Kokemäeltä Amerikkaan, osa 120

"John Niemin" lähti Kokemäeltä vuonna 1906. Hän meni naimisiin (ilmeisesti Amerikassa) Sanni Santalan kanssa. He olivat ansainneet rahaa täysihoitolassa ja sepän pajassa. Näillä rahoilla he ostivat maata ja perustivat maatilan Wisconsinin osavaltion paikan Owen metsissä.

Owen sijaitsee Clarkin kauntissa, jossa vuosien 1920 ja 1930 väestönlaskennoissa löytyy perhe, jonka isä on John E. Nieminen ja äiti Sanni. Nämä olivat molemmat syntyneet Suomessa ja menneet naimisiin vuoden 1909 paikkeilla. John on maitofarmari eli mahdollisesti tuo muistitiedon mukaan Kokemäeltä lähtenyt mies.

Lähteet:
Gerald Ronning: Jackpine Savages: Discourses of Conquest in the 1916 Mesabi Iron Range Strike, Labor History, 44:3, 359-382
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Hixon, Clark, Wisconsin; Roll: T625_1979; Page: 2A; Enumeration District: 21; Image: 930)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Hixon, Clark, Wisconsin; Roll: 2564; Page: 5A; Enumeration District: 18; Image: 31.0.)

Matkustusta 1760-luvun alussa

Sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 6.4.1761 pari matkustukseen liittyvää juttua.

Edellisenä vuonna oli Turkuun tullut ulkomailta 1 laiva Amsterdamista, 1 Cagliarista, 1 Gripswaldista, 1 Helsingöristä ja 1 St. Ybesistä. Ulkomaille lähti enemmän laivoja 1 Amsterdamiin, 1 Cadiriin, 1 Kartagenaan, 1 Genovaan, 2 Livornoon, 1 Malagaan, 1 Pietariin, 2 paikkaan "Port a Port" (?) ja 3 Stralsundiin.

Venäjän rajan oli 17.2.-24.3. maata myöden ylittänyt kauppias Brusin matkalla Loviisasta Lappeenrantaan, kauppias Joh. Melander mennessään Haminaan; Loviisaan olivat matkalla Auditööri Brandeberg, kirkkoherra Jonathan Gestrin sekä kauppiaat Jost. Fabricius ja Anthoni Nath.

Jos olisi ylenmääräisesti aikaa voisi kerätä kaikki kulkijat kokoon. Tehdä tiukkaa analyysia. Kuinka kauan oltiin missäkin ja kuka liikkui kenen kanssa? Mihin aikaan vuodesta vilkkainta? Ajan lehdistä (niinkuin 1800-luvunkin) löytyy myös raportointia meren yli Tukholmasta Turkuun saapuneista kulkijoista. Jossain välissä klipsin näitä rajaylitysuutisia talteen miettimättä tarkemmin miten niitä hyödyntää. Ihailkaa vaikka tässä...

Satu viikonlopuksi

Olipa kerran suomalainen tila, jossa asui ja vaikutti isäntä, emäntä ja pari päivätyöläistä. Isäntä oli vähän omapäinen, mutta kulmakunnalla ja kirkonkylällä häntä arvostettiin aikaansaavana. Peltoja kaskettiin, latoja nousi, jatkuvasti syntyi jotain uutta. Suru oli suuri, kun uutinen hänen kuolemastaan tuli tiedoksi.

Talo sai uuden isännän, joka edeltäjänsä tapaan aloitti paljon hankkeita. Mutta muutamassa vuodessa alkoivat kulmakuntalaiset ja kirkonkyläläisetkin huomata, että kasketut pellot jäivät kylvämättä, leikattu vilja pellolle, talon punamaali puolelle seinälle. Vaikka talkooväkeä olisi kokoon saatu.

Emäntä hymyili ja hääräsi tuvassa. Hän ei vieraille talon töiden tilannetta kommentoinut. Sanoi, että on isännän asia.

Isäntä harvoin tuli vieraiden aikana tupaan. Toisinaan sentään sanomaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Rivien välistä erotti, ettei arvostelua osakseen toivonut. Sillä pitihän ihmisen olla täysin ymmärtämätön, jollei isännän toimia pystynyt arvostamaan.

Yksi piika löysi paremman paikan, toinen palkattiin tilalle. Renki mutisi töiden järjestelystä ja sai lähtöpassit. Piika katsoi tilannetta hetken ja lähti sitten itsekin. Talo oli isäntäparin ja talkoolaisten varassa. Isäntää näkyi entistä harvemmin.

Syksyn pestuumarkkinat lähestyivät ja kirkolla mietittiin, josko talo hankkisi riskin rengin tai kaksikin tekemään työt, kun ei emäntä kaikkea voinut hoitaa. Kulmakuntalaiset kuulivat juoruilun ja yksi heistä tuli raivon vallassa keskustelijoiden luo. "Te olette patologisia valehtelijoita, tuhopolttajia eivätkä omat talonne ole missään kunnossa!" Kyseisellä kulmakunnalla oli siis isännän lisäksi muitakin tavanomaisesta poikkeavia yksilöitä.

