Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto aloittaa luvun Kulttuuri, mielen tulkinta ja evoluutio kulttuurin määritelmällä, joka aukesi minulle ensimmäisellä lukemisella! Kirjoittajat tarkoittavat kulttuurilla "sosiaalisen oppimisen avulla välittyviä asioita ja materiaalisia tuotoksia, kuten esineitä. Esimerkkejä ensimmäisistä ovat uskomukset, käytännöt, merkitykset ja taidot, jälkimmäisistä puolestaan työkalut, rakennukset, kirjat ja vaikkapa taideteokset."(s. 229)
Harvemmin (jos koskaan) olen ajatellut sitä, että kulttuuri vaikuttaa ihmisen biologiaan ja päinvastoin. Ylikoski ja Kokkonen erottelevat näille neljä erilaista vuorovaikutuksen suuntaa, ensimmäisenä se, että "kulttuuri itsessään on biologisen evoluution tuote". Toisena "kulttuuri on valintaympäristö geneettiselle evoluutiolle", josta tuttu esimerkki on Euroopassa ja Itä-Afrikassa kehittynyt karjanhoitajakansojen aikuisten laktoositoleranssi. Kolmas kulttuurin ulottuvuus on "tapa, jolla se muokkaa biologisia yksilönkehitysprosesseja". Neljäs että "biologisen evoluution tuottamat psykologiset prosessit ovat tärkeä osa kulttuuristen tuotteiden sopeutumisympäristöä".
Vain yhdestä löytyy konkreettinen esimerkki ja teksti muuttuu tämän jälkeen vielä teoreettisemmaksi ja käsitteellisemmäksi. Vasta puolivälissä Kulttuurievoluutio-lukua näkyy valoa tunnelin päässä. Tuttuja sanoja: heuristiikka, matemaattiset mallit, peliteoria ja tietokonesimulaatio! Kuvauksen kohteena on rinnakkaisevoluutioteoria, jonka "keskeisenä kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset sosiaalisen oppimisen tavat ja niiden seuraukset".
Teorian luojat ovat Peter J. Richerson ja Robert Boyd. Heidän oletuksensa on, että "kulttuuri ja ihmisen biologiset ominaisuudet ovat kehittyneet rinnakkain". Kuullostaa järkeenkäyvältä. Kulttuurin kehittymiseen vaikuttavat tekijät jaetaan kolmeen luokkaan:
1) satunnaistekijät (kulttuuristen mutaatioiden synty ja kulttuurinen satunnaisajautuminen)
2) valinta
3) päätöksentekotekijät
3a) suunnattu muuntelu (yksilöiden oma oppiminen ja keksiminen sekä opittujen asioiden muokkaaminen)
3b) välittymisen vinoumat
torstai 7. heinäkuuta 2011
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (1/4)
Kuuntelin netistä mielenkiintoisen Steven Pinkerin luennon ja innostuin lainaamaan hänen kirjojaan kirjastosta. Niissä oli paljon lisää mielenkiintoista, mutta koska en ole opiskellut lingvistiikkaa, psykologiaa enkä biologiaa, tunsin olevani kyvytön ymmärtämään kysymyksiä, joista asiantuntijoillakin tuntui olevan eri mielipiteitä.
Siis lisää kirjoja kirjastosta kotiin. Turvallisimmalta aloituspisteeltä vaikutti Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto, sillä sen teksti maistui oppikirjalta ja muste oli vielä niin tuoretta, että tuoksui.
Skippasin biologisen osuuden ja aloitin luvusta "Nativistinen evoluutiopsykologia", jolla epäilin olevan jotain sukua mentaalihistorian kanssa. Kirjoittajat esittelevät tyypillisiksi evoluutiopsykologian tutkimuskysymyksiksi "(1) miten ihmiset tosiasiallisesti käyttäytyvät, (2) millaiset psykologiset prosessit ja mekanismit tuottavat tätä käyttäytymistä ja (3) millaisen evolutiivisen prosessin tuloksia nämä prosessit ja mekanismit ovat."(s. 215) Täydellisessä maailmassa heillä olisi aukottomat tiedot esivanhempiemme kohtaamista sopeutumishaasteista. Arkeologian ja historian harrastajalle ei tule yllätyksenä, että tässä on tiettyjä haasteita.
Mutta "vaikka tarkkaa tietoa ihmisen evoluutiohistoriassa vaikuttaneiden tekijöiden yksityiskohdista ei ole, on mahdollista muodostaa päätelmiä yleisistä suuntalinjoista. Niiden perusteella mielen mekanismeja ja niiden tuottamaa tyypillistä käyttäytymistä voidaan rekonstruoida niin, että oletuksia voidaan testata empiirisesti tutkimalla nykyihmisiä." (s. 183) Siis "evoluutiopsykologit ovat kiinnostuneita muinaisuudessa kehittyneistä, käyttäytymistä ohjaavista psykologisista mekanismeista, ja etsivät näitä mekanismeja laboratorio-olosuhteissa." (s. 185)
Vaikuttaa olevan irti arkitodellisuudesta eikä käteen jää mitään sovellettavaa. Kirjoittajat tunnustavat oman kriittisen asenteensa. Katsotaan huomenna jatkuuko se seuraavassa luvussa, jossa mukaan tulee kulttuuri (ja sitä myöten kulttuurihissa-allergiani).
Siis lisää kirjoja kirjastosta kotiin. Turvallisimmalta aloituspisteeltä vaikutti Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto, sillä sen teksti maistui oppikirjalta ja muste oli vielä niin tuoretta, että tuoksui.
Skippasin biologisen osuuden ja aloitin luvusta "Nativistinen evoluutiopsykologia", jolla epäilin olevan jotain sukua mentaalihistorian kanssa. Kirjoittajat esittelevät tyypillisiksi evoluutiopsykologian tutkimuskysymyksiksi "(1) miten ihmiset tosiasiallisesti käyttäytyvät, (2) millaiset psykologiset prosessit ja mekanismit tuottavat tätä käyttäytymistä ja (3) millaisen evolutiivisen prosessin tuloksia nämä prosessit ja mekanismit ovat."(s. 215) Täydellisessä maailmassa heillä olisi aukottomat tiedot esivanhempiemme kohtaamista sopeutumishaasteista. Arkeologian ja historian harrastajalle ei tule yllätyksenä, että tässä on tiettyjä haasteita.
Mutta "vaikka tarkkaa tietoa ihmisen evoluutiohistoriassa vaikuttaneiden tekijöiden yksityiskohdista ei ole, on mahdollista muodostaa päätelmiä yleisistä suuntalinjoista. Niiden perusteella mielen mekanismeja ja niiden tuottamaa tyypillistä käyttäytymistä voidaan rekonstruoida niin, että oletuksia voidaan testata empiirisesti tutkimalla nykyihmisiä." (s. 183) Siis "evoluutiopsykologit ovat kiinnostuneita muinaisuudessa kehittyneistä, käyttäytymistä ohjaavista psykologisista mekanismeista, ja etsivät näitä mekanismeja laboratorio-olosuhteissa." (s. 185)
Vaikuttaa olevan irti arkitodellisuudesta eikä käteen jää mitään sovellettavaa. Kirjoittajat tunnustavat oman kriittisen asenteensa. Katsotaan huomenna jatkuuko se seuraavassa luvussa, jossa mukaan tulee kulttuuri (ja sitä myöten kulttuurihissa-allergiani).
