AR 15: Entisessä Etelä-Ruotsissa II

Tulin Stralsundiin maanantaina, joten ainoa mahdollisuus kurkata kulttuurihistorialliseen museoon oli seuraava aamu ja läpijuoksuun oli käytettävissä puoli tuntia. Joku suomalainen oli TripAdvisoriin valittanut, että tekstit olivat vain saksaksi. Tämä ei pätenyt alakerrassa, joka näytti niin uudelta, että oli varmaan äskettäin uusittu.

Alakerran isot teemahuoneet kertoivat kaupasta (alkaen pronssikaudesta) ja käsityöstä. Merkityksellisin silmiin osunut esine oli keskeltä kaupunkia löytynyt 1700-luvun puulautanen. Kaikki ei ollut täälläkään loistoa! Loistoa oli kyllä kiistatta huoneessa, jossa esiteltiin kaksi viikinkiaikaista kulta-aarrelöytöä. Hienoja olivat, mutta nosto kaupungillakin näkyneeseen mainosjulisteeseen antoi odottaa vähän enemmän.

Yläkerrassa tekstit olivat vain saksaksi. Kronologisesti mentiin ja tyylikaman joukossa kerrottiin historiastakin. Aikani paloi (ja enemmänkin olisin halunnut käyttää) kahteen hienoon sukutauluun, joista pienempi roomalaisten numeroiden perusteella vuodelta 1637. En saanut tolkkua, mistä suvusta oli kyse, mutta esitys rakenteineen ja kuvituksineen oli aivan ihana. Lasin heijastusten lomasta "joitakin" otoksia.

AR 14: Entisessä Etelä-Ruotsissa I

Aivan autoreissun suunnittelun loppuvaiheessa työnsin Google Mapsiin välin Karlskrona-Stralsund kuvitellen saavani reitin Sillan kautta. Mutta tarjottiinkin lauttayhteyttä Trelleborgista Rügenille. Kun sekä saari että kaupunki ovat osa esi-isieni Joachim ja Klaes Jacob Hohenthalin elämää, tilaisuus oli liian hyvä ohitettavaksi.

Viis siitä, että aika ja voimat eivät riittäneet kunnon suunnitteluun. Kun auton navigaattori Saksaan päästyä ohjasi tielle, joka liikennemerkkien mukaan oli poikki, olin hetken sormi suussa. Mutta Rügen on turistikohde, joten pysähdyin turisteille tarkoitetun kartan ääreen ja päätin käydä katsomassa jotain paikallista ennen kuin yrittäisin löytää toimivan reitin Stralsundiin. Uuden pienen navigaatiohäsläyksen jälkeen pysäytin auton Schloss Stykerin pihaan. 30-vuotisen sodan jälkeen 1648 kuningatar Kristiina lahjoitti sen (ja vähän muutakin) marsalkka von Wrangelille, joka muokkasi nykyisen ulkoasun (turistikylttien mukaan).

Jos matkabudjetti olisi ollut moninkertainen, olisin jäänyt yöksi. Mutta minun hotellini oli aivan Stralsundin vanhan kaupungin ulkopuolella ja uudesta lähtöpaikasta navigaattori löysi sinne tien.

Stralsundissa tai jossain sen lähistöllä isä ja poika Hohenthal asuivat kun eivät olleet sotimassa. Mitään elämäänsä liittyvää kohdetta ei ollut tiedossa, joten lähdin seuraamaan Stralsundin turistisivuilta löytynyttä listaa Ruotsin ajan kohteista. Koska turismi, ne olivat myös saaneet hienot infokyltit.

Kaupungissa oli tietenkin runsaasti vielä vanhempia rakennuksia, jotka olivat olemassa myös 1700-luvulla. Tämän kaupungin kuulumista maailmanperintölistalle ei tarvinnut ihmetellä!

Ensimmäisenä "ruotsalaisista" rakennuksista löytyi 1726-30 valmistunut "hallintopalatsi", jossa kenraalikuvernööri asui ja edusti.

Raatihuoneentorin kulmalla oli vuonna 1680 pystytetty rakennus

ja itse torilla 1748-1751 valmistunut komentajan talo, joka on ainakin nykyään vaaleansininen.

Postitalo valmistui 1736, mutta on sittemmin muokkaantunut m.m. II maailmansodan pommituksissa.

Seuraavana aamuna kävin vielä Marian kirkossa jossa piti olla "Porissa" syntyneen kreivi Lillienstedtin hautamuistomerkki. Ilmoitustaululla oli siitä kuva, mutta jos ymmärsin tekstin oikein niin laitos oli korjauksessa. Poissa joka tapauksessa.

AR 13: Pari hetkeä viikinkiajassa

Toinen Karlskronassa turisti-infosta irronnut pysähdyskohde oli vuosiin 500-1000 ajoitettu  laivaladelma Alen kivet. Oli kaunis ja lämpöinen ilta, joten olisin voinut fiilistellä kiviä, merta ja taivasta vaikka kuinka kauan. Tosin mielummin ilman muita ihmisiä ja lampaan paskaa.

Sitten tulevan merimatkan takia ajo Trelleborgiin, josta oli takaraivossa ajatus Harald sinihampaan (esi-isäni, tottakai) linnoituksesta, mutta en ollut tästäkään ennen matkaa ottanut selvää. Niinpä kun iltakävelyllä näin kuvallisen mainoksen paikasta Vikingaborget, luulin sitä kaupalliseksi turistirysäksi. Mutta koska se oli lähellä päätin käydä katsomassa, vaikka aukioloaika oli varmasti päättynyt.

Aivan, paikalla oli jo lukossa maksullinen talo, mutta portti sen  vieressä oli auki. Tohtiiko mennä? Voinko jäädä lukkojen taakse? Uskaltauduin sisään. Pienellä aidatulla alueella oli viikinkitalokopio, jonka edessä elävöittäjät harjoittelivat aseiden käyttöä.

Pysyin kaukana, poistuin takavasemmalle. Tai oikeastaan takaoikealle, jossa nousi iso puuaita.

Portista pääsi kaaren sisäpuolelle,

jossa oli toinen talokopio.

Ymmärsin heti, että aita esitti Sinihampaan pyöreän linnoituksen neljännestä, mutta tavasin infokylttejä useaan kertaan ihmeissäni, sillä ne kertoivat aidan tulleen rakennetuksi varsinaisen arkeologisen löydön päälle!? Miten tämä on mahdollista? Alue kaivettu täysin loppuun?

(Lähistöllä oli toinenkin arkeologinen kohde, mutta se oli vain jätetty näkyviin. Luostarikirkko.)

AR 12: Askelia keskiajassa

Karlskronan turisti-infosta löytynyt viimevuotinen Skoone-esite yhdistettynä hotellin verkkoyhteyteen paikkasi erinomaisesti matkanjohtajan surkean suunnittelun. Näin nimittäin löytyi sopivaksi taukopaikaksi ajomatkalle AUKI oleva keskiaikainen yksitysiasumus. (Kyllä, sanoin vain pari päivää aiemmin, etten ole linna- enkä kotimuseoihminen, mutta en myöskään ole johdonmukainen.)

Glimmingehus oli kannattanut käydä katsomassa vaikka pelkästään ulkopuoleltakin, mutta sisällä vasta olikin hienoa. Koska rakennus oli asumiskäytössä alle sata vuotta (tai jotain sinne päin) ja myöhemmin ilmeisesti varsin kevyin muutostöin toimi varastona, fiilis oli kuin asuntonäytössä. Oli lähdetty pois ja siivottu pahimmat roskat. Ja stailattu kynttilälyhdyin.

Ehdottovasti mielenkiintoisin yksityiskohta oli se, että vuonna 1499 valmistuneessa rakennuksessa hormiton tulisija oli keskellä lattiaa. (Erikseen oli leivinuunit, jotka on purettu jossain vaiheessa.) Ja sisävesi! Eli kaivo keittiön viereisessä huoneessa.

Rakennuksen hienouksiin kuuluu se, että keittiön lämpö johdettiin seinissä kulkevia väyliä pitkin taloa. Vain parissa yläkerran huoneessa oli tulisija, joten hyvin ymmärtää, että jonkin ajan asumisen jälkeen viereen rakennettiin mukavampi pytinki.

Alkuperäisen rakennuttajan virka oli Gotlannissa, joten hän ei kai ehtinyt täällä paljon värjötellä. Mutta ilmiselvästi tarkoituksensa oli tehdä johonkin vaikutus. Rakennus on maksanut maltaita ja sitä on koristeltu ainakin edelleen näkyvin kivikaiverruksin, joista pari oli nimeltä tunnetun taiteilijan jälkeä. Myös tiili rakennusmateriaalina oli tähän aikaan luksusta.

Linnassa koin saaneeni tarpeellisen määrän tietoa pienestä paperiläystäkkeestä ja ulos tultuani olisin kävellyt tyytyväisenä takaisin autolle. Mutta pihan takakulmassa kyltti Borgfolket lupasi jotain lisää.

Se jotain oli tekstivoittoinen esitys neljästä linnaan liittyvästä henkilöstä. Ensimmäisenä tietenkin linnan rakennuttanut Jens Holgersen Ulfstand, jonka ensimmäisestä vaimosta oli myös yritetty heruttaa tietoa. Naishistorian vuoksi vai siksi, että hän oli umpitanskalaista miestään ruotsalaisempi? Perhehistoriassaan oli tuttuja sukunimiä, joten tarkistettuani autolle päästyäni mukana olleet sukutietoni, luulen olleeni kaukaisen serkkuni kotona!

Eikä tässä kaikki. 1700-luvun emäntänä esitettiin Maria Sophia Skogh, joa aiemmin elämässään oli Viipurista Siperiaan viety vanki! Ja, huh, on mukana kirjassani Viipurista Venäjän vangiksi 1710-22.

AR 11: Taas lääninmuseossa

Toinen Karlskronan museo on Blekingen lääninmuseo. Kalmarin jälkeen en tiennyt mitä odottaa, mutta iloisena yllätyksenä tuli tiskillä ilmaisuus turistikauden ulkopuolella. Ikävämpi ylläri oli se, että komeassa 1700-luvun alussa valmistuneessa laivaston pääjehun talossa (yllä) ollut 1700-luvun näyttely oli rempassa. Sen kun olisi voinut toivoa olleen SSH-projektille hedelmällinen. Museon faktarummet olisi sitä ollut varmasti, mutta se on auki vain kerran viikossa, eikä matkani osunut oikeaan viikonpäivään.

Auki olevassa museossa oli visuaalisesti erinomaisen sekava esitys Karlskronan varhaisvaiheista ja maailmanperintöyydestä yhdistettynä kahteen lasten leikkialueeseen. Karttaesityksistä huomasin vielä yhden 1700-luvun rakennuksen, mutta edelleen jäi epäselväksi, miksi tämä on niin arvokas paikka. Olisi pitänyt kirjastossa tarttua perintöhakemuskansioon?

Seuraavan huoneen arvokkuus sen sijaan oli silmin havaittavaa. Vuonna 2013 Vångista löytyi 29 pienen pientä ja ohutta kultalevyä, joissa on ihmishahmoja. Vastaavia on muualla, mutta ei totisesti joka kylässä. Oli hieno nähdä, mutta kuvaaminen vitriinin lasin läpi oli toivotonta. Mutta tietenkin yritin. Otos samasta paikasta löytyneistä kelttiläispäistä sentään onnistui.

Toisin kuin Kalmarissa täällä oli läänin historialle annettu oma tila. Oli kronologiaa ja tavaraa, mutta visuaalisesti tämäkin kaaos.

Huoneen yläkerrassa oli esillä reissun ensimmäiset kansanpuvut. Ei, valehtelen. Kalmarin lääninmuseossa oli kahvion vieressä naisen hääasu 1800-luvulta irti kaikesta muusta kuukauden esineenä.

Blekingessä jatkettiin alueelle olennaisella venerakennuksella, johon en viitsinyt perehtyä. Lopuksi oli (pakollinen?) laivahylky. Tällä kertaa vaihteeksi tanskalainen ja jo 1495 uponnut Gribshunden. Tämän esitys ei tuonut mieleen Vasa-museota.

AR 10: Karlskronan merimuseossa

Koska lauantai vierähti kirjastossa ja matkalle eteenpäin löytyi sisäänpääsyllinen välikohde jäi Karlskronan kahdelle museolle hyvin rajatusti aikaa sunnuntain aamupäivällä. Aloitin ensimmäisenä avautuneesta eli merimuseosta, joka luonnollisestikin sijaitsi meren rannassa. Ja oli näin turistikauden ulkopuolella ilmainen, jee!

Vauhdikkaan käyntini perusteella kookkaan rakennuksen alakerta kertoi pääosin 1700-luvusta ja yläkerta 1900-luvusta. Jälkimmäisen tosin lähes juoksin läpi, joten voi olla, että joukossa oli 1800-lukuakin.

Alakerta alkoi kymmeniä kertroja nähdyillä laivamalleilla. Mutta muistaakseni ensimmäistä kertaa kerrottiin, että niillä on ollut käytännöllisiä tarkoituksia. Dokumentoitu rakennetta, esittää se ja testata sitä. Malleista oli kosketusnäytöillä ripauslisätietoa ja lähikuvia. Ihan täysosumaa ei tullut, mutta yhden aluksen nimen muistin SSH-kirjallisuustutkimuksesta ja toinen oli oikeaa tyyppiä ja oikealta ajalta.

