maanantai 13. kesäkuuta 2011

Oikeudenkäytön historiaa

DVD-ostos Tony Robinson's Crime and Punishment osoittautui laadukkaaksi, mutta Englannin oikeusjärjestelmän kehittymistä kuvaavana oli kaukana Suomen meiningistä. Alussa oli sentään jotain tuttua: verikosto ja sen muuttuminen rahakorvauksiksi. Ja valan vannominen. Korvaani tarttui myös saksilaisen ajan oikeudelliseeen yksikköön hundred. Jossain on käsitelty tämän yhteys Satakuntaan - suuntaan tai toiseen - mutta kirjahyllyni ei tarjonnut vastausta.

Innolla sarjassa kuvattiin TV-ruutuun sopivia piinaisia syyttömyyskokeita. Ovat niin karmeita, että suhtaudun skeptisesti käyttöön. Englannissa voi kyllä olla tarpeeksi aikaisia oikeudenistuntokuvauksia, että olisivat todistettavasti olleet käytössä. Mutta laitettiinko Suomessa noitia vesikokeeseen, kuten usein on kerrottu? Ainakaan nopea vilaisu kirjahyllystäni löytyvään kirjaan Synnin palkka on kuolema. Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500- ja 1600-luvulla ei moisesta kerro.

Kirjahyllyssäni on myös Heikki Ylikankaan Aikansa rikos - historiallisen kehityksen valaisijana. Oli jäänyt lukemattomaan tilaan ennen tämän vuoden pääsiäislomaa, jolloin siihen vihdoin älysin tarttua. Ylikangas kirjoittaa juuri siitä, mitä otsikko sanoo. Hän on on monisanaisesti avannut oikeusjuttuja ja tarjoaa ennen kaikkea 1600-luvun elämään mielenkiintoisen katsauksen.

Ylikangas oli myös tehnyt johtopäätöksiä, jotka osin olivat aiemmin luetuista tuttuja ja osin minulle uudempia. Kirjaan on syytä palata, kunhan pääsen takaisin 1600-luvulle. Jolloin pitäisi lukea vihdoin läpi myös Ilkka Mäntylän Ja yhteinen rahvas todisti. (Herää kysymys, miksi 1600-luvun tuomiokirjat ovat kiinnostavampia kuin 1700-luvun? tai 1800-luvun? Ehkäpä taloudellisen ilmaisunsa johdosta?)

Ei kommentteja: