamaan Ämmön rahkamaalle, satuinpa silloin näkemään kummia, jotka vielä vanhoilla päivin saattavat ruumiini värisemään kauhusta".
"Oli kaunis kesä aamu; Kornetti astui maalle, minä jäin istumaan kuiriin"
"Lähteissämme otin myötäni pahlaimia ja onkimatoja".
"Aloin onkia aikani kuluksi ja vedin kuiriin muutaman ahvenen". "Kala ei syönyt hyvästi, tuli silmääni torkka ja nukahdin hetkeksi kuirin pohjalle" kuuluipa metsästä pyssyn räjähdys, joka herätti minua unesta, koska olenkin aina ollut valpasluontoinen, eikä kulunutkaan aikaa ennenkuin kuulin Kornettin henkästyneenä huutavan: "Mikko hoi, sysää veneh vesille! ja samassa näin Kornetin juoksevan, joten voimansa myöntivät, kuiria kohden ja seurasi häntä jälestä armottoman suuri käärme kuin "uhka ladon hirsi" jolla silmät kiiltivät päässä kuin "tina taltrikit"
Tuo hirmu kiiti Kornetti vainaan perässä, että "pensaat ja pienempi koivuviita painuivat sammalen tasalle". Töin tuskin pääsi Kornetti suullensa kuiriin, airot oli hankoissa ja minä soutamaan jonka jaksoin kotia päin. Peto jäi rannalle, oli Kornetin pyssystä lähtemä luoti masentanut voimansa. Mutta sen talkoon takaa ei lähtenyt enää Kornetti vainaa Sunnuntaina metsästysretkille.
Näin kertoi Lantin Mikko.
Mahtoipa jotakin perää löytyä jutullensa, vaan olipa kaiketi Kornetti vainajan eläessä ja jo aikoja ennen tainkaltaiset jättiläis käärmeet meidän maasta hävinneet. Toisinaan luopi pelko jalopeuran hyttysestä, jota paitsi tunnon laki, moittiva sabattipäivän rikkomista, kaiketi tässä kohden vaikutti valtavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti