Turkin sodasta

SukuForumilta osui silmiin pieni keskustelu Turkin sodasta. Tämä sota on jäänyt huomaamatta, joten Google peliin:

• Suomen Wikipediasta löytyy perustiedot
• Muut sukututkijat ovat sotaan perehtynyt ja esimerkiksi Marjatta Valliuksen sivulla aihetta on käsitetty yksittäisen henkilön kautta.
• SKS julkaisi pari vuosi sitten Sten Anders Wallinin muistelmat, johon sisältyi Turkin sotakin.
• Markus Kajo on löytänyt Yleisradion arkistosta Turkin sodan veteraanin sekä muiden autonomian ajan sotilaiden haastatteluja. Kannattaa kuunnella pian, poistuu Areenasta 15.11.2008. Samassa ohjelmassa myös juttua amerikansuomalaisesta Emil Edward Hurjasta. Kajon jutuissa näyttää muutenkin olevan runsaasti historiaa.

Miksi turkulaiset ovat erilaisia

Pari viikkoa sitten esitettyjen geenitutkimustulosten (itäsuomalaiset erilaisia kuin länsisuomalaisia) on hyvä jatkaa toteamalla, että turkulaiset olivat vielä 1900-luvun alkupuolella erilaisia kuin länsisuomalaiset! Mielenkiintoinen Pekka Leimun artikkeli Turkulaisen ihmislajin alkuperästä. Monitieteinen salapoliisitarina löytyi verkkolehdestä Auraica.

Tukholmasta Karkkuun, tai toisin päin

Yksi "Tukholman historia"-haaviin jääneistä kirjoista oli Mitt sa' finnen om Stockholm - Glimtar ur finnarnas historia. Ensin ohut seminaaripäivän esityksiin perustuva kirjanen ei näyttänyt kovin lupaavalta, mutta tarkemmin tutkittuna opin uutta 1600-luvun suomalaisväestöstä sekä sen tutkimisen ongelmista.

Eniten huomiota minulta sai yksittäinen lause, jossa todettiin seitsemästä karkkulaisesta sisaruksesta 3 veljen ja kahden sisaren muuttaneen Tukholmaan. Karkusta? Ei kai tässä kuitenkaan viitata kappalaisen lapsiin, joista yllättävän monella oli kontakti Tukholman suomalaiseen seurakuntaan?

Lähdin metsästämään kirjallisuusviitettä. Topeliassa oli onnistuttu käyttämään humanistista aakkostusta, jossa kirjaimet loppuivat kesken kaiken, eikä sarjajulkaisua löytynyt hyllystä, josta olisi pitänyt. Mutta onneksi on SSS:n kirjasto ja palveleva kirjastonhoitaja. (Kiitos Vuokko.)

Birgitta Österlundin artikkelista Finländsk befolkning på Södermalm under senare hälften av 1600-talet (Studier och handlingar rörande Stockholms historia 3. 1966 s. 324-339) löytyi lisää tilastotietoa ja sitten nämä seitsemän sisarusta. Kyseessä ei ollut Collinus-perhe.

Mutta miten sitoa heidät Suomeen, kun artikkelissa keskityttiin Tukholman tilanteeseen. Onneksi mainittiin sentään yksi Suomeen jääneistä siskoista ja erikoisen patronyymin avulla Hiskin haudatuista sain potentiaalisen talon. Syötin sen Googlelle...

ja tuloksiin tuli Impolan artikkeli Collinuksista, jota olen innolla tavannut omien esivanhempieni osalta. Viikon vinkki/kertausopetus: Lähteisiin kannattaa tutustustua laajemminkin kuin parin kappaleen verran...

Impolan artikkelissa käsitellään sama perintöriita kuin Österlundinkin tekstissä. Historiaan Tukholmaan asettunut Akseli Bertilinpoika jäi saituudestaan. Hän houkutteli siskon tyttärensä lupauksillaan pitää kuin omana tyttärenään, opettaa lukemaan ja kirjoittamaan jne. Tukholmaan ilmaiseksi piiaksi. Perintöäkään ei saanut vaikka piti. Ensimmäisen vaimonsa hautaukseen Akseli ei maksanut ruumissaarnaa ja pappi kosti kirjaamalla hautauksen yhteyteen "Gumman hade wäl förtient blifwa begrafwen med lijkpredikan, och fantz medel dertill nog i gården, men Gubbens girugheet effterlet det intet ty han giorde sig aldeles medellöös, hans rijkedom lär intet hielpa honom på domsens dag. Herre lär oss betänkia att wij döö måste på det wij måtte förståndige warda."

Askelia antropologiaan

Kirjastosta varattujen syksyn uutuuksien joukossa oli Pierre Bayardin Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut (kirjaan tutustuneille: SK). Siinä mainittiin Laura Bohannanin vuonna 1966 Natural History -lehdessä julkaistu artikkeli Shakespeare in the Bush. Bohannan oli yrittänyt kertoa Hamletin juonta länsiafrikkalaisen kylän asukkaille. Tavallaan hän onnistui ja tavallaan ei.

Afrikkalaisen kylän asukkaiden maailmankuva näyttää artikkelin valossa vakaalta. Heillä on omat käsityksensä sopivasta ajasta aviopuolison kuolemasta uuteen liittoon, päällikön aseman periytymisjärjestyksestä ja siitä onko kummituksia olemassa. Kun nämä sattuivat olemaan täysin päinvastaisia kuin Hamletin kuvaamassa kulttuurissa, tarina tuli tulkittua täysin uuteen uskoon.

Vain lähtemällä puhtaa(mma)lta pöydältä on mahdollisuus ymmärtää vierasta kulttuuria? Kirjastosta on lainassa myös Thomas Hylland Eriksenin kirja Toista maata? Johdatus antropologiaan, johon tutustuminen on kesken. Olen ehtinyt lukea alkukappaleet ja oppia, että antropologialle on oleellista kenttätyö eli eläviä kulttuurien tutkiminen. Uskon kuitenkin saavani kirjasta jotain irti myös historian suhteen. Lupaahan takateksti ”antoisia näkökulmia kaikille ihmisyydestä, yhteiskunnasta ja kulttuurien monimuotoisuudesta kiinnostuneille”.

Lukusuorituksia

Sain eilen loppuun Raija Orasen Fannyn, jonka ostin toissa viikonloppuna kirjamessuilta. Kirjan nimeksi olisi sopinut paremmin ”Ferdinand von Wahlberg”, sillä hän oli keskeisempi henkilö. Loppusanoista selviääkin, että kirjaa oli innoittanut von Wahlbergin elämästä kertova näytelmä Kaikki maan hedelmät. Kirkkonummen historiasta kiinnostuneille, siis.

Merkitessäni Fannya lukukirjanpitooni jouduin havaitsemaan, ettei lokakuussa ollut kertynyt yhtään merkintää. Taisin löysätä huomattuani, että tänä vuonna satanen meni rikki.

Selailtuja kirjoja on kertynyt lokakuussakin ja samaan sarjaan pääsi Liisa Lagerstamin Laukon herra. Siitä minua kiinnostivat vain Vesilahtea koskevat osat. Pääsihän esi-isäni kirkkoherra Martin Stenius ilmeisesti ihailemaan Laukon salin hirvensarvikynttiläkruunua.

Tämä Lagerstamin englanninkielisestä väitöskirjasta muokattu versio oli painettu laadukkaasti ja kuvitettu runsaasti. Aatelin elämästä 1600-luvulla kiinnostuneille varmasti mukava lukuelämys. (Lähdeviitteiden rakastajat joutuvat tarttumaan väitöskirjaan.)

Vuosilukujen muistamisesta

Ei se niin vakavaa oo, niitten vuosilukujen ja sotien kanssa. Hesari raportoi parhaillaan Viihde-otsikon alla, että "kasvatustieteitä yliopistossa opiskeleva Tuuli väitti vastauksissaan, että Suomen talvisota käytiin vuosina 1817–1818. Oikeaa vastausta (1939–1940) ei tosin osannut kertoa kukaan muukaan talon asukkaista, mutta esimerkiksi vuotta 1917 veikkasi parikin kilpailijaa."

Kellotarinoita

Tulevaan Berliinin reissuun on vielä kuukausi, mutta aloitin opiskelut. Kaupungin erikoisuuksiin kuuluu joukko-oppiin perustuva kello. Mummoni, joka valmistui kansakoulunopettajaksi sodan aikana, jaksaa edelleen muistella joukko-opin tuloa matematiikkaan ja miten älyvapaata se oli...

Muisteluista puheen ollen, kellomuseo kerää vielä ensi huhtikuulle asti tarinoita ensimmäisestä kellosta. Tarinat tallennetaan ja kertojien kesken arvotaan palkintoja.

Jos pääsee hyvään muistelun alkuun, SKS:n sivulta voi hakea lisää keräysaiheita.