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Valittuja paloja toukokuulta
Jatketaaan eilisestä DVD-maratonista edelleen DVD-katselulla
1.5.
10.5.:
16.5.:
20.5.: Antropologeilla olisi flexitoimistossa tutkittavaa. Joka pöydällä anonyymi vesipullo reviirimerkkinä.
21.5.: Kameran akkulataus näyttää vihreää, aika pakata kamat.
23.5.:
30.5.:
1.5.
- Terry Jonesin kanssa Egyptissä.
- Edelleen Terryn kanssa. Oltiin Roomassa ja nyt on menossa katsaus seksin historiaan.
- Opin, että merenpinnan lasku ei ollut (eikä ole?) lineaarista. Tässä lähtee datamallinnus mielenkiinto hyrräämään.
- Luin, että arkiston vastakohta on anarkia. Kumpi kuvaa olkkarin rahia paremmin?
- Luin loppuun hyvän kirjan taideväärennösporukasta. Peukaloivat myös arkistoja, törkeää.
- Nukuin aamupäivän, söin hiukan ja nyt aloitan Germanian kolmannen kerran. Eli pian taas nukun.
- En tarkoittanut Tacituksen teosta vaan Simon Winderin kirjaa.
- Sain Germaniasta luettua samat 2 lukua kuin edellisilläkin kerroilla. Huomenna tsemppiä.
- Kuuntelen tuoreinta Making history jaksoa. Ilo, kuten aina.
- Germanian sijaan tsemppasin 2 kirjastokirjaa palautuspinoon. Nyt käsissä "Det svenska samhället 800-1720". Tarkoitus lukea osa.
- Älysin VIHDOIN kollata KA:ssa Biographican luettelon. Ja Olle Ångermanhan se siellä! Jännitystä maanantaihin.
- Renvallin mukaan väkisinmakaamisessa ja kaksinnaimisessa ei ole salamyhkäisyyden leimaa (kuten esim. tuhopoltossa).
- Katson kertauksena DVD:tä The 1900 house. Muistan aika hyvin, mutta en tarpeeksi blogitekstiä varten.
- Pitkän aikomisen jälkeen kirjoitin 2 liuskaa Orpana-juttua. Kun alkuun pääsee...
- Kirjoittelen muistiinpanoja vuoden 1994 Narinkasta. Keramiikka vielä jäljellä.
- Nyt tiedän mitä on kivitavara. Kauanko muistan?
- Ylikangas alkaa ärsyttää Klingen lailla. Paitsi että ihan eri tavalla.
10.5.:
- Hesarin lukemisen jälkeen katsoin prujattua inventaariota vuodelta 1591. Eläinparia(?) lukuunottamatta klaari, kuin olisin oppinut jotain!
- FB:ssä kaveri (@JPvE) kommentoinut keskustelua, jossa loistava idea: hissanopiskelijat fiksaamaan wikipedian hissajuttuja.
- Orpanan päätoimittaja tykkäsi jutusta, joten seuraavaksi voisi sitten kokeilla kirjoittaa kirjan käsistä, joka ei ole edistynyt kuukauteen?
- SKS:n kirjatalon kautta Annan salonkiin, josta vielä Lahtisen Anua kuulemaan?
- Vilkunan Katse menneisyyden ihmiseen 14 euroa! Kyllä kannatti ryysätä.
- Erinomaisesta salongista Liisankadulle karanneena.
- Blogissa suurin osa eilisistä ihmeistä. Mainitsematta jäi se, että keskustelin KAHDEN SSS:n ex-pj:n kanssa. 3. sanoo KA:lla 'hei' joskus.
- Katsoin kapaloinnin ja taidan katsoa toistenkin. Huvin vuoksi. http://www.youtube.com/user/nordiskamuseet
- Kuulen Kansallisarkiston kutsun... Jaksaisiko neljä tuntia putkeen 1600-luvun tuomiokirjoja?
- En jaksanut käräjiä. Mutta registratuuran selailu on täynnä yllätyksiä.
- Atskissa. Arkea ennenkuin loppuu.
- Arjen sankarit upea näyttely (seinäteksteistä tosin puuttui 1 possessiivisuffiksi)
- ja Aho&Soldanissa on seinän kokoinen alastonkuva miehestä maisemassa. Edustava. Takaa, siis.
- Kuuntelen PlanetMoney jaksoa, jossa käydään läpi tuhat vuotta Islannin historiaa.
- Toisessa (tuoreessa) PlanetMoney pätkässä oli hyvä katsaus keskiajan taloudesta. Mustan surman vaikutus kaupunkeihin uutta minulle.
- Tänään opittua: Ruotsin vanha kirjallisuus Reginassa eikä Libriksessä. KB:stä ripeä vastaus tiedusteluun.
- Tiskaan ja kuuntelen Making history jaksoa.
- Aion avata Catharina Ingelman-Sundbergin kirjan Brännmärkt.
- ... Historisk tidsfärg, erotik och passion - takakannen mukaan
- Brännmärkt selausluettu. Siinä mitään erotiikkaa ollut.
- Saman kirjoittajan Tempelbranden vaikuttaa lupaavammalta.
16.5.:
- Blogin aamuinen kommentti hymyilyttää edelleen. "Ookkonää Kaisa joku intelletku-Elli? :D ". Ja kalvosettiinkin oli kiva saada nimensä.
- "Finlands svar på Peter Englund" enligt reklam, säger inte emot http://www.historiskamedia.se/bok/djavulens-krig/
- Yksi kirjastopalautus hoidettu, 2 vielä ja sitten luennolle. Suomalainen kansanusko, 1. kerta.
- Opin luennolla mitä "jumissa olo" tarkoittaa. Jo oli aikakin.
- Kaipailen edelleenkin tietoa 1500-luvun sota- ja panttivankien kohtelusta. Hyvät hakusanatkin auttaisivat eteenpäin?
- Blogini sai 30:nnen FB-tykkääjän! http://www.facebook.com/pages/Sukututkijan-loppuvuosi/113503855388505
- Aloitin Elisabet Ahon Sisaren.
- Sisar tuli luettua. Yllättävän ok, Asikkala viite turha.
- Listasin LomaSuomesta historiateemaisia tapahtumia. Melkein joka viikonlopulle.
- Mielenkiintoisin kesätapahtuma: Käpylehmien MM
- "Tällä vyöhykkeellä tavataan sinipiikaa, muistuttavat keijukaisia." [Kansanuskon luennolla]
- "Keinovalo tappoi tontut." [samoin]
- Hieman hämmentyneenä selasin Timo Malmin kirjan Rynnäkkö läpi Tampereen. Ei vuotta ilman Tre1918-teosta?
20.5.: Antropologeilla olisi flexitoimistossa tutkittavaa. Joka pöydällä anonyymi vesipullo reviirimerkkinä.