Rauhallisempi kulmakuntalainen lähestyi keskusteluryhmää ja raportoi, että pestuumarkkinoilta oli tosiaan tarkoitus saada apua. Sieltä piti löytää taloon tiedottaja. Ettei tarvitsisi enää isännän itsensä muiden kiireiden ohessa talkoolaisia kutsua, uutisia jakaa ja kuulutuksia pappilaan viedä. Sielunsa silmin kirkonkyläläinen näki nälkiintyneen piikatytön kamarin kynnyksellä kysymässä isännältä "puidut viljat jäivät riihen lattialle ja hiiret söivät puolet, mitä minä kylillä sanon?"

Uusia satuja odotellessa, sen pituinen se.

Kuvat piirtänyt Jacques Onfroy de Bréville kirjaan ABC - Petits Contes.

Kun maa järisee

Vasemmalla uutisointia sanomalehdestä Inrikes tidningar 17.4.1783. Hollolassa oli joku vetänyt maastonmuodoista johtopäätöksen, että tälläkin puolella Pohjanlahtea maa oli joskus järkkynyt. Tällä alustuksella päästiin tuoreeseen maanjäristykseen, jollainen oli havaittu 25.12.1782 yhden aikaan päivällä. Suuremmat rakennukset olivat tärisseet ja matalammissa majoissa kattoon jämähtänyt noki pudonnut lattialle. Lammella sama ilmiö oli tuntunut niin voimakkaana, että uuninrappaukset varisivat ja jossain taisi sortua piippukin. Havaintoja järistyksestä oli laajahkolta alueelta: Hauhosta, Tuuloisista sekä Asikkalasta, jonka Särkijärven kylässä oli huomattava kallio murtunut.

Tuskin oli tästä toivuttu niin maa järkkyi uudellen 16.1.1783.

Verkosta löytyvä Suomen maanjäristysluettelo 1610 - 1999 kuittaa tämä tapaukset hieman kliinisemmillä riveillä. Omia tutkimuskohteita koskevia järistyksiä voi olla helpompi hakea kartasta Suomen maanjäristyksistä 1610 - 1964

Tarinaa Turun maanjäristyksestä 1755 on Salme Kotivuoren blogissa. Juha Vuorela on blogissaan kertonut maanjäristyksestä Ahvenanmaalla 1823 sekä Riihimäellä ja Viipurissa 1904. Eric Tuneldin klassikossa Inledning til Geographien öfwer Sweriges Ricke mainitaan maanjäristys Pohjanmaalla 1626 (s. 515) ja Kymenlaaksossa 1751 (s. 549).

Itse en ole vielä maanjäristystä koskaan kokenut, mutta uskoisin olevan järisyttävä kokemus, kuten monet muutkin luonnonilmiöt, joiden yhteyksistä sukututkimukseen keskusteltiin taannoin SukuForumilla.

Sosiaalista metriikkaa

Ajattelin tuossa taannoin koota laajemman esityksen historiablogien suosiosta, mutta taisin kokea turhan työlääksi. Aivan äsken "kilpakumppanini" Juhan suku-uutiset (JSU) kuitenkin lupaili ilmaisia kirjoja Fb-tykkääjien keräämiseksi, joten täytyy ottaa numeroita ylös ennenkuin ne räjähtävät käsiin... Muiksi vertailukohdiksi SSS:n blogi (SSS), Näkökulmia arkistosta (NA) sekä keskiaikablogien kuningatar Neulakko (N). Vertailussa julkisesti saatavilla olevat metriikat eli Facebook-tykkääjät, Bloggerin seuraajat sekä Google Readerin kautta rss-syötettä tilaavat.

Eli ei tässä ihan pohjalla olla, mutta Facebookin käyttäjät... Sukututkijan loppuvuosi on tykättävissänne. Voin suositella myös Agricola-historiaverkkoa, sillä toisinaan kyseiselle keskustelupalstalle työntämäni uutiset nostetaan FB-sivulle esiin. Sillä tykkääjiä jo 1029 eli kyllä historiasta kiinnostuneiden potentiaalia on.

Karstulan kirjastossa

Yllä ei ole Karstulan kirjasto vaan SKS:n talo esitettynä Kyläkirjaston kuvalehdessä 30.9.1890. Sinne suuntasin maanantaina Annan salonkiin ja vietin fiksussa seurassa antoisat tunnin ja kolme varttia. Aiheena Karstulan kirjasto ei ehkä äkkiseltään kuullosta viihdyttävältä. Mutta siitä tutkimusta tekevä Tarja-Liisa Luukkanen kuvasi eloisasti tutkimuskohdettaan ja -aineistoaan, josta virisi myös vilkas keskustelu.