Malleja oli tietenkin seuraavissa isoissa saleissa vielä lisää, enkä totisesti ehtinyt jokaisesta kylttiä lukemaan katsomisesta puhumattakaan. Ja malli oli tehty myös Karlskronan satamasta 1700-luvulla. Mitään siinä olevaa en paikan päällä nähnyt sillä suljettu sotilasalue. Jos ymmärsin aidan oikein.

Museo esitteli laivojen rakennuksen, navigaation, sukelluksen ja meritaistelut. Jälkimmäisissä oli installaatio Suursaaren taistelusta, jossa SSH-tyyppi komensi alusta, ja upseereita ajan univormuissaan. Loistavaa kuvitusmateriaalia kirjaan!

Lisää kuvitusta irtosi tykkikansiasetelmasta, joka esitti Viipurinlahden taistelua, jossa samainen SSH-tyyppi myös oli mukana. Lavastus esitti kylläkin toista laivaa sillä tarkkuudella, että seinällä olevassa kyltissä nimettiin jokainen hahmo. Mistä lie keksitty näköisyydet?

Tykillä tähtäämistä sai simulaattorissa kokeilla ja esillä oli myös muuta aseistusta.

Arjen historia kurin, rangaistusten, ruuan, syöpäläisten ja lääkkeiden muodossa oli puristettu pienehköön huoneeseen. Pitkänomaisen rakennuksen päässä, ikäänkuin keulassa, oli hienosti komeat keulaveistokset - tosin loogisesti väärin päin.

Positiivinen vaikutelma jäi ja vajaa tunti oli ehdottomasti liian vähän aikaa.

AR 9: Maailmanperintökohteen kaduilla ja kirjastossa

Kalmarin jälkeen jatkoin SSH-kirjaprojektiin liittyvään Karlskronaan, jossa yövyin kaksi yötä. Minulla oli siis runsaasti aikaa kävellä pienen keskustan katuja ja ihmetellä miksi tämä on maailmanperintökohde. Ei selvinnyt.

Rakennukset ovat kärtsänneet moneen kertaan. Tämän pytingin portaalin roomalaiset numerot joko lupasivat 1600-lukua tai luin ne väärin. Oikeasti rakennus on 1900-luvun alusta. Vastapäätä oli ihan oikea 1700-luvun bastioni, mutta sen koristuksena oli armeijan kuvauskieltokyltti. Laivaston historiaakaan en mielestäni nähnyt. Ehkä se oli suljetulla alueella?

Kokonainen päiväni kaupungissa oli lauantai ja satsasin sen kirjaston paikalliskokoelmaan enkä tällä kertaa edes ehtinyt kurkistamaan sukututkimusalueeseen, josta kirjastonhoitaja kyllä mainitsi, kun tarkistin tarjontaa etukäteen. Mahdollinen moka. Kansalliskirjastossa on Karlskronan historia ja pari laivasto-opusta ollut lainassa (eräpäivistä päätellen yhdellä ja samalla tyypillä, jonka kanssa mielelläni rupattelisin), joten paikkasin nyt Karlskrona-tietouttani niin paljon kuin ehdin.

Merkittävin ahaa-elämys tuli kun paikallishistoriassa selitettiin Kustaa III:nen lukuisia vierailuita kaupungissa. Kiitos 1802-projektin tuli mieleen kuninkaan kohtaamisissa jakamat huomionosoitukset. Joten tarkistin SSH-käsiksessä laajemmin käsittelemäni nanoserkun aateloinnin ja, kas, se tapahtui noin kuukautta myöhemmin kuin yksi kunkun Karlskronan keikka. Yhteys ei ole varma, mutta viimeistään aateloinnin jälkeen nanoserkku on ollut varmasti mukana ainakin jotenkin kuninkaan käynneissä. Eli saan tekosyyn liimata kirjaan kunkun kuvan.

Ja kuninkaan käynnit edelleen mielessäni ulkoilmaan päästyäni huomasin punaisen rakennuksen seinässä ison kyltin. Sen mukaan Kaarle XII asui tuossa rakennuksessa käynnillään 1.9.1698. Minä luulin 1790 palon ulottuneen tänne asti, mutta pelastuihan siltä myös Amiraliteettiseurakunnan puinen kirkko.

Yllätyin kirkon vaatimattomuudesta. Olin joko sekoittanut sen Italiasta vaikutteensa hankkineisiin torin reunan kivikirkkoihin tai nähnyt jonkun hämäävän vanhan piirroksen, jossa materiaalia ei ole haluttu tuoda esille. Kuten tämän, johon piirrettyä kohoumaa en paikan päällä todistanut.

KMB, RAÄ

Hyvä, että tuli selväksi. Sisälle ei ollut pääsyä eikä sukulaisten kahtia mennyt hautakivikään varmaan esillä.