21.5.: Kameran akkulataus näyttää vihreää, aika pakata kamat.
23.5.:
- Hesassa syntynyt ja kuollut tuottelias kirjailija (http://goo.gl/pxgUu), jonka tuotannosta PKS-kirjastokannassa vain 10 nimekettä?!
- Infopläjäys lounaalla. Ruotsissa elävien ihmisten perhetiedot saa käsiinsä pyytämällä ne paikalliselta verohallinnolta.
- Luin tuoreen Museo-lehden. Hyviä juttuja, lopun piirros paras.
- Spammasin medievalist.net:n FB-sivulle skandi-keskiaikalinkkejäni. Miksen jo aiemmin keksinyt sitä dumppauspaikaksi?
- Kävin Brage pressarkivetissa ja löysin kuolinilmoituksen sijaan synttärikuvan.
- Kävin KA:ssa ja löysin nimeni uunituoreesta kirjasta. Kiitokset on kivoja.
- Tulin kuuntelemaan 1/5 osan luennosta, jonka missaan as oy kokouksen takia.
- Joku asui Kokemäellä kivikaudella. Mutta ei asu enää. Muutti pois vai kuoli tylsyyteen? http://goo.gl/NzmPL
- Siirtolaisprojektin statistiikkaa: kannassa 1449 henkilöä, kirjoitettuna 108 pätkää, jotka kattavat 1207 henkeä (83,3%). Ikä ja terveys...
- tai laskennallisesti ajateltuna vielä 21,65369 tekstiä kirjoittamatta. Eli tätä riittää vuoden 2012 puolelle blogissa.
30.5.:
- Hoplaa, Kansalliskirjaston digitoimat aikakauslehdet avautuvat aikaisempaa pidemmälle. Alkaneet noudattaa 100 vuoden sääntöään?
- Vika kansanuskon luento alkamassa. Pääsenkö missatun jälkeen kärryille? Tulenko uskoon?
- Jos tekisi paran?
- Salmisen Kokemäen historiasta pölyt pois, pikkuserkku kaipaa kylännimietymologiaa.
Professorismiehistä aateliskalenterin kautta Pohjanmaalle
Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Karl Gabriel Thiodolf Rein.Olisi ehkä pitänyt, sillä Kyläkirjaston Kuvalehti, jonka numerosta 15.10.1882 kuva on poimittu, kertoo muun muassa, että
Sanomakirjallisuuden alalla on Rein ollut hyvin uuttera; hän on, näet, antanut kirjotuksia miltei kaikkiin meidän kansallisiin aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin ruotsin ja suomen kielellä — jota viimeksi mainittua kieltä hän vanhempana on harjaantunut kirjoituskielenä käyttämään.Mutta ammatiltaan Rein oli filosofian professori, joka on tämän blogin kannalta melkein yhtä antoisa ammatti kuin tuomiorovasti. Jutun perusteella Snellmanin oppilas ja kirjoitti hänestä kirjan, joka on internetissä luettavissa ja ladattavissa (osa 1 ja 2).
Wikipediasta löytyy näköjään kuvia miehestä vanhemmalla iällä ja hauska perhevalokuva. Filosofia.fi-sivuston tiedoista yhdistettynä aiempaan selviää korrelaatio Gabriel-etunimen ja historian kanssa. Thiodolfin poika oli Gabriel Rein ja historian professori 1930-37. Thiodoflfin isä oli Gabriel Rein ja historian professori 1834–1861. Hänet aateloitiin ansioistaan 7.9.1856 ja Ritarihuoneen verkkosivujen mukaan "Ätten härstammar från Reinilä hemman i Palo by i Storkyro (Österbotten) på 1500-talet. "
Ei ihan 1500-luvulle, mutta muutama sukupolvi taaksepäin löytyy Helsingin ylioppilasmatrikkelista:
- Rein, Gabriel, FM, historian professori, kanslianeuvos (yo 1817, † 1867)
- Rein, Karl, FM, Jääsken kappalainen (yo 1787, † 1803)
- Rein, Gabriel, FM, Vähänkyrön kirkkoherra (yo 1762, † 1809)
- Rein, Karl, Vähänkyrön kappalainen (yo 1730, † 1781)
- Ilmajoen nimismies Johan Henriksson Rein († 1750) ja Elisabet Steen.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Valittuja paloja huhtikuulta
Purettuani loman aikaisia twiitejäni perjantaina kelasin virran alkuun asti. Kevyesti editoituna.
6.4.2011: Google hakee nyt automaagisesti myös sanan Närpes, kun hakusanana Närpiö. Olisi kivempaa, jos hakisi sitä mitä pyydetään eikä omiaan.
7.4.: lähetti elämänsä toisen sähköpostin Viroon, tällä kertaa Saarenmaalle. Pääseekö Olofin linnanraunioihin tutustumaan vai ei?
7.4.: Tämän listan kattavuudelle ja sivujen sisällölle voisi joku tehdä jotain? http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_historioitsijat
8.4.: lähetti kiitoksen nopeasta vastauksesta Viroon. Taskulamppu mukaan ja rauniolle Olofin jäljille.
8.4.: käväisi KA:ssa. SOO aktin tilauksessa oli mennyt vuosi väärin. Uups, did it again.
11.4.: ihmettelee prof Katajalan tulkintaa voudintileistä Karjalan historiassa. Täytynee katsoa sivut vielä kerran.
11.4.: kuuntelee jo unohtuneilla museokäynneillä kännykkään supatettuja "muistiinpanoja". Näillä oli varmaan merkitystä?
12.4.: epäonnistui ensimmäisessä yrityksessään saada taustatietoa sota/panttivankina ololle 1560-luvulla.
12.4.: tavaa kirjaa Eesti Keskaegsed linnused. Sisältää onneksi myös kuvia.
12.4.: kuunteli radiojutun am. sis. sodan 150v muistamisesta. Edelleen rinnakkaisnimiä ja tunteet pinnalla.
13.4: mainittiin Ennen ja nyt -julkaisussa. Ei kirjoittajana vaan sukututkimuksen harrastajana. Nyyh.
13.4.: on parhaillaan Historian lähteille verkossa -tilaisuudessa. Ei kovin antoisa.
14.4.: ihmettelee aamun aluksi, mitä on prosopografia ja onko se tarttuvaa? http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2011041210632
14.4.:
16.4.:
25.4.: Luen Ylikankaan Aikansa rikosta. Miksen avannut aiemmin?
25.4.: V.skap.radio historiassa oli mielenkiintoista juttua Vaasa-laivan tulkinnasta.
26.4.: Kuuntelen kuumeessa englantilaisten emotioita teollisesta vallankumouksesta.
28.4.: Villstrandin Riksdelen lähtee lukemattomana kirjastoon. Joskus toiste.
28.4.: Kuuntelin Sarah Vowellia ja masennuin. Ikinä en kirjoita yhtä fiksusti.
29.4.:
6.4.2011: Google hakee nyt automaagisesti myös sanan Närpes, kun hakusanana Närpiö. Olisi kivempaa, jos hakisi sitä mitä pyydetään eikä omiaan.
7.4.: lähetti elämänsä toisen sähköpostin Viroon, tällä kertaa Saarenmaalle. Pääseekö Olofin linnanraunioihin tutustumaan vai ei?
7.4.: Tämän listan kattavuudelle ja sivujen sisällölle voisi joku tehdä jotain? http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_historioitsijat
8.4.: lähetti kiitoksen nopeasta vastauksesta Viroon. Taskulamppu mukaan ja rauniolle Olofin jäljille.
8.4.: käväisi KA:ssa. SOO aktin tilauksessa oli mennyt vuosi väärin. Uups, did it again.
11.4.: ihmettelee prof Katajalan tulkintaa voudintileistä Karjalan historiassa. Täytynee katsoa sivut vielä kerran.
11.4.: kuuntelee jo unohtuneilla museokäynneillä kännykkään supatettuja "muistiinpanoja". Näillä oli varmaan merkitystä?
12.4.: epäonnistui ensimmäisessä yrityksessään saada taustatietoa sota/panttivankina ololle 1560-luvulla.
12.4.: tavaa kirjaa Eesti Keskaegsed linnused. Sisältää onneksi myös kuvia.
12.4.: kuunteli radiojutun am. sis. sodan 150v muistamisesta. Edelleen rinnakkaisnimiä ja tunteet pinnalla.
13.4: mainittiin Ennen ja nyt -julkaisussa. Ei kirjoittajana vaan sukututkimuksen harrastajana. Nyyh.
13.4.: on parhaillaan Historian lähteille verkossa -tilaisuudessa. Ei kovin antoisa.
14.4.: ihmettelee aamun aluksi, mitä on prosopografia ja onko se tarttuvaa? http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2011041210632
14.4.:
- Jos Skotlannin väestön 1093-1286 saa koottua, niin voisiko sama onnistua seuraavilta vuosisadoilta Suomesta? http://goo.gl/QI7Vi
- vastasi KA:n arkistovisaan. Kysymyksen asettelussa ripaus nipottamisen varaa, tietenni.
- blogiluonnosten siivousta... Ko tua Lattomeren takkaa lehmän ja Kokemäelt ämmän, ni saa molemmat hyvät (Nakkila)
- ... Huittisisa on tyätä ja ruakaa/ Tyrvääsä nälkää ja huaria,/ Karkusa järviä ja vuaria (Huittinen, vähemmän yllättävästi)
- Lähteenä vuonna 1939 julkaistu kokoelma "Satakunnan sananparsia"
- viimeinen historian luento menossa...
16.4.:
- Epäilen vahvasti, että pääsäryn riivaamana ei kannattaisi tähän aikaan illasta aloittaa siirtolaiskroniikan osaa 102. Mutta sittenkin.
- Majapaikan IE hävittää Bloggerissa rivivaihdot samaan tapaan kuin kirjaston koneilla. Jätte kiva, nice.
- Äidin tyttönimi "Airaksinen" tyttären vihkiluvassa: "Irish".
- Nyt olisi aikaa kirjoittaa siirtolaispaloja lisää, mutta kun pitäisi löytää immeinen, josta tietää muutakin kuin nimen ja passinoton.
- Torpparin pojalle 1896 annettiin toiseksi nimeksi Germanus. Kokemäellä, tottakai.
- Kun aika loppuu, niin alkaa sujua...
- Mutta kiireessä ei tule hyvää.
- Luin Mosterin Hylkyä 25 sivua. Tuli mitta täyteen.
- Sain viime viikolla tapettua ajatuksen sivuprojektista ja tänään tuli uusi mieleen. Kuole!
- Käsittelyyn Kerkkosen Bondesegel, josta ei toistaiseksi ole löytynyt hyödyllistä.
- Keksin ihan freesin kirjaidean. Ei Kokemäkeä eikä vankeja.
- OÅ on melkein saatu Viipurista Turkuun. Vähän Sonnenburgin linnaa ennen lounasta.
- Tai muistiinpanojen siivousta.
- Pakkasin kurssimatskut ja löysin vanhan todistuksen. Piilahden [vanhojen käsialojen luku]kurssilla '06. Taas '16?
- Löysin piirtoheitinkalvot, missä kynät? Karttoja pitäisi läpipiirtää.
- Samalla kun katson varsin mitäänsanomatonta DVD:tä Englannin keskiajasta.
- Amatöörien digitointityötä arvostetaan USAssa http://histsociety.blogspot.com/2011/04/theres-something-to-be-said-for-love.html
- Sigillium oli saanut tekstimainoksen Talouselämään.
- Koskin viime kesästä seisoneesen pinoon. Pölyinen mutta yllätti iloisesti.
25.4.: Luen Ylikankaan Aikansa rikosta. Miksen avannut aiemmin?
25.4.: V.skap.radio historiassa oli mielenkiintoista juttua Vaasa-laivan tulkinnasta.
26.4.: Kuuntelen kuumeessa englantilaisten emotioita teollisesta vallankumouksesta.
28.4.: Villstrandin Riksdelen lähtee lukemattomana kirjastoon. Joskus toiste.
28.4.: Kuuntelin Sarah Vowellia ja masennuin. Ikinä en kirjoita yhtä fiksusti.
29.4.:
- Edessä 6 tuntia farmausta vm. 1620. Jee!
- Täyttävät makkaraa ilman sarvea? Miksi?
- Aloitin kakkoserän. Syövät kuivakalaa:"kuin kalalta maistuvaa purukumia"
- Englannissa 1600-luvulla juhannuskokkoja, myös Keski-Euroopassa?!
- Viimeinen jakso. Vilja puimatta varastoon ja talikynttilöitä dipataan yksitellen.
- Runsaasti muuten tekivät piiraita eli vähän niinkuin kukkoja.
- Suoritan kertauskurssia viktoriaanisesta maataloudesta, josta en ollutkaan kirjoittanut blogiini.
- Aloitin teollistumisen ajan 7 ihmeeseen tutustumisen (BBC:n DVD). Ekana Brunelin megalaiva.
- Nyt vuorossa Brooklyn Bridge. Tosi hienoa dramatisointia.
- Sitten majakka kivelle, joka näkyy vain pari tuntia päivässä.
- Nyt alkaa imurin mukaan nimetyn padon rakentaminen.
- Nyt keskellä Amerikan läpi kulkevan rautatien rakennusta.
- Ja sitten viemäröidään Lontoo. Tässähän syntyy kuva, että kaikki suuri tapahtui Englannissa tai Amerikassa.
- Viimeiseksi edessäni a man, a plan, a canal...
- "Civilisation - a personal view by Lord Clark" ei ole hyväksi verenpaineelleni.
Ihmeettömyyksien maa(t)
BBC:n DVD-setti Seven wonders of the industrial world ei herättänyt minussa suuria odotuksia, joten pääsi yllättämään laadullaan. Isot rakennusprojektit oli dramatisoitu hienosti ja oli kiva ratkaisu, että "puhuvat päät" olivat historiallisia hahmoja. Joka jaksossa oli mukana työläisten kärsimystä (ja muitakin ongelmia) eli muistutti sotatarinointia, mutta sankariylistyksen tuloksena oli yhteiskuntaa parantavia rakennelmia, ei pelkkää kuolemaa. Sitäkin kyllä järkyttävän paljon.
Ei vaatinut kovin kummoista huomiointikykyä todeta, että jokaikinen esitellyistä "ihmeistä" oli joko Britanniasta tai Yhdysvalloista. Vihoviimeinen jakso kertoi Panaman kanaalista, joka on edellä mainittujen maiden ulkopuolella ja oli ranskalaisen aivoitus, mutta amerikkalaisethan sen lopulta saivat aikaan. Saksa on kuuluisa insinööreistään, eikö siellä tehty mitään suurta?
Ruotsissa Götan kanaali valittiin johonkin ihmeiden kategorisointiin ja sen tekemistä on joissain kuulemissani radio-ohjelmissa yritetty nostaa esiin suursaavutuksena. Suomen puolelta mieleen ei tule mitään rakennusprojektia, jota pidettäisiin kansallisena sankaritarinana. Saimaan ja Vääksyn kanavat tulivat tehtyä, rautatiet rakennettua ja muutakin aikaansaatua ilman että siihen olisi vaadittu osaamista tai yrittämistä. Suurmiestemme joukossa ei ole insinöörejä, hädin tuskin edes tehtaanpatruunoita. Olimmeko me todellakin niin aikaansaamattomia? Ennen sotakorvausten maksua, siis.
Ei vaatinut kovin kummoista huomiointikykyä todeta, että jokaikinen esitellyistä "ihmeistä" oli joko Britanniasta tai Yhdysvalloista. Vihoviimeinen jakso kertoi Panaman kanaalista, joka on edellä mainittujen maiden ulkopuolella ja oli ranskalaisen aivoitus, mutta amerikkalaisethan sen lopulta saivat aikaan. Saksa on kuuluisa insinööreistään, eikö siellä tehty mitään suurta?
Ruotsissa Götan kanaali valittiin johonkin ihmeiden kategorisointiin ja sen tekemistä on joissain kuulemissani radio-ohjelmissa yritetty nostaa esiin suursaavutuksena. Suomen puolelta mieleen ei tule mitään rakennusprojektia, jota pidettäisiin kansallisena sankaritarinana. Saimaan ja Vääksyn kanavat tulivat tehtyä, rautatiet rakennettua ja muutakin aikaansaatua ilman että siihen olisi vaadittu osaamista tai yrittämistä. Suurmiestemme joukossa ei ole insinöörejä, hädin tuskin edes tehtaanpatruunoita. Olimmeko me todellakin niin aikaansaamattomia? Ennen sotakorvausten maksua, siis.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Kohdattua
Oikealla Finnois de la Carélie ja Finnois du Tavastland. Ranskankielen taitoni on siinä määrin rapistunut, etten ryhtynyt lehteä L'Illustration, No. 3261, 26 Août 1905 tavaamaan, mutta uskoisin kuvatekstien tarkoittavan "suomalainen Karjalasta" ja "suomalainen Hämeestä".Kemikaalikimaran Anja oli päässyt Luvian Ihanan kyytiin kamera mukanaan.
Ilarios Mullan alta otti krittisen asenteen Turun Tuomiokirkon kaivauksiin. En ole eri mieltä.
Hietzu paljasti kesätyöpaikakseen Suomen asutusmuseon ja tarjoili sieltä kuvia. Myöhemmin vielä lisää. Ja lisää. (Suomen Asutusmuseo palkittiin Savo-Karjalan vuoden 2011 paikallismuseona.)
Juuri avatusta Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin talon historiasta on kiva video YouTubessa. Stillikuvista saa ammattitaitoinen asiallista jälkeä.
Kirsi Vainio-Korhonen kertoi Arkistolaitoksen blogissa miten ammattilainen hyödyntää internetiä ja totesi Vakan työläskäyttöiseksi.
Stadin friidu jakoi Topeliuksen kesäisiä ajatuksia ja ystävällisesti myös mainitsi blogini.
Georg Haggrén kertoi Mankbyn kaivauskauden lopputunnelmista.
Eräopas jakoi kolme kuvaa Nautelankoskelta, historian kera.
Kirsti Ellilä alkoi piirtää elämänkertaansa sarjakuvana. Asennetta!
Tuore blogi Kiikalan sanomat tarjoilee vanhojen sanomalehtien antia. Erinomainen idea.
Anu Lahtinen raportoi Hyvinkään villatehtaan museokesästä 2011. Hän on myös aloittanut uuden blogin Savitaipaleen seutu.
Sinisen linnan kirjastossa oli luettu Raili Mikkasen Meren ja ikävän kiertolaiset.
Seppo-zen-selällään mietti hiljaista historiaa.
Viaporitutkijat retkeilivät Espoon kartanon mailla.
Junakohtauksessa kommentoitiin elämäkertoja ja historiatutkimusta.
Ruotsalainen bloggaaja, joka kirjoittaa in English, oli löytänyt museotietokannasta ruotsalaisen sota-aiheisen viuhkan 1700-luvun alkuvuosilta.
Dick Harrison paljasti ruotsalaista juhannusta mainostaessaan (på svenska), ettei tiedä pätkääkään suomalaisesta juhannuksesta. Antoi myös kohdevinkkejä Norjaan matkustaville.
"Ruotsin etevin historiallisten novellien tekiä"
Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Gustaf Henrik Mellin. Kuva koristi Kyläkirjaston kuvalehden numeron 5/1887 kantta.Mellin oli kuvaa ympäröivän jutun mukaan 4-vuotias muuttaessaan Ruotsiin, joka tuolloin oli samaa valtakuntaa. Jutussa todetaan kansallismielisesti
Sanotaan että Suomi on kiitollisuuden velassa entiselle emämaallensa. Voi olla. Mutta täta velkaansa on Suomi vuosisatojen kuluessa koettanut maksaa — koettaapa vieläkin. Meidän ei sovi kehua itseämme, mutta kun ajattelemme kaikkia niitä neron tuotteita, joilla kulumassa olevaan päivään asti Suomen suurimmat ovat Ruotsin kirjallisuutta rikastuttaneet, niin eipä näy olevan syytä kiittämättömyydestä puhua. Mellininkin neron tuotteet omat syystä tähän luettavat. "Ruotsin etevin historiallisten novellien tekiä" oli synnyltään Suomalainen. Jo silmän luonti hänen kuvaansa ilmaisee selvään hänen suomalaista syntyperäänsä.Yhtä lailla kuin kauneus on kansallisuus katsojan silmässä? Wikipedian sivulta löytyy luettelo Mellinin mittavasta tuotannosta ja linkki Projekti Gutenbergin suomennettuun tarjontaan. Tyylinäyte kirjasta Paavo Nissinen. Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta:
Lapuan kylän edustalla oli kenraali Rajevski asettanut sotajoukkonsa edulliseen asentoon. Hevosen selässä, upsieriensa keskellä, katseli hän muutamalta kylän vieressä olevalta mäeltä asemataan; hänen sydämensä sykki levottomasti, sillä syvät huolet raskauttivat hänen mieltänsä. Silmäillessään sotilaitansa ei häntä enää kohdannut heidän raikkaat hurranhuutonsa, osoitukset voiton ilosta ja miehuudesta. Kääriytyneinä ryysyihin lepäsivät he, kivärit vieressänsä, laihoina ja nääntyneinä tanterella.Alkuperäisellä kielellä Mellinin tuotannosta löytyy Google Booksista Jacob Casimir de la Gardie, Lärobok i fäderneslandets historia, Den unga grefvinnan. Novell, Samlade svenska historiska Noveller, första delen, andra delen ja tredje delen.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Kokemäeltä Amerikkaan, osa 101
Kuurolasta lähti 17.10.1898 luku ja kirjoitustaitoinen työmiehen poika Frans Juho Kallenpoika Wälimaa (s. 13.3.1878 Kokemäki). Hän kuoli Amerikassa 10.2.1899.