Luukkanen pyrkii hahmottamaan lukeneisuuden syntyä ja leviämistä paikkakunnalla. Kuka luki ja mitä. Tähän tarjoaa mahdollisuuden kirjastossa 1800-luvun puolelta säilynyt aineisto, kirjat ja lainausluettelot. Vaikka jälkimmäisiä on vain yhdeltätoista vuodelta, kuola alkoi melkein valua. Ajatella jos pääsisi katsomaan, mitä kirjoja esivanhemmat ovat lukeneet.

Mielenkiintoistahan se on myös pitäjän tasolla. Luukkanen mainitsi suosituksi Lutherin tekstit ja Setä Tuomon tuvan. Pöydän ympärillä alkoi yleinen kauhistelu ja voivottelu, kun selvisi, ettei kirjastossa ollut Kiven Seitsemää veljestä eikä sitä täten kukaan päässyt lainaamaan.

Mutta keskustelu ehti kääntyä myös lähdekriittiselle polulle. Se, että kirjoja lainattiin, ei tarkoita sitä, että niitä välttämättä luettiin. Lukija ei välttämättä ollut (ainoastaan) lainaaja. Kirjojen lainaamiseen saatoi olla sosiaalisia tai henkilökohtaisia esteitä, joka heikentää lähteen kykya kertoa kokonaiskehityksestä.

Keskustelun lomassa kuulin myös itselleni uusista aineistoista. Kotuksen murrekerääjistä on elämänkertoja, joita on esitelty Annan salongissa jollain sellaisella kerralla, jolla en ole ollut mukana. Suku- henkilö tai paikallishistoriallista lähteistöä se siis. Paikallisen lukeneisuuden selvittämiseen Anna itse suositteli Kirkollisen kansanperinteen keruuaineistoa, joka löytyy SKS:n kansanperinnearkistosta. Tiedon taso vaihtelee paikkakunnittain, mutta kun itselläni on vaan kolme tai neljä tarkastettavana, niin ehtinen joku päivä moisen tehdä. Lisäys klo 9:17: Tarkennuksena saatu spostitse kommentti "Vielä siitä kirkoll. kansanperinteen aineistosta: siinä kysyttiin muistaakseni vain uskonnollisten kirjojen ja lehtien lukemisesta."

Jotain täysin mätää Ruotsinmaalla

Jessica Parland-von Essen jaksoi lukea Kungliga Biblioteketin uutisen loppuun. Hän reagoi twitterissä

Öh? "Av upphovsrättsliga skäl kommer tidningarna i nuläget inte att kunna läggas fritt tillgängliga på internet" - 1800-talet??

Liityin kuoroon

"Men förhoppningsvis kommer materialet att vara sökbart inom KB:s väggar i framtiden. " Vad i *** ?! Inte ens 1700-talet?

Mukaan tuli vielä Lars Lundqvistilta lisäkysymys "Hur ser avtalet ut och vem finansierar?" ja Pär Nilsson KB:stä vastasi

Huvudsakligen finansierat av EU, men även av KB, RA, MiU, Schibsted Sverige & Länsstyrelsen i Västernorrland. Mer info här: http://www.riksarkivet.se/default.aspx?id=22567 - Restriktionerna för fri internetpublicering är hårda och ett årtal som nämns är 1850. I mina ögen är det helt tokigt, men ryktet säger att det är Kulturdepartementet som laborerar med detta gränsår. Det kommer ju en ny lagstiftning på området och möjlighet till avtalslicenser med upphovsrättsorganisationer. jag tror att försiktigheten motiveras av osäkerhet kring detta system.

Jessican reaktio vastaa omaani

Nä men på *riktigt*!!?? 1850??? har väl inte hört att nån klagat hos oss ...

Kuittaus KB:stä kuului

Precis! Upphovsrättsorg. har uppenbarligen inte upplevt den finländska digitaliseringen som problematisk :)

Ja Jessica totesi vielä

Ja, viktigt är ju förstås först att rädda, men ändå. Som att köpa en RR och ställa den i garaget ...

Eli nautitaan tästä KB:n testiversiosta niin kauan kuin se on saatavilla. Hauista on tullut ulos sivuja jopa vuodelta 1918. Etten luulisi myöhemmin nähneeni moisesta vain unta, alla klipsi sanomalehdestä Kalmar 24.4.1918. Suomessa sisällissota ja Ruotsissa painomuste loppu (tai digitoinnin harjoittelu pahasti kesken).


Suomessahan päästiin vihdoin siihen jokseenkin tyydyttävään ratkaisuun, että sekä sanomalehtien että aikakauslehtien osalta käytetään sataa vuotta rajana. Tarkkoja tekijänoikeuslakejahan ei voi käytttä, kun kaikkia kirjoittajia ja heidän kuolinvuosiaan ei tunneta.

Suomalaisista digitoiduista sanomalehdistä ei siis vielä voi lukea netin kautta Kokemäenjoella tapahtuneesta purjehdusonnettomuudesta, josta raportoitiin sanomalehdessä Kalmar 14.6.1912.