Lähteet
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 668, 1881-1890 s. 865, 1891-1900 s. 1091
Lähteet
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 668, 1881-1890 s. 865, 1891-1900 s. 1091
Omatoimiretki Tammisaareen
Kun keskiviikkona sain ensimmäisen kerran Olof Ångermanin Tammisaari-viitteet säällisesti kokoon alkoi kyseinen kaupunki kutsua. Todistaakseni itselleni, etteivät lukuisat järjestetyt bussiretket ole minua täysin laitoistaneet, pirautin Matkahuoltoon ja tarkistin menoyhteydet. (Unohdin tarkistaa paluun, vaikka taannoisista Loviisan ja Sundbornin keikoista olisi aiheesta voinut jotain oleellista oppia. Oli kyllä ihan mukava kolmituntinen Lohjan ja Veikkolan kautta. Takamus vaan vähän puutui.)
Pääkohteeni oli EKTA eli Tammisaaren museokeskus. Tutustumisessani oli vähän läpijuoksun makua, mutta arvostavaa sellaista. Päärakennukseksi hahmottamani osa kronologinen paikallishistorianäyttely keräsi lukuisia pisteitä. Alkaen näyttelyarkkitehtuurista, jossa ei tarvinnut hetkeäkään miettiä mihin suuntaan piti mennä. Oli kaivauksittain esiteltyä arkeologiaa, Raaseporin pienoismalli 1470-luvun paikkeilta, äänipisteitä, henkilö&paikallishistoriallisia minilavastuksia. Kuninkaankartanoa ei mainittu, mutta seinältä bongasin 1800-luvun lopun kartan, josta sain Oskar Hultmanin mainitseman Nikolaigatanin käännettyä nykysuomeksi.
Pieni tauko museokaupassa, josta olisin saanut omakseni Gardbergin Karjaan historiankin. Mutta silmäni osui Lotta Bromanin kirjaan Pohjanpitäjänlahti - aikavaellus. Suurin toivein otin hyllystä, onko jotain Sjösängistä? Ei ihan, mutta tekstistä sain hieman lisää osviittaa retkelle, joka on vielä tekemättä.
Toisessa päässä taloa oli vaihtuvana näyttelynä musiikin historiaa. Kiva kesänäyttelyaihe, mutta en ehtinyt kunnolla tutustumaan. Samat sanat pihan reunan valokuvaamosta, johon oli lavastettu 1950-luvun valokuvaamo. Hyvä idea, varsinkin näin digikameroiden aikana.
Sivurivissä oli maatalousmuseon omaisesti eläimiä ja tarvekaluja. Sain täyden sätkyn navetan äänitehosteista. Päädyssä oli miniasuntomuseo: tavallinen asuminen 1700- ja 1800-luvulla sekä vuokrahuone 1900-luvun alussa. Asumista edusti myös Porvaristalo, jossa oli sisustustyylejä enemmän kuin minua kiinnosti. Mielenkiintoisempi oli kelloseppä Blomqvistin työhuone, jossa oli aitoja asiakirjoja esillä.
Käyttämäni tunti riitti vain aivan pintapuoliseen katsaukseen, suosittelen runsaamman ajan varaamista. Mutta minulla oli kiire ihmettelemään täyteen rakennettuja kaupunkikortteleita, joiden paikalle tuotti vaikeuksia kuvitella 1500-luvun kuninkaankartanoa.
Pääkohteeni oli EKTA eli Tammisaaren museokeskus. Tutustumisessani oli vähän läpijuoksun makua, mutta arvostavaa sellaista. Päärakennukseksi hahmottamani osa kronologinen paikallishistorianäyttely keräsi lukuisia pisteitä. Alkaen näyttelyarkkitehtuurista, jossa ei tarvinnut hetkeäkään miettiä mihin suuntaan piti mennä. Oli kaivauksittain esiteltyä arkeologiaa, Raaseporin pienoismalli 1470-luvun paikkeilta, äänipisteitä, henkilö&paikallishistoriallisia minilavastuksia. Kuninkaankartanoa ei mainittu, mutta seinältä bongasin 1800-luvun lopun kartan, josta sain Oskar Hultmanin mainitseman Nikolaigatanin käännettyä nykysuomeksi.
Pieni tauko museokaupassa, josta olisin saanut omakseni Gardbergin Karjaan historiankin. Mutta silmäni osui Lotta Bromanin kirjaan Pohjanpitäjänlahti - aikavaellus. Suurin toivein otin hyllystä, onko jotain Sjösängistä? Ei ihan, mutta tekstistä sain hieman lisää osviittaa retkelle, joka on vielä tekemättä.Toisessa päässä taloa oli vaihtuvana näyttelynä musiikin historiaa. Kiva kesänäyttelyaihe, mutta en ehtinyt kunnolla tutustumaan. Samat sanat pihan reunan valokuvaamosta, johon oli lavastettu 1950-luvun valokuvaamo. Hyvä idea, varsinkin näin digikameroiden aikana.
Sivurivissä oli maatalousmuseon omaisesti eläimiä ja tarvekaluja. Sain täyden sätkyn navetan äänitehosteista. Päädyssä oli miniasuntomuseo: tavallinen asuminen 1700- ja 1800-luvulla sekä vuokrahuone 1900-luvun alussa. Asumista edusti myös Porvaristalo, jossa oli sisustustyylejä enemmän kuin minua kiinnosti. Mielenkiintoisempi oli kelloseppä Blomqvistin työhuone, jossa oli aitoja asiakirjoja esillä.
Käyttämäni tunti riitti vain aivan pintapuoliseen katsaukseen, suosittelen runsaamman ajan varaamista. Mutta minulla oli kiire ihmettelemään täyteen rakennettuja kaupunkikortteleita, joiden paikalle tuotti vaikeuksia kuvitella 1500-luvun kuninkaankartanoa.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Lomatunnelmia Twitteristä
Kesälomasta on sitten hurahtanut kolmannes. Twitter-virtani kertoo tunnelmista...
23.6.
23.6.
- 3 kirjaa palautuspinoon ja niistä 3 blogitekstiä varastoon. Hyvä aloitus lomalle.
- Ahndorilin Tyko Brahen tähtitaivas vaikuttaa.
- Nyt katson keskittyen Stenristarna-Dvd:n läpi. Del 1 Islandet alkamassa.
- On se hassua, että Tanskassa kivikausi on meren alla.
- Vanhimmat kalliopiirrokset Altassa. Ångerman-joen rannalla paljon.
- Ei oteta mitään kantaa siihen mistä suunnasta kivikauden ihmiset tulivat Skandinaviaan.
- Ukkeli lyö piikivestä palasia. Haastavaa harjoittelunkin jälkeen.
- Kuinkahan isoina paloina piikivi tuotiin Suomeen? Vai valmiina työkaluina?
- Mikroskoopilla näkee mitä piikivisellä veitsellä on leikattu!
- Kokeelliset arkeologit tekevät tuohella katetun puumajan, style.
- Nyt tulee maatalous. Mystinen korkeakulttuuri 1500-800 eaa. Del 2 bronsålderns gåta
- Megaliittihautoja Ruotsissa hyvin rajatulla alueella.
- Sitten esitellään Pohjanmaan jättiläistenkirkkoja ja rekonstruoituja taloja. Arkeologi väittää Suomen keskukseksi kivikaudella.
- Nyt sitten vihdoin pronssikausi ja kivipiirrosten tulkintaa.
- Tuhannen vuoden ajan Etelä-Skandinaviassa Euroopan edistyneimmät kullan ja pronssin käsittelijät. Osa selitystä meripihkakauppa?
- Esineiden ja kuva-aiheiden samankaltaisuudet todistavat yhteyksistä Välimerelle.
- Animoidut kalliopiirrokset hauskoja.
- Edellisessä jaksossa todettiin kivikauden ihmisten olevan "kuin me" ja nyt pronssikaudella "täysin erilaisia". Yrittäkää päättää!
- Samoja kuva-aiheita Espanjassa ja Italiassa. Identtisiä laivoja kreikkalaisissa ruukuissa.
- Laivakuvissa yhteyksiä myös Egyptiin ja Pohjois-Afrikkaan.
- Nyt ne on Vitlyckessä samassa rekonstruktiossa, jossa minä pari viikkoa sitten!
- Sitten Kiviksgraven. Arkeologin mukaan sinne haudattu matkaillut suurmies, joka tuonut vaikutteita Pohjolaan.
- Vanhempi teoria: Ruotsissa venetsialaisten etäpesäke.
- Arkitavara kotimaista, mutta statusesineet välimerivaikutteisia. Sieltä tulleita muuttajia?
- "Omituisinta pronssikauden kulttuurin häviäminen." Rauta saapuu, del 3 Stenskeppens tid
- Kalliopiirrustukset eivät todnäk yhteiskunnan kerman kulttuuria. Mahdollisesti (ulkomaisten) merimiesten.
- Tai toisen yhteiskuntaryhmän, alkuperäiskansan, metsästäjien.
- Hypätään jyllantilaisiin hautoihin, joissa säilynyt orgaanista ainesta.
- Rautakauden alkaessa ilmasto muuttuu, kalliopiirrosten teko loppuu ja merkit yhteyksistä kauemmas häviävät.
- Rauta tasa-arvoisempi metalli kuin pronssi. Rautakaudessa nyky-yhteiskunnan juuret.
- Pronssikauden auringonpalvonta korvautuu kelttien ja saksien uskolla. Rooman valtakunnan kamaa päätyy Pohjolaan.
- Sotaa ja muinaislinnoja roomalaisen mallin mukaan.
- Hienot kultakaulakorut 500 jaa. Kivien koristelu alkaa uudelleen, viimeistä kertaa. Riimut.
- Eli viikinkiaika alkaa. Monia samankaltaisuuksia pronssiaikaan ja Rooman kulttuuriin.
- "Pohjoismaiden kulttuuri ei erityisen pohjoismaista, aina yhteyksiä muualle." Loppu.
- BBC:n A brief history of math podcast, osa 6/10 menossa. Lukuunottamatta välimusaa hyvä.
- Opin 1700-luvun italialaisesta ajanlaskusta BBC A History of Mozart in a Dozen Objects podcastin ekasta jaksosta.
- BBC:n Four Thought sarjan tuoreissa jaksoissa historioitsijat puhuvat protestantisesta työetiikasta ja venäläisestä historian käsittelystä.
- Kas. Hallenberg on edelleen lukematta kokonaan.
- Hallenbergin eka luku käsitelty. 2 luku alkaa sivulta 41 eli kirjasta 90% jäljellä.
- Kakkosluvussa paljon ylätasoa, joka ei minulle relevanttia. Sivu 95 odottaa lounaan jälkeen. 75%.
- 3. ja 4. luku Hallenbergia käsitelty. Puolivälissä.
- Taukopaloina BBC:n DVD Coast 5 jaksoja. Uloskin pitäisi kai mennä.
- Hallenberg laputettu loppuun ja relaan taidevarkauskirjan parissa.
- Katselen taas Coastia. Bretagnesta näytettiin suunnaton (kylläkin suunnattu) standing stones asetelma. Upea.
- Stadin friidu noteerasi blogini! Jee!
- OÅ-käsis täynnä aukkoja. Minkälainen oli Tallinna helmikuussa 1562?
- Ja lopuissa 30 vuodessa enemmän aukkoja kuin tekstiä eli kirjoittamaan?
- Vetenskapsradio historia aloitti 8 viikon kesätauon, nyyh-nyyh
- Coast katselu jatkuu. Marconin sähkötyslaitos Irlannissa ollut uskomaton. Jäljellä tuskin mitään.
- Ostin Akkarin alesta kilokaupalla muistikirjoja. Paperin teko loppuu joku päivä.
- Aiemmin tänään löytöretki Espooseen. Saldo: muutama hautakivi ja Kaivomestarinaukion sotkettu kyltti.
- Argh, huomasin juuri että pari kirjastovarausta eivät ole liikahtaneet. Koska kirjat vasta "käsittelyssä". Saa lopettaa jo!
- OÅ-käsikseen 4 sivua tuoretta tekstiä. Pitkästä aikaa.
- Kävin Kansallisarkistossa ja törmäsin kesäaukioloaikoihin, joista on tiedotettu? Jossain?
- Kotona odotti tuore HAik...
- Urakoin Stuff you Missed in History Class jaksoja. Yhdessä mainittiin Suomi ja Vrouw Maria (sp?)
- Apropoo, kävin eilen katsomassa Atskin Lappi-näyttelyn. Antoisa.
- Tuula Levon blogissaan ihmettelemä AGK-maalaus ei enää ollut seinällä. Tuleekohan asia koskaan julkisuuteen?
- Ilmastoidussa bussissa kohti Tammisaarta. OÅ:n jäljillä, mutta hevosien kohtaaminen epävarmaa.
- Tajusin tunti sitten, että keskiaikamarkkinat alkavat vasta klo 12. Eli kuitenkin TMA:oon. Jos tarvittavat tiedot löytyvät...
- Löytyi. Mutta jouduin selaamaan muistiinpanoja, joiden taso saa minut itkemään.
- 1941 vain 11 parlamentarista demokratiaa? Kuuntelussa BBC:n Democracy on Trial osa 1.
- Nautittu keskiaika-antia tulella terästettynä.
- Kaisa ei lähde tänä aamuna etsimään Kravin kanavaa, sillä Kokemäellä sataa parhaillaan kaatamalla ja ukkostaa.
- Kaisa ei saa käyttää iskän tietsikkaa kun ukkostaa. Kokemäellä on tylsääää...
Eilen Turussa
Saavuttuani eilisaamuna Turkuun talsin - tietenkin - suoraan maakunta-arkistoon. Ovella kirosin, sillä se oli auennut jo klo 8 ja aikaisemmalla bussilla olisin ehtinyt enemmän. Mutta runsaan tunnin anti: siirtolaisten metsästäminen rippikirjoista ei ole suoraviivaista, mutta ei myöskään tuloksetonta.
Sitten keskiaikamarkkinoille, jotka eivät vielä olleet virallisesti alkaneet. Kurvasin Neulakossa mainostettuun telttaan ja vaihdoin pari sanaa ilmeisesti Elinan itsensä kanssa.
Markkinoiden alkaessa istuin raatihuoneen yläkerrassa seminaarissa Elämää tuomiokirkon varjossa. Suvianna Seppälä aloitti piispan taloudellisesta asemasta keskiajalla. Hän onnistui henkilöimään juttunsa niin, että vasta loppupuolella kirjoitin muistiinpanoihini varovasti: "piispan hallinta" = kirkon omistus.
Janne Harjula kertoi Koroisten niemen kirjallisesta elämästä kertovista löydöistä. Aikanaan paikalla käydessäni jäin hieman skeptiseksi rakennusten luonteesta, joten aihe oli mielenkiintoinen. Mielenkiintoista olisi ollut muukin tarjoama, mutta mieltäni alkoi kaivertaa Logomo. Kokosin kamppeeni ja siirryin joen toiselle (vai tälle?) puolelle. (Seminaarin koko annista löytyy asiallinen referaatti på svenska Eva Ahl-Wariksen blogista. Huomasin salissa myös Sveaborg-projektin Juha-Matti Granqvistin ja maltan tuskin odottaa aasinsiltaansa...)
Logomon Tuli on irti! -näyttelystä voisin motkottaa pitkän pätkän, mutta keskityn vaihteeksi positiiviseen: Turku palaa -multimedia toimi, Tiirikkala-katu toimi ja sain kipinöitä aikaan tulusraudalla.
Logomon Liekehtivä keskiaika -iltapäivän aloitti Tom Linkinen. Hän mainitsi sanan kulttuurihistoria, aivoni lukkiutuivat ja puolesta tunnista pääsi läpi vain se, että roviolla ei poltettu keskiajalla sodomiitteja eikä noitia ja vanhoja kuvia rangaistuksista on käytetty nykymediassa väärissä yhteyksissä.
Hannele Klemettilä kertoi tulen symbolimerkityksistä sekä keskiajan oikeuskäytännöistä. Tulikokeen mainittuaan en malttanut olla tauolla kysymättä taannoisesta oikeushistoriapulauksesta mieleen jäänyttä kysymystä: kuinka laajasti/tavanomaisesti kokeita käytettiin. Klemettilän vastauksesta jäi mielikuva, ettei tästä ole tarkkaa tietoa.
Viimeinen puhuja oli Marko Nenonen, jonka magia-aihe palautti mieleeni kevään kansanusko-luennot sekä Nenosen omat esseet (joista tänne lyhyesti kirjoitin). Kysymys kristinuskon vaikutuksen erottelusta kansanuskosta vaikuttaa perin problemaattiselta. Nenonen nimittäin sanoi (jos oikein ymmärsin), että "sanan mahti" tulee alunperin raamatullisesta perinteestä. Matkalla linja-autoasemalle keksin mielestäni uskottavan vastaesimerkin. Pitänee taas lainata kirjastosta pari kirjaa.
Sitten keskiaikamarkkinoille, jotka eivät vielä olleet virallisesti alkaneet. Kurvasin Neulakossa mainostettuun telttaan ja vaihdoin pari sanaa ilmeisesti Elinan itsensä kanssa.
Markkinoiden alkaessa istuin raatihuoneen yläkerrassa seminaarissa Elämää tuomiokirkon varjossa. Suvianna Seppälä aloitti piispan taloudellisesta asemasta keskiajalla. Hän onnistui henkilöimään juttunsa niin, että vasta loppupuolella kirjoitin muistiinpanoihini varovasti: "piispan hallinta" = kirkon omistus.Janne Harjula kertoi Koroisten niemen kirjallisesta elämästä kertovista löydöistä. Aikanaan paikalla käydessäni jäin hieman skeptiseksi rakennusten luonteesta, joten aihe oli mielenkiintoinen. Mielenkiintoista olisi ollut muukin tarjoama, mutta mieltäni alkoi kaivertaa Logomo. Kokosin kamppeeni ja siirryin joen toiselle (vai tälle?) puolelle. (Seminaarin koko annista löytyy asiallinen referaatti på svenska Eva Ahl-Wariksen blogista. Huomasin salissa myös Sveaborg-projektin Juha-Matti Granqvistin ja maltan tuskin odottaa aasinsiltaansa...)
Logomon Tuli on irti! -näyttelystä voisin motkottaa pitkän pätkän, mutta keskityn vaihteeksi positiiviseen: Turku palaa -multimedia toimi, Tiirikkala-katu toimi ja sain kipinöitä aikaan tulusraudalla.
Logomon Liekehtivä keskiaika -iltapäivän aloitti Tom Linkinen. Hän mainitsi sanan kulttuurihistoria, aivoni lukkiutuivat ja puolesta tunnista pääsi läpi vain se, että roviolla ei poltettu keskiajalla sodomiitteja eikä noitia ja vanhoja kuvia rangaistuksista on käytetty nykymediassa väärissä yhteyksissä.
Hannele Klemettilä kertoi tulen symbolimerkityksistä sekä keskiajan oikeuskäytännöistä. Tulikokeen mainittuaan en malttanut olla tauolla kysymättä taannoisesta oikeushistoriapulauksesta mieleen jäänyttä kysymystä: kuinka laajasti/tavanomaisesti kokeita käytettiin. Klemettilän vastauksesta jäi mielikuva, ettei tästä ole tarkkaa tietoa.
Viimeinen puhuja oli Marko Nenonen, jonka magia-aihe palautti mieleeni kevään kansanusko-luennot sekä Nenosen omat esseet (joista tänne lyhyesti kirjoitin). Kysymys kristinuskon vaikutuksen erottelusta kansanuskosta vaikuttaa perin problemaattiselta. Nenonen nimittäin sanoi (jos oikein ymmärsin), että "sanan mahti" tulee alunperin raamatullisesta perinteestä. Matkalla linja-autoasemalle keksin mielestäni uskottavan vastaesimerkin. Pitänee taas lainata kirjastosta pari kirjaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)